Oopperamusiikin keräilijä on päätynyt harvinaisuuden äärelle. Millaisen arvon muistoesineistöön kuuluvalle levylle antaa antiikin asiantuntija Pentti Avomaa?

Olen suurena oopperan ystävänä innostunut keräilemään Aino Acktéhen liittyviä tavaroita. Myynnissä niitä tapaa hyvin harvoin, mutta äskettäin onnistuin ostamaan hänen vanhan levytyksensä Gounoudin oopperasta Faust. Tämä gramofonilevy – yksipuolinen savikiekko  - on äänitetty  Pariisissa, ja etiketissä kerrotaan, että neiti Aino Ackté, Pariisin Suuren Oopperan sopraano,  laulaa Air des Bijoux ´n (Margaretan jalokiviaaria) suuren orkesterin säestämänä.

Tämän varhaisen äänilevyn on tehnyt Disque pour gramophone(The Gramophone and Typewriter Ltd). Se on tullut jostain kuolinpesästä, ja siinä näkyy kyllä vähäisiä käytön jälkiä. Se on pikemminkin keräilyesine kuin soittoväline – tuskin raaskin sitä ainakaan montaa kertaa soittaa.

Tämä levy täydentää Ackté-kokoelmaani, johon kuuluu mm. hänen kirjoituspöytänsä sekä harvinainen juliste Savonlinnan Oopperajuhlilta, joiden käynnistäjä hän oli vuonna 1912. Pyrin kartuttamaan Ackté-kokoelmaani mahdollisuuksieni mukaan. Häneen liittyviä tavaroita myytiin aikoinaan paljonkin hänen vuonna 1944 tapahtuneen kuolemansa jälkeen, joten kyllä niitä pitäisi löytyä.

 Minä maksoin tästä savikiekosta 230 euroa. Oliko se hyvä kauppa?

Acktén ihailija

Näin asiantuntija vastaa:

Hieno keräilykohde

"Oopperamusiikin keräilijöitä kyllä on, mutta ensimmäisen kerran kuulen keräilijästä, joka on keskittynyt Aino Acktén muistoesineistöön laajemminkin. Se on hatunnoston arvoinen keräilykohde – onhan kysymyksessä ensimmäinen suomalainen kansainvälinen oopperatähti. Hän syntyi Helsingissä, vaikkakin musikaalinen suku oli tullut Suomeen Saksasta Baltian maiden ja Venäjän kautta.

Tämä todella vanha savikiekko on vuosilta 1903-1905, eli se on yksi ensimmäisistä savikiekoista, jolle on taltioitu suomalaisen laulajan ääntä. Juuri tuo aaria oli Aino Acktén läpimurto Pariisissa.

Oopperatähtemme teki useita levytaltiointeja, mutta pahaksi onneksi eniten eli peräti kolmisenkymmentä Edisonille, jonka levyprässäämöllä ollut tulipalo tuhosi niistä osan ennen kuin ne oli ehditty valmistaa gramofonilevyiksi. Äitilevyjä olisi ilmeisesti kuitenkin ollut jäljellä, mutta Acktén ja Edisonin sukset menivät ristiin ja vain yksi levy ehti ilmestyä.

 Keksijäneron väitetään sotkeutuneen pahoin seurauksin niin levyjen tuotantoon kuin markkinointiinkin ja muihin yksityiskohtiin.

Acktén ensimmäinen levytys tapahtui vuonna 1902 Pariisissa Zonophonelle ja hieman myöhemmin  tehtiin toinenkin taltiointi. Zonophone siirtyi sittemmin The Gramophone and Typewriter Ltd :n omistukseen, ja sen julkaisemassa gramofonilevyssä käytettiin  Zonophonen matriisia päätellen mm. siitä, että molemmissa julkaisuissa oli samassa kohtaa levyä hieman vikaa.  

Nämä ensimmäiset savikiekot ovat historiallisuutensa takia varsin arvokkaita. Kun yleensä savikiekkojen hintojen vaihteluväli on 2-30 euroa, näiden osalta vastaava on 200-500 euroa.

Eräs suomalaiskerääjä osti pariisilaisesta levyjen nettihuutokaupasta juuri tämän Gramophone and Typewriter Ltd:n prässäämän savikiekon vajaan 200 euron hintaan, mutta lähetyskuluineen hinta nousi lähelle 250 euroa. Huutokaupoista näkemättä ostettaessa sitä paitsi riskinä on aina laatu.

Huutonetissä oli myynnissä äskettäin sama levy 450 euron hintapyynnöllä, mutta se ei ilmeisesti mennyt kaupaksi.

Eli kyllä sinä teit ilmeisen hyvät kaupat."

Pentti Avomaa

Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.