Oudot oireeni alkoivat kesällä 2004, kun kesken juoksulenkin aloin köhiä kuivaa yskää. Sitä jatkui koko loppuvuoden ja talven.
Huolestuin, kun en tiennyt, mikä minua vaivaa. Tarkemmissa keuhkotutkimuksissa oireitteni syyksi paljastui keuhkofibroosi, NSIP.
Se on harvinainen hengityssairaus, jossa keuhkorakkuloiden välitilaan alkaa muodostua arpikudosta eli fibroosia. Se saa keuhkorakkuloiden seinämät paksuuntumaan niin, etteivät happi ja hiilidioksidi pääse vaihtumaan normaalisti.
Sairaudessa keuhkorakkuloiden välitilaan alkaa muodostua arpikudosta.
Sairautta hoidettiin jopa vuoden jatkuneilla kortisonikuureilla, ja tilanne jatkui samanlaisena viitisentoista vuotta.
Tilanne huononee
Tilanne muuttui vuonna 2020, kun kontrollikäynnin yhteydessä havaittiin, että keuhkojen hapenottokyky oli laskenut. Jatkotutkimuksissa todettiin, että keuhkojeni tilanne oli huonontunut. Silloin aloin huolestua tulevaisuudestani.
Syksyllä 2022 minun oli jo pakko pysähtyä lepäämään kesken sauvakävelylenkkien.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/101hyn4a.jpg?itok=iBL_dNln)
Voinnin heikkeneminen alkoi näkyä arjessa. Suihkussa käyminen ja pukeminen kävivät niin raskaiksi, että minun oli välillä levättävä. Minulle kirjoitettiin lääkehappiresepti.
Sain lähetteen Sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikalle Helsingin Meilahteen, jossa alettiin selvittää mahdollisuutta keuhkonsiirtoon.
Suihkussa käyminen ja pukeminen kävivät niin raskaiksi, että minun oli välillä levättävä.
Lääkärit kertoivat avoimesti siirron riskeistä, siitäkin, etten välttämättä selviäisi leikkauksesta.
Elinsiirto oli kuitenkin komplikaatioriskeistä huolimatta välttämätön, muuten menehtyisin.
Pitkä odotus
Vuoden 2023 alussa pääsin keuhkonsiirtoleikkauslistalle. Siitä lähtien odotin vaimoni kanssa kutsusoittoa siirtoleikkaukseen päivin ja öin.
Tuli talvi, sitten kevät. Vointini huononi. Huoleni kasvoi, kun kuulin, että yli 65-vuotiaana en enää kuulu elinsiirron pohjoismaisen hätähaun piiriin. Uusien keuhkojen oli siis löydyttävä Suomesta.
Heinäkuussa 2023 lisähappi pääsi loppumaan kotoa. En pystynyt hengittämään kunnolla. Minulle tilattiin ambulanssi Meilahteen.
En pystynyt hengittämään kunnolla ja minulle tilattiin ambulanssi.
Kun aamulla heräsin Meilahdessa, sain kuulla, että sairaalaan oli saatu keuhkot, joiden sopivuutta minulle tutkitaan parhaillaan. Minulle oli etsitty keuhkoja jo kuukausia, ja oli ihan tuuria, että keuhkot löytyivät silloin, kun olin sairaalassa.
Iso operaatio jännitti, koska ymmärsin, etten välttämättä herää leikkauksesta. Ajattelin kuitenkin, että se on helppo tapa lähteä.
Iso veronpalautus
Leikkausta seuraavana päivänä nousin istumaan ja kokeilin seisomistakin. Kaksi päivää leikkauksen jälkeen pystyin kävelemään sairaalan käytävällä satakunta metriä rollaattorin avulla.
Kotona aloitin heti aktiivisen kuntoilun. Aluksi se oli hidasta kävelyä. Köpöttelin hitaasti alle kilometrin ja välillä lepäsin puistonpenkillä. Vähitellen matkat kasvoivat. Nykyään pystyn pelaamaan golfiakin normaalisti.
Olen monta kertaa kiittänyt mielessäni sitä ihmistä, jolta sain uudet keuhkot. Hän antoi minulle uuden elämän.
Olen monta kertaa kiittänyt mielessäni sitä ihmistä, jolta sain uudet keuhkot.
Minusta tuntuu, että olen ollut nuorennusleikkauksessa, sillä saamani keuhkot ovat varmasti minua nuoremmat.
On onni, että olen syntynyt Suomeen. Sain hoitoa, jollainen ei ole mahdollista läheskään kaikkialla maailmassa. Ajattelen, että nyt olen saanut todella ison veronpalautuksen.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
