Ruben Stiller rakastui pikkuserkkuunsa Iraan: "Menin kuin tikka tuulispää"

Yhteisten 26 vuoden aikana ehtii puhua paljon, mutta ei kaikkea. Ira ja Ruben Stiller eivät ole koskaan puhuneet siitä, milloin he ensimmäisen kerran tiesivät toisistaan.

– Tämä onkin kiinnostava kuulla. Sano sä ensin, Ira Stiller, 65, sanoo.

Ruben Stiller, 61, miettii.

– Olin varmaan jo teini-iässä. Isäni ei puhunut sukulaisistaan tai juutalaisista tuttavistaan juuri mitään.

Sano sä ensin.

Ira oli paremmin sukukartalla. Hän tiesi, että hänen isänsä äiti ja Rubenin isän äiti olivat siskoksia.

Kun Ira istui lapsena autossa matkalla kotoa Espoosta isovanhempien luo Turkuun, isä totesi usein Nummen kohdalla, että tuolla asuvat pikkuserkkunne Stillerit.

– Isä piti yhteyttä Hirsch-serkkuunsa eli Rubenin isään ja puhui hänestä ihaillen, Ira muistelee.

Vain tämän he toisistaan tiesivät.

Näillä Iran äidin ohjeilla valmistuvat teiglach, latkes, blintzes ja kichlach.

Huomatkaa minut!

Ruben kasvoi Nummella omakotitalossa, jonka tonttia ympäröi tiheä kuusiaita. Kasvatus oli erikoinen sekoitus.

Äidiltä tuli pohjalaisuutta, isänmaallisuutta, luterilaisuutta sekä lapsiin kohdistuvat suuret odotukset.

Hammaslääkäri-isä oli äitiä 21 vuotta vanhempi. Häneltä Rubenille ja veljelle tuli ”Mooseksenusko” eli ympärileikkaus ja 13-vuotiaana juhlittu bar mitsva, juutalainen siirtymäriitti hengelliseen täysi-ikäisyyteen.

Juutalaisten parissa Rubenilla oli epävarma olo. Kuten sinä perjantaina, kun isän serkun perhe kutsui parikymppisen Rubenin kotiinsa sapattiaterialle. Paikalla olivat myös perheen aikuiset lapset, Ira sisaruksineen.

Se sopivampi vaihtoehto oli jo ehtinyt naimisiin ja äidiksi.

Kun ruoka, viini ja kynttilät oli siunattu, Ruben alkoi höpöttää.

– Peitin sillä tauottomalla puhumisella hermostuneisuuttani. Kotimatkalla mietin, olinkohan vaikuttanut aivan idiootilta, Ruben muistaa.

Iran äidillä oli Rubenin kutsulle tausta-ajatus. Iran pikkusisko oli vielä naimaton, ja äiti katsasti juutalaisia vävykokelaita.

– Äiti oli siis oikeilla jäljillä, mutta ajatteli väärää tytärtä, Ira naurahtaa.

Se sopivampi oli jo ehtinyt naimisiin ja äidiksi.

Kanakeittoon pudonnut nainen

Toisin kuin pikkuserkkunsa Ruben, Ira hallitsi sapattiaterian perinteet. Hän oli kasvanut traditioista kiinni pitävässä juutalaisperheessä.

– Vähän niin kuin Obelix putosi taikajuomaan, minä putosin juutalaiseen kanakeittoon. Olen hengittänyt juutalaisuutta, kun taas Ruben on lukenut paljon juutalaisuudesta ja joutunut rakentamaan identiteettiään koko ikänsä, Ira sanoo.

Yhteisen sapattiaterian aikaan Ira oli jo kasvatustieteen maisteri, naimisissa ja saanut esikoisensa.

Ovesta asteli aikuisempi mies kuin 13 vuotta aiemmin.

Yhteisen sapattiaterian jälkeen Ira ja Ruben eivät tavanneet kuin ohimennen sukujuhlissa ja synagogassa. Ira eli perhe-elämää, Ruben alkoi luoda uraa radiotoimittajana.

Kun Iran perheessä juhlittiin hänen esikoispoikansa bar mitsvaa vuonna 1995, Rubenkin oli kutsuttu.

Ovesta asteli aikuisempi mies kuin perjantaisapattina 13 vuotta aiemmin. Iralle hän oli vielä tämän kerran vain se ihan kiva pikkuserkku.

Kuva Rubenin ja Iran häistä muistuttaa kesästä 1998.

Pitkä ravintolalasku

Joskus pienet asiat jäävät mieleen.

Ruben muistaa, miten Ira otti hänet kesällä 1996 kyytiin avoautoksi tuunatulla volkkarillaan.

Ira muistaa tervehdykseksi saamansa poskipusun ja Rubenista säteilleen lämmön.

Toinen ymmärsi niin kuin vain sukulaissielu voi.

Iran oli tarkoitus houkutella Ruben juontajaksi työnantajansa, nuorisoalan kattojärjestö Allianssin järjestämään laivaseminaariin.

Kun he istuivat syömään Helsingin Stockmannille, he puhuivat elämästään, ihmissuhteistaan ja juutalaisuudesta, mutta eivät sanaakaan työasioista.

Toinen ymmärsi niin kuin vain sukulaissielu voi.

– Kuuntelin myös Rubenin naishuolet ja neuvoin, että ei kannata mennä naimisiin, jos ei ole ihan varma. Se oli kokeneemman neuvo ilman mitään taka-ajatuksia, Ira sanoo.

Ira sai tehtonsa läpi muutossa Espoosta Etelä-Helsinkiin. Seuraava muutto ei tapahdu ilman Rubenin suostumusta, hän lupaa.

Ruben otti neuvosta vaarin ja erosi naisystävästään. Pian sen jälkeen hän pyysi Iraa ravintola Eliteen syömään.

Paistetut silakat ja jäädytetyt karpalot kinuskikastikkeessa oli aikaa sitten syöty ja viiniä kulunut kolmaskin pullo, kun Ruben sanoi yhtäkkiä: ”Sä et ole mulle vain pikkuserkku.”

Ira tunsi samoin. Ravintolalasku oli 600 markkaa.

– Mä maksoin sen, sanoo Ruben.

Myös Ira teki ratkaisunsa empimättä.

– Ei kun mä maksoin, sä maksoit Stockan. Lasku on minulla edelleen kehystettynä, Ira korjaa.

Kumpikin tajusi vasta hämärästi, millainen lasku illasta lankeaisi jälkikäteen. Ira eroaisi avioliitostaan ja Ruben kantaisi sen vastuun, mitä rakastuminen pikkuserkkuun ja kahden lapsen äitiin toisi tullessaan.

– Minun elämääni ei ole kuulunut mikään harkitsevuus – ei ainakaan nuorempana. Menin kuin tikka tuulispää, Ruben myöntää.

Myös Ira teki ratkaisunsa empimättä.

– Jos ajattelen nyt jälkikäteen, olisin voinut vähän jarrutella poikien takia. Se ei vain ollut silloin mahdollista. Ruben oli niin vastustamaton.

Lue koko juttu ET-lehden numerosta 21/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.