Kapellimestari Jorma Panula, 95: ”On helevetin mukavaa aamulla herätä ja huomata, että ei ookkaan kuollu”

– On helevetin mukavaa aamulla herätä ja huomata, että ei ookkaan kuollu. Tästä lähretähän, Jorma Panula, 95, sanoo ja iskee silmää.

Nyt on keskipäivä, ja olen Jorman ja hänen puolisonsa Marja Kantola-Panulan, 83, hirsiseinäisessä talossa Kirkkonummella.

Tuvan lattialla on rinnakkain kaksi keinutuolia. Jorma istuu niistä järeämmässä ja keinuttelee hissukseen.

– Tällaasia ne päivät on. Mitä nyt vähän nuottia kirjoottelen, hän sanoo

Marja hallinnoi perheen kalenteria. Hän tietää, että täynnä se on taas.

Marja puuttuu keskusteluun ja sanoo, että ei se nyt ihan noin mene.

Marja hallinnoi perheen kalenteria. Hän tietää, että täynnä se on taas. 

Viikonloppuna on kapukoulu. Se tarkoittaa nuorten kapellimestareiden mestarikursseja, joita Jorma vetää perustamassaan Panula-Akatemiassa Helsingin Pasilassa noin joka toinen viikonloppu.

– Tällaasia ne päivät on. Mitä nyt vähän nuottia kirjoottelen, Jorma Panula sanoo kotonaan.

Tulijoita olisi enemmän kuin mahtuu, Suomesta ja maailmalta. Jorman maine huippukapellimestareiden kouluttajana on huikea.

Ulkomaan työmatkoja on seitsemän tai kahdeksan vuodessa, pääasiassa opetusta, mutta myös muutama konsertti kapellimestarina.

Pieniä rääppiäisiä, Jorma vähättelee. Kymmenesosa siitä, mitä joskus oli.

– Ei niissä mitään jaksamista oo. Sitä vaan teköö. Sitä teköö, mitä teköö.

Hyväntuulisia perkeleitä

Jormasta on ylpeästi pohjalaista puhuva lyhyen lauseen mestari. Monesti lauseeksi riittää yksi sana.

Voimasanoja Jorma kyllä käyttää paljon, mutta eivät ne turhia ole. Ne napsahtelevat osuviin kohtiin puhetta eivätkä kuulosta tylyiltä.

Ulkomaan työmatkoja on seitsemän tai kahdeksan vuodessa.

Haastattelun aikana Jorma sanoo 26 hyväntuulista saatanaa ja 24 perkelettä.

Yhden niistä Jorma antaa vastaukseksi kysymykseen, soittavatko hän ja Marja kotona yhdessä.

Marja on sellisti ja soitti 36 vuotta Helsingin kaupunginorkesterissa, jossa Jorma oli ylikapellimestarina. Jorman instrumentteja ovat viulu ja urut.

– Ei saatana. Mitä varten soitettais? Sen pitää olla täydellistä tai ei ollenkaan.

Vanhempana hoksaa enemmän

Marja ja Jorma ovat pitäneet yhtä pian 35 vuotta. Jormalla on neljä lasta, Marjalla kolme.

Jos kummankin lapset ja lapsenlapset puolisoineen ja vielä Marjan lapsenlapsenlapsetkin tulisivat käymään yhtä aikaa, koolla olisi pikkuisen päälle 30 ihmistä.

Sellaista ei tapahdu. Taloon ei mahdu.

Jokaisella on oma perheensä. Ei saa sekaantua.

– Enkä mä vaadi. Olkaa rauhassa, perkeles. Samaa halusin ittekin aikoinaan. Jokaisella on oma perheensä. Ei saa sekaantua.

Ihania ovat kaikki, Marja muistuttaa, eikä Jorma vastusta.

– Se on selvää. Ne on ihania.

Jorma Panula sanoo, että hänestä ei tunnu normaalilta tunnu, että lapsi lähtee ennen vanhempaansa.

Jorman lapsista nuorin, näyttelijä ja teatterinjohtaja Anu Panula kuoli neljä vuotta sitten.

Siitäkin Jorma puhuu rauhallisesti, vaikka ei se hänestä normaalilta tunnu, että lapsi lähtee ennen vanhempaansa.

– Mä otan luonnollisesti kaiken. Kun on kipiä, on kipiä. Kun kuoloo, kuoloo. Ei siinä mitään tuntehia. Tietysti vähän on, mutta otan sen järjellä enemmän. Se on kaikki selevää tässä maailmassa. Kukaan ei oo tänne jääny.

Kun on kipiä, on kipiä. Kun kuoloo, kuoloo.

Kun ikää on paljon, mitään vastaan tulevaa ei enää ihmettele. Jorman ja Marjan mielestä se on oikeastaan onnellista.

– Vanhempana hoksaa paljon enemmän kun kakarana tai keski-ikäisenä, Jorma sanoo.

Vaikka kremppoja on ollut ja ikä korkea, kuolemasta Jorma ja Marja eivät ole paljoa keskustelleet.

– Ei kuolemasta tartte keskustella. Se tuloo, kun se tuloo. Se on aamen plottis, niin kun Seitsemän veljeksen Lauri saarnasi hiidenkivellä. Luonto hoitaa homman.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 15/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.