Mitä seinälläsi on, Katja Kiuru?

Eteisessä

Eteisessäni on melkein koko huoneen kokoinen alttari, jossa on tärkeitä tuliaisia ja muistoja ihmisistä. Alttari ei tarkoita minulle välttämättä pyhää, sillä elämä kaikkineen on pyhä, arvokas ja ainutlaatuinen.

Välillä pysähdyn eteisalttarin yksityiskohtiin kaivamaan muistoja, kasvoja, vuosilukuja. Toisinaan pohdin, mitä esi-isiltä ja -äideiltä on siirtynyt tähän minun elämääni geeneissä ja matkien omaksuttuna.

Eteisessäni on melkein koko huoneen kokoinen alttari.

Monet alttarin pikku esineet ovat peräisin maailmalla liikkuvilta tutuilta, kavereilta ja ystäviltä, jotka covidin jäljiltä tuntuvat edelleen kaukaisilta.

Muistoissani tiedän olleeni joillekin ihmisille joskus tärkeä, jopa rakas.

Kirjahyllyssä

Kirjahyllyssäni on kymmeniä psykoterapia-alan kirjoja. Tarvitsin terapiaa avioeroni jälkeen, pienen pojan yksihuoltajana vuosituhannen vaihteessa.

Päädyin kehopsykoterapiaan, jossa huomioidaan keho, tunteet ja ajatukset. Se auttoi. Ihmisen keho ja psyyke ovat samaa kokonaisuutta.

Oman terapiani jälkeen kouluttauduin itse kehopsykoterapeutiksi. Aluksi tein kehopsykoterapeutin töitä harvakseltaan. Täyspäiväisesti aloin työskennellä terapeuttina, kun en ollut saanut viiteentoista vuoteen riittävästi näyttelijän töitä.

En ollut saanut viiteentoista vuoteen riittävästi näyttelijän töitä.

Työttömyys oli syrjäyttävä kokemus. Se merkitsi yksinäisyyttä ja etäisyyttä ihmisiin. Oivalsin, ettei ihmisarvoni ole työtilanteesta kiinni. Kirjoitin kirjan, jolla hyvästelin näyttelijän työt ja tasasin tilit menneisyyden kanssa. Se lohdutti.

Käsilaukussa

Käytän kaverilta saatua, hänen sukulaisensa vanhaa, laadukasta nahkalaukkua, jonka hihna on mennyt rikki ja teipattu laastarilla. Laukku on menossa suutarille.

Laukussa on hammastikkuja, pihkavoidetta, tupakat, huulikiiltoa ja pattereita kuulokojeeseen.

Olen käyttänyt kuulokojetta 25 vuotta. Minulla on lievä kuulonalenema. En kuule kunnolla puhetta, jos on paljon taustameteliä. Ilman kuulokojetta epäilen, että muut pitävät minua tyhmänä, kun en pysy mukana jutuissa.

Seinällä

Sain vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi sukulaiseni, taidegraafikko Outi Heiskasen työn, jossa tyttö istuu lehtikasassa. Sen herkkyys viehättää minua. Se muistuttaa nuoruudesta.

Ilman kuulokojetta epäilen, että muut pitävät minua tyhmänä.

Seinällä on toistakymmentä muutakin taulua. Olen saanut niitä lahjaksi ja esiintymispalkkioksi, löytänyt sukulaisten jäämistöistä tai jäteastioista.

Ne roikkuvat edellisten asukkaiden nauloissa, koska en jaksa laittaa seinään uusia nauloja.

Ikkunalaudalla

Yhdellä ikkunalaudalla on norsupäisen hindujumala Sri Ganeshan patsas ja valokuvia, joista yhdessä on sahaja-joogan 1970-luvulla perustanut intialainen Shri Mataji.

Matkustin 1990-luvulla Intiassa, kun opiskelin sahaja-joogaa. Se merkitsee minulle henkilökohtaista meditaatiota ja hiljentymistä.

Meditoidessa en samaistu ajatuksiini, joita tulee ja menee, enkä kehooni, joka on väliaikainen, vaan keskityn henkeen, joka yhdistyy kaikkialla olevaan jumalaiseen voimaan.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 15/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.