Omia runojani, tullut aikoinaan "sydämen kyllyydestä ".
Perheemme elämästä

* Niin on vuodet vierinynnä, mennyt monta ajast ´aikaa.
Olen nyt auvoisa anoppi, taidan tietää toimenkuvan.
Empä närki neuvoineni, annan nuorten omineen olla.
Vaan kun tukea tarvitsevat, olen apuun valmis aina.

*Käyn kylässä kutsuttuna, menen kun mummoa tarvitaan.
Esikoista ulkoilutan tai yön yhessä olemme, kun on
vanhemmat varattu, uutta pientä päästämässä.

*Oiva on miniä mulla; taitaa monet kädentaidot,
kodinhoidossa kätevä. Kutoo sukat sakillensa,
pitsit nyplää näyttelyihin.

*Vaan on kovia kokeneet nuoret
mielen mustan murheen alla.
Luoja lapsen rinnoilta riisti
vei viattoman Taivaan tarhaan.
Toisiansa tukien antoivat ajan kulua,
korjata suuren surun.

* Saivat toisen tuudittavan uuden talonsa tupahan.
Hyvin pirttinsä pitävät, kunnialla kultaiset hoitaa.

*Oppivat lapset alati uutta, kasvavat siinä samalla.
Valmentavat vanhemmuuteen, tulevat turvaksi isoilleen.

*Tyttärelläni tomera poika, vallan veikeä vesseli.
Mietteliäs pikkumies ottaa asioista selvän.

*Esikoiseni metsämies, maalla monessa mukana.
Kun talkoolaista tarvitaan, aina apuna isännille.
Riistanhoidossa rivakka, tähtäyssilmä tarkka.
Kaatuu isokin otus kunnon kertalaukaisulla.
Hyvin hoitaa leiviskänsä, vaikk´ ei oo emäntää.

*Rakkahat mulle rauhan antaa, vanheta tässä.
Turvana elämän ehtoossa, omat lapseni lähellä.
*Tärkeimmät timantit mulle; kaikki kolme komiata.

Valmatar

Mummoilua

*Mikäs on mummona mulla,
saan olla kanssa kultalasten.
Luona pienten pirpanoitten,
rakkaiden lahjojen lähellä.
Antavat puhtia päiviin,
tunnen tarpeeseen tulevani,
kun oon luona lasten perheen,
korvaan kodinhoitajata.
*Saan tällöin tuuditella, liekutella, lauleskella.
Peitellä petihin pienet, kertoella kuulumiset.
Muistella menneitä aikoja;
miten isänne oppi, äidin kepposista kerron.
* Antaa voimia vuosiin uusi sukupolvi suloinen.
Tähtinä silmänsä loistaa, hiukset kullankeltaisina.
Mulla harmaata hapsissa, silmäkulma kiiltämässä.
** ONNENI ON NYT JA TÄSSÄ !

Valmatar