Suupieli alkaa roikkua ja kädestä menee voimat. Moni osaa liittää nämä oireet aivoverenkiertohäiriöön. Mutta myös kaksoiskuvat, nielemisvaikeus ja huimaus voivat olla merkkejä TIA-kohtauksesta.
Ohimenevä aivoverenkierron häiriö, TIA, voi iskeä mihin tahansa aivojen osaan.
Ohimenevä aivoverenkierron häiriö voi iskeä mihin tahansa aivojen osaan.
Neurologian erikoislääkäri Kirsi Rantanen kertoo, että TIA (Transient Ischemic Attack) on hyvä hetki reagoida. Silloin on mahdollisuus estää pysyvä tukos eli aivoinfarkti.
– Puolet aivoinfarkteista tulee kahden ensimmäisen päivän aikana TIA-kohtauksesta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienemmäksi riski kutistuu.
Älä mene nukkumaan
Jos puhe ja käden voimat palautuvat, voi helposti ajatella, että ei ole mitään hätää. Pahimmillaan voi tehdä sen virheen, että menee nukkumaan – ehtiihän lääkäriin huomennakin.
Niin ei kuitenkaan kannata tehdä. Vaikka oire menisi ohi, päivystykseen pitää hakeutua saman tien.
Jos oire on ollut pieni, esimerkiksi puheen mongerrusta tai suupielen roikkumista, sairaalaan voi mennä taksillakin, mutta esimerkiksi halvausoireiden tai puheen pysähtymisen kohdalla oikea kyyti on ambulanssi.
Vaikka oire menisi ohi, päivystykseen pitää hakeutua saman tien.
Aivoverenkiertohäiriöstä kertovat puutumiset tai kömpelyys tulevat yleensä äkillisesti, ovat useimmiten toispuoleisia ja laaja-alaisia, esimerkiksi niin, että koko kasvojen puolisko tai käsi tai jalka puutuu.
– Ihmiset huolestuvat suupielien, sormien tai varpaiden puutumisesta, mutta yleensä niillä ei ole mitään tekemistä aivoverenkiertohäiriön kanssa.
TIA-kohtaus syntyy, kun jokin kohta aivoverisuonistossa tukkeutuu, mutta toisin kuin aivoinfarktissa, se hajoaa itsestään.
Kohtaus kestää yleensä alle kymmenen minuuttia. Viimeistään oireet ovat ohi vuorokaudessa.
Jos tukkeutunut suoni iso, voi ilmetä puheen tuottamisen vaikeutta tai oikean tai vasemman raajaparin halvaantumista.
Jos tukos on pienessä suonessa, oire voi olla vähäpätöisempi, vaikkapa käden heikkous, suupielen roikkuminen tai puheen hankaluus.
– Ihminen ei kuitenkaan koskaan saa TIA-kohtausta tietämättään, paitsi silloin, jos se tulee unen aikana, Rantanen sanoo.
Monenlaisia oireita
Aivoverenkierto jaetaan karkeasti etu- ja takakiertoon. Noin 80 prosenttia oireista liittyy etukiertoon. Silloin puhuminen saattaa vaikeutua, suupieli roikkua, toinen silmä sokeutua tai voi tulla erilaisia halvausoireita.
Sen sijaan takakierron oireista voivat kertoa kaksoiskuvat, nielemisvaikeus, kiertohuimaus, pahoinvointi ja raajojen heikkous.
– Aivoverenkiertohäiriössä huimaus on kaatavaa ja kiertävää, ja siihen liittyy näkökenttäpuutoksia. Kuvaavaa on se, että ongelmat alkavat äkillisesti, kuin salamana taivaalta.
Ongelmat alkavat äkillisesti, kuin salamana taivaalta.
– Jos ilmaantuu yhtäkkiä uusi oire, täytyy ensisijaisesti miettiä pahin vaihtoehto eli aivoverenkiertohäiriö, Rantanen tähdentää.
Vaikka riskitekijät tunnetaan, kuka tahansa voi saada aivoverenkiertohäiriön.
– Ihmiset, jotka eivät olisi ajatelleet sairastuvansa, ovat järkyttyneimpiä. TIAsta ei jää kuitenkaan oireita ja lääkehoidoilla voidaan estää noin 80 prosenttia tulevista kohtauksista.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 17/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
