Jo lapsuudessani kuulla sain
kunnaista kauniin Karjalan,
sen kukkamaista vehmaista
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
ja sinilaineista Laatokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä äitini mulle kertoili
silmin kirkkain, kaipaavin.
Oli rakas hälle niin Karjala,
sen silloin jo ymmärsin.
Siitä tuolloin minäkin uneksin,
se oli mulle kuin satumaa,
sinihohteisine rinteineen
se oli jotain aivan ihanaa.
Siksikö sisälläin on kaipaus,
jota en saata ymmärtää.
Enhän Karjalaa ole nähnytkään,
sinne tunnen silti ikävää.
Josko äidinmaidossa imenyt
tään kaipuun sieluuni oon,
kaipuun luokse kukkakenttien
sinne Karjalan koivikkoon!
Seuraa meitä Facebookissa
