Professori ja tietokirjailija Katarina Eskola, 85: ”Suren yhä, että menetti äidin liian aikaisin”

Kun Katarina Eskola oli 15-vuotias, hän kirjoitti päiväkirjaansa äidistään. "Itkin äsken - äitiä. Ajatus, joka miltei joka päivä on mielessäni: 'Jos äiti eläisi, niin kaikki olisi toisin.' Tuo lause, se on porautunut syvälle sydämeeni."

Äiti oli kuollut viisi vuotta aikaisemmin. Äidin valokuva oli Katarinan päiväkirjan välissä. Passikuvan vakavan ilmeen takaa hän erotti äidin lämpimän katseen.

Viisas ja viehkeä äiti

–Tuossa ovat äiti ja isä, Katarina Eskola, 85, näyttää nyt kotonaan Helsingin Käpylässä.

Ikkunalaudalla on kaksi veistosta. Siinä ovat äidin pää ja isän pää 1940-luvulta.

Äiti on vuonna 1932 tohtoriksi väitellyt kansanrunouden tutkija ja myöhemmin dosentti Elsa Enäjärvi-Haavio. Sen ajan lehtikirjoitusten mukaan esimerkiksi "tiedenainen ja perheenäiti", "monen roolin nainen" sekä "viisas, viehkeä, väsyvä".

Äiti ja isä ovat ikkunalaudalla sellaisina kuin kuvanveistäjä Essi Renvall on heidät nähnyt.

Isä on kansarunouden tutkija, tohtori, professori ja sittemmin Suomen Akatemian jäsen Martti Haavio. Hänet tunnettiin runoilija P. Mustapäänä.

Haavio kirjoitti myös lapsille, esimerkiksi Tapio Rautavaaran säveltämän Sininen uni -laulun sanat: "Joka ilta kun lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö"

– Ennen kuin äiti kuoli, minulla oli iloinen, hauska isä. Perheessämme oli paljon ääntä, Katarina sanoo.

Lapsia oli viisi, kaikki kymmenen vuoden sisällä syntyneitä. Katarina oli heistä toiseksi nuorin.

Ruokapöydässä oli usein vieraita. Silloin keskusteltiin yhteiskunnallisista asioista. Tyttöjen pitää saada sama yleissivistys kuin poikien, Elsa sanoi.

Yhtäkkiä tuli hiljaista

Tammikuussa 1951 kymmenvuotias Katarina haettiin kesken koulupäivän kotiin. Lippu kotitalon pihassa oli puolitangossa.

Päiväkirjaansa hän kirjoitti 2.2.1951: "En ole kirjoittanut, koska on sattunut niin paljon ikävää. En osaa sitä kaikkea kuvatakaan, mutta yritän kuitenkin. No niin, äitini kuoli 24.1.1951."

– En ollut ymmärtänyt, että äiti oli sairas ja kuolemassa. Tilanne pidettiin salassa meiltä nuorimmilta lapsilta.

Elsalla oli syöpä. 

– Äiti jotenkin kummallisesti katosi elämästämme, hänet mainittiin vain harvoin. Leikkisä isä muuttui äidin kuoleman jälkeen ankaraksi ja synkäksi. Hän piti kovaa kuria.

Nuorena kuollut

1950-luvulla tarjolla ei ollut kriisiapua vanhempansa menettäneelle lapselle.

Elsa-äiti oli kuollessaan 49-vuotias.

Äiti jotenkin kummallisesti katosi elämästämme. Hänet mainittiin vain harvoin.

– Mitä vanhemmaksi elän, sitä nuorempana äiti mielestäni kuoli.

Katarina suree yhä, että menetti äidin liian aikaisin. Hän ajattelee, että surun voi yhä tiivistää samalla tavalla kuin 15-vuotias Katarina päiväkirjassaan: "Jos äiti eläisi, niin kaikki olisi toisin."

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 14/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.