Oli Joonas sellainen kohtuuden mies
ja sen nauraen koko kylä ties
varovainen oli kaikissa toimissaan
vaikka oli mies parhaissa voimissaan.
Meni kunnalta töitä kyselemään
kyseli kymppi, onko miehestä töitä tekemään?
Siihen vastasi Joonas; Kohtuuvella, kohtuuvella.
Sunnuntaina Koonas kirkkoon lähti
kimmelsi poskella kyynel, sen kaikki näki
kun menot oli loppu riensi pappi kysymään,
että uskoiko Joonas parempaan elämään?
Joonas vastasi tuttuun tapaansa, että kohtuuvella, kohtuuvella.
Tuli talvi ja aika kävi pitkäksi kai
silloin naapurin Hilda Joonaksen nai.
Kysyi pappi vihdoin tärkeän asian
otatko sinä tämän Hildan vaimoksi?
Silloin Joonas muuttui ihan kainoksi
ja kuiskasi, kohtuuvella, kohtuuvella
Niin eleli Joonas, kohtuuden mies
hyvä ihminen oli, sen Hilda ties
ja Joonas vanhoilla päivillään
heltyi Hildalta kyselemään,
miten on Hilda yhdessä viihtynyt,
ei Hilda tuosta kiihtynyt
vastasi tovin tuumittuaan
että kohtuuvella, kohtuuvella.
