Tämä ilmoitus on tosi: ”Mitään uutta ei ole tarjolla. Kahvikin on toissapäiväistä ja makkara ylivuotista.”

Näin markkinoidaan Suomen virallista pessimismi-iltaa.

”Yllättävää ei liene, että tapahtuman esiintyjiltä ovat vähäisetkin ideat loppuneet. Pessimismi-ilta sisältää tällä kertaa lähinnä vanhan jauhantaa.”

Synkkyyteen taipuvaiset kainuulaiset eivät pidä paljon meteliä itsestään.
Siksi Puolangan pessimismipäivistäkään ei hirveästi kuulutella. Vaikka ne kestävät koko vuoden, ajalla 1.1.–31.12., sanoo puolankalainen Jaakko Paavola.

”Kainuulaisilla kulttuurintekijöillä Ilmari Kiannosta ja Veikko Huovisesta lähtien on aina ollut silmää huomata maailmanmenon naurettavuuksia. Puolangan Pessimistit jatkaa tätä kunniakasta perintöä pilkkaamalla yhtä aikaa yltiöpositiivista yleiskulttuuria ja synkkyyteen taipuvaista kainuulaista ajattelutapaa, joka kiteytyy lauseeseen: Mitäpä se hyvejää.”

Perjantaina Kainuussa juhlitaan surkeutta erikoistapahtumassa, joka on pessimismipäivien huipentuma. Pessimismi-ilta. Näin on tehty Puolangan keskustassa jo kahdeksan vuoden ajan.

– Kolme ihmistä tuli kuuntelemaan, kun esitimme ensimmäisiä valitusvirsiä vuonna 2007 kovassa vesisateessa, ET-lehdelle kertoo Paavola Puolangan kulttuuriyhdistys Kultsusta.

Ihan tarpeeksi ”alexanderstubbeja”

Sittemmin tapahtuma on paisunut.  Pessimismipäivien huipentumassa on paljon ohjelmaa – tai ”joutavan puhumista”, kuten Paavola kuvailee tapahtumaa. Puolangalla esiintyy perjantaina muun muassa Valituskuoro Puolangan purnaajat ja angstinen tyttöbändi Traumaryhmä. Myöskään paikallista ruokapuolta ei ole unohdettu.

”Kierrätettyä ohjelmaa on mahdollista vältellä tuotemyynti- ja ruokakojuilla, joista saa ostettua ylihintaista ja aikansa elänyttä tavaraa.”

Kainuulaisia murretuotteita löytyy muun ”joutavanpäiväisen tauhkan” seasta. Mutta kuka haluaisi rintaansa Hankala akka” ja ”Köyhtyö soapi” -rintamerkin?

”Hirveitä virheitä. Ruikutusta ja soittoa. Tämä on nyt kyllä tosi syvältä…”

Paavolan mielestä pessimismi-ilta on silti parasta, mitä Puolangalla on koskaan nähty. Suomessa on ihan tarpeeksi ”alexanderstubbeja” ja muita yltiöpositiivisia, hän mainitsee. 

– Suomella, ja varsinkaan Puolangalla, ei ole varaa sellaiseen optimismiin, kuittaa pessimisti-Paavola.

”Puolangan pessimismipäivät 1.1.-31.12. saattavat huipentua  
Pessimismi-iltaan perjantaina 4.7.2014 kello 20 Pohjanportin lavalla, mikäli sitä kukaan jaksaa järjestää.”

Jutun sitaatit ovat puolankalaisten tiedotteesta ja pessimismi-illan mainoksesta.