Jos Suomessa sallitaan eutanasia, pitäisi varmistaa, ettei ketään pakoteta sitä pyytämään, kirjoittaa ET:n lukijabloggaaja. Hän pelkää että etenkin vanhukset voisivat entistä useammin joutua kokemaan taakkana olemisen tuskaa.
– Epäilemättä on ihmisiä, jotka tarvitsisivat kuolinapua, mutta miten toteuttaa se niin valvotusti, että leviämisvaikutus ei toteudu", ET:n lukijabloggaaja Anjakaarina kirjoittaa blogissaan.
– Eutanasiaa pitäisi siis kuolevan useasti pyytää. Lääkärin tulisi olla vakuuttunut, että kukaan ei häntä siihen ohjaile. Millähän lailla tämä asia varmistettaisiin, hän kysyy.
– Uskallan epäillä, että Kuolemankuiskuttelijoita etenkin vanhusten läheisistä joissakin tapauksissa saattaisi löytyä. Alakuloiselle ja elämänhalunsa menettäneelle vanhukselle riittää jo sekin, että epäsuorasti annetaan ymmärtää, että paras hänen olisi kuolla pois. Rasitteena vain on.
Anjakaarina nostaa varoittavaksi esimerkiksi Belgian.
– Siellä hoivakotien asukkaiden ja yli 80-vuotiaiden eutanasiat ovat lisääntyneet. Taakkana olemisen tuska onkin siellä eräs vanhuksen kuolemanhalun syy.
Saattohoito ensin kuntoon
Anjakaarinalla on omaa kokemusta läheisten saattamisesta kuolemaan: isän, äidin ja sisaren.
– Etenkin sisareni, siihen asti terveen ja aktiivisen naisen, neljän kuukauden aivosyöpäsairausjaksoon liittyi paljon ahdistusta ja pelkoja vääjäämättömän kuoleman lähestymisestä, mutta naurua ja hyviä hetkiä myös. Kipuja lääkittiin ymmärtääkseni hyvin.
– En usko, tosin en tiedä, että hän olisi pyytänyt eutanasiaa, jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Viimeiset rakkaitten läheisten kanssa olemiset olisivat jääneet vielä vähäisemmiksi.
Anjakaarinan mielestä eutanasia ei ole kuolevien ja kärsivien aseman parantamisessa se ykkösasia.
– Olen kovasti samaa mieltä niiden kanssa, jotka haluavat, että kunnollisen saattohoidon toteuttaminen joka puolella maata olisi ensisijaisempaa kuin eutanasian laillistaminen.
Lue Anjakaarinan koko blogikirjoitus täältä.
