Yksinäisyys on monelle tuttu,
jokaiselle meistä myös erilainen juttu.
Toinen kokee sen mukavaksi,
toinen taas pelkäksi taakaksi.

Yksinäisyys hermoja koittelee,
ikävän rumpuja soittelee.
Päivästä toiseen kun yksin istuu,
väkisin joskus silmät kostuu.

Oottaa jos joku poikkeisi,
ja tämän hiljaisuuden murtaisi.
Olisi edes yksi joka seuraani kaipaisi,
ja vointiani kyselisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus soi puhelin,
nykyään yhä harvemmin.
Lapset maailmalta soittelee,
ja vointiani kyselee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kertovat kovin on kiirettä heillä,
siellä maailman mutkaisilla teillä.
Koittavat ehtiä katsomaan lähiaikoina,
jos ei ennen niin jouluna.

Ystävät ovat harventuneet,
samallalailla vanhentuneet.
Ei jaksa enää lähteä kylään,
ikä painaa heidänkin jaloissaan nykyään.

Katselen ulos ikkunasta,
kahta leikkivää lasta.
Mietin, eivät vielä tiedä yksinäisyydestä,
vaan nauttivat täysillä ystävyydestä.
Onneksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla