Lujasti mä mummo mietin
miten kuluttaisin tään ajan!
Kun noi voimat pakottaa,
ja veri vetää tekemään.
Mä keksin; alan kuulaa
kuljettaa, sitä sellasta joka
kahvakuulan nimee kantaa.
Mää mummo oon ja voima pakottaa,
kas, mää kisan voitan tään
ja kymppikilon noin heitän
tosta vaan ylös ilmaan,
kyykystä varmaan sen kiinni saan.
Sitten kierrän vartaloo, kädestä toiseen
heittelen, kas putos jalalle autsss!
Pöytä siit muusiks, joko meni!
Mutt' tää mummo jatkaa matkaa,
kera naurun ja kahvakuulan.