Osuva koomikko naurattaa ja herättää ihailua. Mutta ketä koomikko itse ihailee?

Aku Hirviniemi:

Veli Puolikuu on ylitse muiden

”Pirkka-Pekka Petelius ja Velipuolikuu. Se komiikka kestää aikaa.

Ensimmäiset muistoni Peteliuksesta liittyvät Hymyhuuliin ja Pulttiboisiin, joita katsoin ekaluokalta asti, perheen kanssa. Aikuiset nauroivat poliittiselle satiirille ja lapset hassuille hahmoille, niinhän se menee nykypäivänäkin.

Mieleeni tulee heti liuta Peteliuksen hienoja hahmoja. Hra 47 on ehdoton suosikkini, liekö sillä tekemistä riihimäkeläisen ylpeyden kanssa, herrahan kuului Riihimäen Lions Clubiin. Myös Peteliuksen Kyllikki Virolainen on upea hahmo, hänhän puhuu melkein omalla äänellään ja onnistuu silti rakentamaan hienovaraisen pääministerin puolison. Samaa luontevuutta löytyy Kylli-tätiä parodioivasta Fylli-tädistä.”

Eija Vilpas:

Väinö Linnakin naurattaa


”Nuorena ihailin Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen tekemää huumoria. Myös Leo Jokela teki minuun vaikutuksen. Kaikissa kolmessa on yksi yhdistävä tekijä: he pelleilevät ja ovat samalla aivan tosissaan.

Muistan lapsuudestani Ritva Valkaman roolin kansalaissotaa käsitelleessä televisiosarjassa Mustat ja punaiset vuodet. Ritva oli uskomattoman vahva vakavassa roolissaan. Hyvä komiikka on siitä kummallista, että se on yhtä aikaa naurattaa, mutta myös koskettaa ja liikuttaa.

Totuuteen perustuva komiikka herauttaa naurajansa silmiin myös kyyneleet. Tämän näkee esimerkiksi Väinö Linnan romaaneissa, ne kertovat sodasta, mutta onnistuvat kaikessa kauheudessaan myös naurattamaan. Aidointa komiikkaa tuottaa eletty elämä, siksi arjen havainnointi naurattaa minua eniten.”

Jope Ruonansuu:

Olen Leo Jokela -fani


”Pikkupoikana kuuntelin Leo Jokelan esittämää G. Pula-Aho -papukaijaa radiosta. Komisario Palmuissa Jokelalla oli tapana tehdä omia pieniä lisäyksiä käsikirjoitukseen, juosta vaikka yllättäen vesihanalle ja alkaa kammata hassusti tukkaansa märällä kammalla. Yleisön mieleen pienet hauskat yksityiskohdat jäivät legendaarisina kohtauksina.

Leo Jokela oli kansan syvien rivien koomikko, hän oli ponnistanut näyttelijäksi ilman koulutusta. Itsekään en ole teatterikouluja käynyt, ehkä siksi samastun Jokelan luontevaan komiikkaan. Leo Jokela -palkinto, jonka sain 2006, toi tipan silmääni ja merkitsi enemmän kuin muut saamani palkinnot. Hän ei nauranut muille kuin itselleen. Hyvä komiikka ei koskaan ole loukkaavaa.”

Hannele Lauri:

Naurava kulkuri on hulvaton


”Vesa-Matti Loiri on saanut minut aina nauramaan. Voin kuunnella Nauravaa kulkuria automatkalla monet kerrat uudestaan ja nauraa joka kerta vedet silmissä.

Vesa-Matti on ensimmäinen mieleeni tuleva henkilö, kun ajattelen nauramista. Hän on antanut monet hyvät naurut minulle ja varmaankin koko Suomen kansalle.

Hyvä komiikka lähtee aina totuudesta, näyttelijän on oltava tosissaan, todella tunnettava esittämänsä tunteet. Tekemällä tehty hauskuutus on falskia, siitä puuttuvat todellinen nauru ja itku ja näyttelijän läsnäolo.”

Pirkka-Pekka Petelius:

Kalervi Kummola lainasi housut


”En halua nimetä ketään henkilöä enkä mitään elokuvaa, saati tyylilajia esikuvakseni. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikutteet ovat parhaimmillaan kokonaisvaltaisina maailmankuvina. Katson mieluusti kotimaisia elokuvia kaikilta ajoilta ja nykyelokuviakin paljon. Enkä pelkästään kotimaisia.

Kun luon yksittäistä sketsihahmoa, en käytä minkäänlaista tietoista systeemiä. Lähtökohtana voi olla intuitio tai tilanteen pakko, mutta myös tarkkaan harkittu vaihtoehto.

Esimerkiksi Herra 47 -hahmo syntyi täysin tilanteen pakosta. Minua oli pyydetty Kolmostelevision suoraan avajaislähetykseen laulamaan laulu. Juuri ennen lähetystä kerrottiinkin, että esiintymisaikani on aiottua pidempi, tarvittiin siis jotain muutakin, jotain hauskaa ja sattumanvaraista.

Keksin henkilön, joka luulee tulevansa tuolloin radiossa pyörineeseen Senssit-ohjelmaan. Näin syntyi Hra 47, joka siis oli väärässä ohjelmassa väärään aikaan kehumassa itseään ja esittämässä kumppanin suhteen vaateitaan. Ilmiasun hahmolle rakensin tarjolla olleista vaatteista, peruukista ja rilleistä. Housut lainasin studiossa mukana olleelta Kalervo Kummolalta, joka seurasi esiintymistäni kalsarisillaan studiossa.”