Kevään puu

Katson vanhaa puuta puiston
tiensä laidanssa paljaana

musta runko uhoten voimaa
varuillansa kevättä vartoo

syksyllä riisuttu paljaaksi
kuka alastomuutensa pukisi

pian sade peittää sen usvaan
kuin harmauteensa tukehtuis

kotelossaan sakenevan kevään
nestevirrat valmistuu lämmössä

tilaa antaa auringon paisteelle
odottamaan jää kasvun kevättä

puiston penkki vieressään tyhjänä
kuulla tahtoo vielä elävää naurua

vihreät oksat silloin suojana lasten
leikkien yhdessä kesästä iloiten.