Lukija on perinyt vanhemmiltaan olympialaisiin liittyvän retkituolin. Kannattaako se pitää vai hävittää?

Lukijan kysymys:

Vanhempieni jäämistössä oli kuvan mukainen tuoli. Tehty varmaan olympialaisiin. Varressa lukee enso-gutzeit oy, lieneekö valmistaja?
Pohjassa on istumismalli, eli kahva on edessä.

Onkohan tällä mitään muuta arvoa kuin saunapuuna? 

Nimimerkki: T. Kettunen

Keräilyn ammattilaisen vastaus:

Kävelykeppi-tuoli

Olympialaisiin liittyviä esineitä ei yleensä kannata hävittää sen enempää saunapuuna kuin metallikierrätyksessäkään, sillä innokkaita keräilijöitä löytyy ympäri maailmaa. Vaikka minkälaisia tavaroita on valmistettu Helsingin 1952 olympialaisia varten, ja esimerkiksi mitalit, toimitsijamerkit ynnä muu vitriineihin mahtuva tavara saattaa maksaa enimmillään tuhansiakin euroja.

Toissa vuonna myytiin olympialaisten soihtu Rahaliike Holmaston huutokaupassa peräti134 000 eurolla. Niitähän on tehty vain 22 kappaletta, ja niistäkin viisi varastettiin matkalla Kreikasta Helsinkiin. Yksi näistä ”hävinneistä” myytiin kansainvälisessä huutokaupassa vielä paljonkin kalliimmalla.

Enso-Gutzeitin valmistamaa retkituolia on varsin vaikea vitriiniin sijoittaa, mutta kiinnostuneita ostajia silti varmasti löytyy, koska kysymyksessä on hauska erikoisuus. Hinta-arvio on kuitenkin melkoisesti alhaisempi kuin vaikkapa olympiasoihdulla. Jokunen on myyty huutokaupassa ja nettihuutokaupassa, ja hinta-arvio on siten 100–150 euroa.

"Hinta-arvio on siten 100–150 euroa."

Kysymyksessähän on kokoontaitettava retkituoli, joka toimii myös kävelykeppinä. Yhdistelmälaitteiden tapaan se on tosin hankala niin kävelykeppinä kuin istuimena, mutta väliaikaiskäytössä se toimii. Käyttöä löytyi olympialaisissa esimerkiksi katsojan seuratessa maratonreittiä tai 50 kilometrin kävelyä.

Kepin pituus on 89 cm ja istuinosan halkaisija vain 23 cm, joten varsinkaan iso ihminen ei siinä mielellään pitkiä aikoja istu. Varmuuden vuoksi taakse on vielä laitettu sekä kuvallinen että sanallinen istumaohje ” ISTU NÄIN SITT SÅ HÄR”.

Tämä retkituoli on myös Urheilumuseon kokoelmissa.

Eräs lahtelainen puuseppä halusi 2011 aloittaa niiden jälleenvalmistamisen ja yritti löytää tietoa jakkaran suunnittelijasta. Valmistusoikeuksia kysyttiin jopa tekijänoikeusneuvostolta, joka päätti, että Olympia-jakkaran muoto on hallitsevassa määrin seurausta käyttötarkoituksesta ja että Olympia-jakkara ei ole siinä määrin itsenäinen ja omaperäinen, että sitä olisi pidettävä tekijänoikeussuojan alaisena teoksena.

Tiedossa ei ole, menikö jakkara uustuotantoon.

Mitä haluat kysyä antiikista?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.