THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek: "Olin niin keskittynyt töihini, etten tajunnut mieheni sydänoireita"

Kello on seitsemän aamulla. Mika Salminen lähtee aamulenkille.

Tuntia myöhemmin hän on nauttinut aamiaisensa, pari juustolla ja kinkulla päällystettyä leivänpalaa ja kupillisen teetä.

Hanna Nohynek hipsii keittiöön läppäri ­kainalossa, levittää sen ja kalenterinsa pienelle pöydälle. Salminen huokaisee ja vetää Hesaria syrjään.

Talossa on yli kaksisataa neliötä ja tilava työhuone kummallekin, mutta tämän ahtaan pöydän ­ääressä he aloittavat aamunsa kuin ensiasuntonsa hankkinut nuoripari.

Aamu alkaa kuin nuorellaparilla.

– Joskus vielä heitän tuon tiekkarin järveen, Mika sanoo Hannalle.

Hanna on jo muissa maailmoissa. Hänellä on kuulokkeet korvilla ja päivän ensimmäinen palaveri menossa.

Elämäni Mika Salmiset

Hanna Nohynek elää kahden samannimisen miehen välissä.

Hänen kanssaan aamiaispöydän jakava Mika Salminen on ollut kymmenen vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä selkärankareumansa vuoksi.

Se toinen Mika Salminen on koko kansalle tuttu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja, THL:ssä ylilääkärinä työskentelevän Hannan kollega.

Vuosien mittaan kumppanin nimestä on syntynyt hauskoja väärinkäsityksiä. Aikoinaan kuhistiin, että Hannalla ja THL:n Salmisella olisi suhde.

Kerran illallisilla Riiassa Hanna istutettiin Salmisten väliin. Venäläiset isännät olivat innoissaan: heidän mielestään moinen merkitsi suurta onnea.

Hanna elää kahden Mika Salmisen välissä.

Hannan kasvot ovat tulleet kahden koronavuoden aikana tutuiksi suomalaisille niin tv-lähetyksistä kuin lehtien palstoilta.

Sillä aikaa kun Hanna on antanut satoja haastatteluja koronaan liittyvästä tutkimustiedosta ja rokotteista, puoliso on huolehtinut siitä, että kotona kaikki sujuu. Mika pesee pyykit, siivoaa ja kokkaa.

Kosintaa odotellessa

Hannan ja Mikan kohtaaminen 18 vuotta sitten oli oikeastaan Hannan tyttären ansiota. Hanna oli lähtenyt tansseihin Vantaan hotelli Tulisuudelmaan, jotta tytär voisi järjestää kotibileet.

Illan esiintyjä oli Maija Vilkkumaa. Hanna istui eturivissä tanssilattian reunassa katsomassa häntä, kun Mika haki tanssimaan: koputti Hannaa vasempaan olkapäähän samalla kun kurkkasi oikealta. Se oli ensimmäinen merkki miehen leikkisyydestä ja huumorintajusta.

Illan mittaan Hanna huomasi, että mies on myös loistava tanssija. Paljon he eivät tanssiessaan puhuneet, mutta vaihtoivat illan päätteeksi puhelinnumeroita.

Hanna huomasi, että Mika on loistava tanssija.

Aamulla Mika lähetti tekstiviestin ”Vieläkö siellä nukutaan?”.

– Niin me alettiin riiata, Hanna sanoo.

Tuolloin Hanna oli elänyt neljä vuotta kaksin tyttärensä kanssa. Mikan erosta oli pari kuukautta.

Kuluneiden 18 vuoden aikana he eivät ole menneet naimisiin, vaan ovat edelleen kihloissa.

– Pidämme jännitystä yllä, Hanna sanoo.

– Minua ei ole vielä kosittu, Mika sanoo.

Kotiin metsän reunaan

Reilu vuosi sitten Mika alkoi puhua maalle muuttamisesta, paluusta lapsuuden maisemiin.

Hanna ymmärsi Mikan haaveen. Hänen mielestään muutto olisi koronan ja etätöiden takia mahdollinen.

He ryhtyivät etsimään taloa Iitin Kausalasta. Se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta: matka Helsinkiin kestäisi vain puolitoista tuntia, Kouvolaan olisi kaksikymmentä kilometriä ja Lahteen neljäkymmentä.

Kun Kausalassa tuli myyntiin tyylipuhdas vuoden 1969 talo, arkkitehti Dan Englundin suunnittelema Kissankäpälä, he tekivät tarjouksen.

Talossa olisi Mikalle sopivasti remontoitavaa: sauna ja pesuhuone pitäisi uusia, takka muuttaa varaavaksi ja ikkunat lämpöeristeisiksi. Mökille Iitin Tapolaankin olisi lyhyt matka.

Kevättalvella 2021 Hannasta ja Mikasta tuli iittiläisiä.

Entä jos en parane?

Kun Hanna ja Mika asuivat vielä Vantaalla, kun Mika huomasi, että häntä alkoi kävelymatkojen jälkeen ahdistaa, närästää ja polttaa rinnasta.

Mika arveli, että vaiva on vatsaperäistä. Pallolaajennuksesta oli yli kymmenen vuotta ja käytössä oli pitkävaikutteinen nitro.

– Sinulla on vain huono kunto, Hanna sanoi.

Kaiken varalta Mika meni lääkäriin. Lääkärit eivät katsoneet jatkotutkimuksia aiheellisiksi.

Sinulla on vain huono kunto, Hanna tuumasi.

Iittiin muuton jälkeen oireet jatkuivat, ja Mika meni terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tämä otti hänet vakavasti ja lähetti Päijät-Hämeen keskussairaalaan.

Vuosi sitten vappuaattona kardiologisessa tutkimuksessa selvisi, että vain yksi Mikan sydämen neljästä suonesta oli enää puolittain auki.

Mika kiidätettiin ambulanssilla Lahdesta suoraan Helsingin Meilahden sairaalaan ohitusleikkaukseen.

– Silloin pelotti. Mietin, että entä jos leikkaus epäonnistuu, Mika sanoo.

Aina vain se hemmetin työsi

Viime kesä meni toipuessa ja pohtiessa, miten pienestä kaikki on kiinni.

– Olin niin keskittynyt töihini, etten tajunnut Mikan oireilua sydänperäiseksi, Hanna sanoo.

– Joku toinen kumppani olisi puuttunut siihen aiemmin.

Hanna arvelee, että pariskunnan huhtikuussa 2020 sairastama korona pahensi puolison sydänvaivoja.

Olin niin keskittynyt työhön, etten tajunnut Mikan oireita.

Hanna sanoo, että hän tekee enää ”vain” 70 tunnin työviikkoja ja ”vain” 12-tuntisia työpäiviä.

THL:n päivätyönsä jälkeen hän osallistuu Maailman terveysjärjestön WHO:n kokouksiin ja seuraa alansa Yhdysvalloissa pidettäviä tapahtumia.

– Hän ei lopettaisi työntekoa ollenkaan, ellen illalla komentaisi, että nyt saunaan, Mika sanoo.

– Tänä vuonna olen viikonloppuisin ollut vapaalla. Vain yhtenä viikonlopun päivänä olen tehnyt töitä, Hanna puolustautuu.

Hän hakee värikoodatun taskukalenterinsa, johon työt on merkitty keltaisella viivalla. Lehteily osoittaa todistelun vääräksi.

– Ai niin, onhan täällä näitä.

Kalenteri osoittaa, että hänellä on tänä vuonna ollut yksi vapaapäivä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 7/2022.