Yhdyssanat kirjoitetaan erikseen, koirasta sanotaan ”hän”, monikot ja yksiköt menevät sekaisin. Onko äidinkielen sääntöjä muutettu sitten kouluaikojen, vai eikö niistä enää välitetä?
Minä alan tekemään. He menee. Asia on eri.
Mikään koulussa äidinkielen tunneilla opittu ei enää näytä pätevän. Toimittajat ”kirjoittaa” sen sijaan, että he ”kirjoittaisivat”. Ihminen saattaa olla ”se” ja koira ”hän”.
"Olisi aika outoa, jos kieli pysyisi samanlaisena."
Kun tutuista kielen säännöistä poiketaan tai sääntöjä höllennetään, saattaa tuntua, että kaikki on nykyään sallittua.
Kieli ja tavat käyttää sitä elävät, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Riitta Korhonen.
– Myös ihmiset eli kielen käyttäjät muuttuvat. Olisi aika outoa, jos kieli pysyisi samanlaisena.
Englannin kieleen pohjaavat sanat vyöryvät suomeen.
Netin myötä koko maailma on eri tavalla sylissä kielineen päivineen. Englannin kieleen pohjaavat sanat vyöryvät myös suomeen, ja tekstien tyylit muuttuvat. Sanomalehden asiateksteissäkin voi olla mukana rentoa tyyliä.
– Näemme joka päivä paljon sellaista kieltä, joka ei ole koulussa aikanaan opittua yleiskieltä. Siinä kielitaju voi mennä sekaisin, Korhonen sanoo.
Onko suomen kieli rappiolla?
Mainoksissa, netissä ja keskustelupalstoilla kieltä on esillä sikin sokin, oikein ja väärin kirjoitettuna. Se, etteivät mitkään säännöt olisi enää voimassa, ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
– Tähän perustuu tämä jonkinlainen harha, että suomen kieli olisi rappiolla. Suomen kieli voi ihan hyvin, mutta sitä käytetään näkyvästi eri tavoin kuin ennen.
Omistusliitteen puuttuminen on edelleen virhe: ei siis ”minun koti” vaan ”minun kotini”.
Yleiskielen eli niin sanotun kirjakielen säännöt ovat viime vuosikymmeninä pysyneet melko muuttumattomina. Monia hermostuttava ja arkipäiväisessä käytössä varsin yleinen omistusliitteen puuttuminen on sekin edelleen yleiskielen mukaan virhe: ei siis kirjoiteta ”minun koti” vaan ”minun kotini”.
– Vajaat kymmenen vuotta sitten jonkinlaista kohua herätti, kun muodon ”alkaa tehdä” rinnalle yleiskieleen hyväksyttiin ”alkaa tekemään” -muoto.
Kieli on osa identiteettiä
Kaupunginosan Facebook-ryhmässä joku kysyy, mihin ”poliisi auto” oli matkalla. Eikö edes yhdyssanoja enää osata, ärsyttävää!
Koulussa on opetettu, että kirjakieli ja suomen kieli ovat sama asia.
Kielen ja kielivirheiden aiheuttama ärtymys ei ole Korhosesta ihme. Etenkin vanhemmille sukupolville on opetettu koulussa, että kirjakieli ja suomen kieli ovat sama asia.
– Sen myötä ihmisestä voi tuntua, että jos toinen ei kirjoita yleiskielen oppien mukaan, hän ei kirjoita ylipäänsä suomea oikein.
Siksi vaikkapa mainoksen kielivirhe voi tuskastuttaa. Niin se saa Korhosen mielestä tehdäkin, sillä kieli on yksi tärkeimmistä asioista, joiden avulla rakennamme identiteettiämme.
Kielivirhe vai tyylirikko?
Aika usein kieleen liittyvät valinnat ovat tyylillisiä. Helsingin Sanomien kielenhuoltaja Ville Eloranta auttaa työkseen toimittajia valitsemaan tekstilajin oikeantyylisen ilmauksen.
– Esimerkiksi sana ”meinata” on arkinen eikä sovi asiatekstiin. Joku ”meinasi kuolla” on aika paha tyylirikko. Samoin ”porukan kasaaminen” – kyllä porukka kootaan.
”Se” ja ”hän” ovat tietyissä lauserakenteissa ongelmallisia ammattilaisillekin.
Elorannan mukaan pronominit ”se” ja ”hän” ovat tietyissä lauserakenteissa ongelmallisia kirjoittamisen ammattilaisillekin. ”Se, joka” ja ”ne, jotka” tahtovat muuttua häneksi ja heiksi, kun puhe on ihmisistä.
– Ajatus rakenteen taustalla on kuitenkin ”ne ihmiset, jotka”. Ihmiseen siis viitataan tässä rakenteessa ”ne” ja yksikössä ”se”.
Titteleiden taivuttamisen sääntöä on lavennettu.
Titteleiden taivuttamisen sääntöä on Elorannan mukaan lavennettu takavuosista. Nykyään taivuttamatta jättäminenkin käy, mutta ei aina. Esimerkiksi ”entisen pääministerin Juha Sipilän” tapauksessa sana pääministeri on hänen mielestään välttämätön taivuttaa.
– Jos sanoo ”entisen pääministeri Sipilän”, tulee outo tulkinta, että ihminen on entinen.
Välimerkeillä on väliä
Olet lähettänyt ystävällesi tekstiviestillä kysymyksen. Hän vastaa: ”Ok.” Millainen sävy viestissä mielestäsi on? Aivan. Tuskin huomaat viestissä mitään ihmeellistä, onhan se aivan tavallinen kuittaus kysymykseesi.
Nuorempi viestittelijä saattaa lukea viestin tylynä, se kun päättyy pisteeseen. Nuoremmat sukupolvet käyttävät kieltä ja ymmärtävät arkipäiväisessä viestinvaihdossa jopa välimerkit eri tavalla kuin vanhemmat.
Kielellä voi oppia ilmaisemaan itseään juuri omalla tavallaan.
Jokainen sukupolvi kehittää kieltä omaan suuntaansa. Sillä tavalla kieli pysyy elossa.
– Vanhemmat ihmiset ovat aina ajatelleet, että nuoriso turmelee kielen, koska nuoret käyttävät kieltä eri tavalla. Mutta sen myötä kieli mukautuu uusiin tilanteisiin, ihmisiin ja maailmanmenoon, Riitta Korhonen sanoo.
Se on hyvä, sillä kielellä voi tehdä myös paljon hyvää ja oppia ilmaisemaan itseään juuri omalla tavallaan.
"Nuoret ymmärtävät, että vakavista asioista kirjoitetaan siistillä kielellä."
Korhosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että on olemassa myös yhteinen yleiskieli. Sellainen, jota kaikki ymmärtävät, kun edessä on koronapandemia, sota tai muu yhteistä huomiota vaativa asia.
– Kyllä nuoretkin ymmärtävät, että vakavista asioista kirjoitetaan mahdollisimman siistillä kielellä.
Siksi syytä huoleen ei ole silloinkaan, jos huomaa sanomalehdessä virheellisen lauseen. Yleiskielemme ei vielä yksittäisistä virheistä rappeudu.
Juttu on julkaistu ET-lehdessä 1/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole ET-lehden tilaaja, tilaa lehti tästä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.
Mielestäni suomen kielioppi, varsinkin puhekielessä, on muuttunut huomattavasti vuosien myötä koska täällä on entistä enemmän maahanmuuttajia, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomen kieli. Suomen kieli on poikkeuksellinen kieli siinä mielessä, että kohteen omistussuhteen voi ilmaista yksinkertaisesti sanan perään laitettavalla omistusliitteellä. Näin ei ole monen muun kielen kohdalla. Esimerkiksi "kotini" sanotaan espanjaksi "mi casa" ja englanniksi "my home". Näissä ja monissa muissa kielissä ei ole muuta vaihtoehtoa ilmaista, että koti on minun.
Nyt sitten jotkut (nuoret?) huonosti suomen kielen kielioppia tuntevat sukujuuriltaan suomalaisetkin ovat alkaneet käyttää ilmaisua "minun koti". Onhan se niin "cuul" sanoa jengissä "minun koti" sen sijaan , että sanoisi vaan "kotini".
On totta, että kieli muuttuu, ja niin sen pitääkin, koska maailma muuttuu ja kieli heijastelee ympäröivää maailmaa. On kuitenkin ymmärrettävää, että meitä viime vuosisadalla eläneitä ärsyttävät tietyt kielessä yleistyneet piirteet, kuten omistusliitteen puuttuminen, yhdyssanojen kirjoittaminen erilleen tai väärät verbin infinitiivimuodot (eli "ei pysty tehdä" sen sjiaan, että sanottaisiin "ei pysty tekemään"). Kaikki virheet eivät - onneksi! - koskaan muutu hyväksytyiksi yleiskielen muodoiksi, mutta aika monissa asioissa kielenhuoltajat joutuvat antamaan periksi.
Yksi erityisen ärsyttävä piirre on englannin sanojen tiputtelu vähän mihin tahansa silloinkin, kun suomenkielinen vastine olisi olemassa. Juuri äsken kuulin mainoksessa puhuttavan "clousaamisesta", vaikka olisi aivan yhtä hyvin voinut puhua (kauden) päättämisestä tai lopettamisesta.
Mitä tuohon koti-esimerkkiin tulee, on oikein sanoa "kotini", mutta ei "minun koti". Kritiikki ei koskenut sanaa "minun", vaan sanan "koti" oikeaa muotoa.
