Ensimmäinen vuosi takana: miten uusi sotemalli on toiminut?

Kun sote-uudistus viime vuoden alussa astui voimaan, lähes 15 vuoden poliittinen vääntö ja mittava valmistelu sai viimein päätöksensä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyivät 308 kunnan vastuulta 21 hyvinvointialueen hoidettavaksi.

Sote-uudistusta edelsi 15 vuoden poliittinen vääntö ja mittava valmistelu.

Vaikka kyse oli valtavan suuresta muutoksesta kunnille ja uusille hyvinvointialueille, ei tavallinen suomalainen todennäköisesti huomannut vuodenvaihteessa minkäänlaista mullistusta.

Terveysasema oli edelleen sijoillaan, ja potilaita vastaanottivat samat lääkärit ja hoitajat kuin ennenkin.

Yllätyksiä suuntaan tai toiseen

Asiakasmaksua maksaessaan kuntalainen on voinut kokea joko ikävän tai miellyttävän yllätyksen. Hyvinvointialueet ovat näet yhtenäistäneet maksut alueellaan.

Joillekin harmonisointi on tiennyt entistä korkeampia, joillekin entistä pienempiä maksuja.

– Parhaillaan hyvinvointialueet järjestävät asukkaille kuulemistilaisuuksia palveluverkon tarkastelusta. Työ on vasta alkanut, arviointijohtaja Nina Knape Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta selittää.

Joillakin asiakasmaksut ovat entistä korkeampia, toisilla entistä pienempiä.

Palveluverkon tarkastelu tarkoittaa suomeksi päätösten tekemistä vaikkapa siitä, mikä hammashoitola tai terveysasema suljetaan ja mikä säilytetään tai perustetaanko suljettavien yksiköiden tilalle esimerkiksi uusi sosiaali- ja terveyskeskus.

Käytännössä varmaa on, että tulevaisuudessa terveysasemia, hammashoitoloita ja neuvoloita on selvästi harvemmassa kuin nyt. Matka lääkärin pakeille saattaa kasvaa.

Vastaisuudessa entistä useampi tapaa lääkärin tai hoitajan etävastaanotolla tietokoneen tai puhelimen ruudulla. Automaatti annostelee kotona asuvan vanhuksen lääkkeet.

Varmaa on, että tulevaisuudessa terveysasemia, hammashoitoloita ja neuvoloita on selvästi harvemmassa kuin nyt.

Laboratorio sekä hoitajan ja lääkärin vastaanotot voivat kulkea bussilla kylästä toiseen. Nuorisotalokin voi liikkua renkailla.

– Esimerkiksi Etelä-Karjalassa liikkuvat ja digipalvelut ovat olleet käytössä jo ennen hyvinvointialueita. Nyt samoja käytäntöjä otetaan käyttöön ympäri maan, Knape sanoo.

Mitä kävi jonoille?

Entä ne paljon parjatut jonot? Yksi sote-uudistuksen tavoite oli palveluiden laadun takaaminen ja hoitoon pääsyn nopeuttaminen.

Knapen mukaan jonot ovat edelleen liian pitkiä. Paikoin ne ovat pidentyneet entisestään. Etenkin erikoissairaanhoidossa tilanne on vaikea.

Perusterveydenhoidossa pitäisi päästä kiireettömään hoitoon kahden viikon kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Syyskuussa 17 prosentissa tapauksista hoitoon pääsy venyi yli kahden viikon.

Jonot ovat edelleen liian pitkiä.

Erikoissairaanhoidossa tarpeelliseksi katsottu hoito ja neuvonta pitäisi aloittaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista.

Heinäkuussa hyvinvointialueiden erikoissairaanhoidon jonoissa lähes 24 000 potilasta oli odottanut yli puoli vuotta .

Odotusajat vaihtelevat suuresti alueittain. Huhtikuisten tilastojen mukaan pisimpään erikoissairaanhoidossa joutuivat jonottamaan pohjoispohjanmaalaiset ja nopeimmin hoitoon pääsivät eteläkarjalalaiset.

– Koronavuosina syntynyt hoitovelka näkyy vieläkin. Toinen syy jonojen venymiselle on entisestään vaikeutunut työvoimapula. Jonoja on koetettu purkaa ostopalveluilla ja siirtämällä henkilöstöä eri toimipisteisiin.

Rahaa on rajallisesti

Viime kädessä sote-uudistuksessa on kyse rahasta. Väestö vanhenee ja sairastaa enemmän, mutta rahaa on rajallisesti.

Valtion vuoden 2024 budjettiehdotuksessa menojen loppusumma on 87,2 miljardia euroa, josta hyvinvointialueiden osuus on 24,7 miljardia eli 28 prosenttia.

Sosiaali- ja terveysmenojen ennustetaan kipuavan hallituskauden loppuun eli vuoteen 2027 mennessä 29 miljardiin euroon. Hallituksen tavoitteena on hillitä kulujen kasvua kautensa aikana 1,4 miljardilla eurolla.

Rahapulaa uudistus ei ole ainakaan vielä ratkaissut.

Tänä vuonna hyvinvointialueiden kassasta puuttuu yli miljardi euroa. Siirtymävaiheen budjetointi on ollut poikkeuksellisen hankalaa.

Kustannuksia ovat lisänneet muun muassa palkkakulujen kasvu, työvoimapula, ostopalvelut ja kallis vuokratyövoima.

Niukkuuden edessä hyvinvointialueet ovat lähteneet etsimään säästöjä ja laatimaan lakkautuslistoja. Esimerkiksi Pirkanmaalla käydään yt-neuvotteluita.

Työvoimapulan vaivatessa yt-neuvottelut kuulostavat kovin ristiriitaiselta toimelta.

– Neuvotteluissa todennäköisesti painotetaan henkilöstön uudelleenjärjestelyä enemmän kuin väen vähentämistä, Knape arvioi.

Vielä on liian aikaista tuomita sote-uudistusta onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi, Knape sanoo. Työ on kesken, ja vuosi lyhyt aika taklata pirullisia pitkään jatkuneita ongelmia.

Vielä on liian aikaista tuomita sote-uudistusta onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi.

Joitakin onnistumisia on ensimmäiseen vuoteen kuitenkin mahtunut. Vuodenvaihteeseen povattu kaaos palkanmaksujen ja potilasjärjestelmien kanssa kutistui pieniksi tulipaloiksi.

Aika näyttää, miten hyvinvointialueet onnistuvat. Yksi on kuitenkin varmaa: muutospuhe jatkuu. Nyt tikun nokassa on työterveyshuolto.

– Suomi on saanut kansainvälisestikin huomiota eriarvoistavasta järjestelmästä: osa väestöstä voi hyödyntää työterveyshuoltoa, osa on terveyskeskuspalveluiden varassa.

Nina Knape työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella arviointijohtajana ja vastaa hyvinvointialueiden järjestämisen arvioinnista. Hän valmistui terveydenhoitajaksi Kuopiossa vuonna 1990. Sittemmin hän on väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistossa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 23/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.