Mikkeliläinen Merja Airas, 66, auttaa iäkkäitä vanhempiaan ostamaan palveluita kotiin. Siivooja, hieroja ja kampaaja käyvät säännöllisesti, etähoitaja soittaa joka päivä.
Tuossa on pitsapalat, sitten lihapullakastike ja muusi, ja tuossa savulohta, luettelee Merja Airas, vanhempiensa Aili ja Aaro Olkkosen keittiössä Mikkelissä.
Merja, 66, on käynyt aamulla miehensä Karin kanssa ruokaostoksilla, ja latoo nyt ostoksia vanhempiensa keittiönpöydälle. Aili, 88, ja Aaro, 93, laittavat ostokset omille tutuille paikoilleen.
Eläkkeet käytetään kokonaan elämänlaatuun.
Merja ja Kari käyvät hoitamassa Ailin ja Aaron ruokaostokset sekä muita pieniä asioita aina kun on tarve. Aputiimiin kuuluu myös Merjan sisko Marjo. Jälkeläisten apua ei tarvita joka päivä, sillä vanhemmille ostetaan palveluita mahdollisimman paljon.
– Olemme päättäneet yhteisymmärryksessä, että käytämme heidän eläkkeensä kokonaan heidän hyvinvointiinsa. Se tuo elämänlaatua meille kaikille, Merja sanoo.
Juttelu auttoi alkuun
Vielä reilut nelisen vuotta sitten Aili ja Aaro pärjäsivät arjessaan hyvin kaksin. Sitten Aaro sairastui. Käveleminen huononi, ja hän joutui luopumaan ajokortistaan.
Merjalle valkeni, että hänen ja siskon jaksaminen ei riittäisi vanhempien asioiden jokapäiväiseen hoitamiseen.
– Onhan meillä omakin elämä kaikkine vaivoineen, sisko on vielä työelämässä. Emmekä edes osaa tehdä kaikkea mitä ammattilaiset.
Vanhempien asioita täytyisi hoitaa joka päivä.
Mutta miten itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen tottuneille vanhemmille pystyisi vakuuttamaan ulkopuolisen avun tarpeen?
Merja laati strategian.
Hän listasi kaikki palvelut, joita vanhemmat tarvitsivat arkensa pyörittämiseen, terveyden ylläpitämiseen ja vaivojen ennaltaehkäisyyn.
Tarvittiin ainakin ikäihmisten päivätoimintaa, terveydenhuollon etäpalvelua, turvarannekkeet ja siivouspalveluita.
Fysioterapeutti, kampaaja, jalkahoitaja, hieroja ja muita ammattilaisia voitaisiin tilata kotikäynneille, jotta tytärten ei tarvitsisi olla jatkuvasti paikalla tai kuskaamassa.
Aluksi järjestely epäilytti.
Strategiasta keskusteltiin yhdessä. Merja ja sisko toistivat keskusteluissa samaa mantraa.
– Kokeillaan, ei ole pakko ottaa, haluamme teille kaikkea hyvää, olemme läsnä. Toimme esiin, että emme tarvitse vanhempien rahoja, vaan ne kuuluvat heille. Eivätkä palvelut maksa paljoa.
Vanhempien kanssa sovittiin, että päätös palveluiden käyttämisestä on heillä itsellään.
Aluksi Ailia ja Aaroa epäilytti.
– Tuntui oudolta. Myö ei vain olla sellaisia, ettemme itse pystyisi tekemään, Aili sanoo.
Keskusteluhetki videon välityksellä
Merja varasi tutustumiskäynnin ikäihmisten päiväkeskukseen. Yllättäen vanhemmat viihtyivät.
– Siellä on ihan mukava käydä, Aili sanoo nyt.
– Kyllä miekin sopeuduin nopeasti, Aaro myöntää.
Nykyisin taksi hakee Ailin ja Aaron kotiovelta kahtena päivänä viikossa. Käynteihin sisältyy ryhmätoimintaa, terveysneuvontaa, ateriat ja kuljetukset.
Muina päivinä etähoitaja soittaa videopuhelun keittiön pöydälle asetellun tablettitietokoneen sovellukseen.
Päiväkeskuksessa käydään kahdesti viikossa.
Myös etäpalvelu otettiin käyttöön kokeilemalla, ei väkisin tuputtamalla.
– Tuntuu hyvältä, kun joskus tänne tullessamme he ovat juttelemassa tablettiin, ja vastassa ovat ammattilaiset, jotka näkevät videon välityksellä asuntoon, Merja kehuu.
– Heillä on hirveän mukavat jutut, Aili kommentoi.
Paikallisen sote-kuntayhtymän tuottamat palvelut maksavat 400–600 euroa kuussa.
– Se ei ole minusta paljon siitä, että meiltä läheisiltä on monta huolta pois, Merja toteaa.
Kannustusta omatoimisuuteen
Myös kotisiivoojaa kohtaan Aililla ja Aarolla oli alkuun epäilevä asenne. Ei me nyt oikein tiedetä, tarvitseekos sitä, he sanoivat.
– Me toistelimme, että kokeillaan ja katsotaan, miltä tuntuu, Merja kertoo.
Aili ja Aaro huomasivat, että asunnon siisteys koheni ammattilaisen jäljiltä. Merja kilpailutti siivouspalvelut, ja siitä lähtien kotipalveluyritys on käynyt asunnossa säännöllisesti. Aili ja Aaro sopivat aikataulut ja siivoustarpeet itse.
Asunnon siisteys koheni ammattilaisen avulla.
– Vanhemmat tekevät kotona perusaskareita: pesevät pyykkiä, tiskaavat, imuroivat ja pyyhkivät pölyjä, ja annamme heidän tehdä sen. Äiti tykkää ruuanlaitosta. Haluamme, että he ovat myös omatoimisia.
Siivouksen hinta vaihtelee sen mukaan, mitä kotona siivotaan. Työstä saa kotitalousvähennyksen.
Sisältöä elämään
Ovikello soi. Jalkahoitaja astuu sisään ja alkaa asetella työvälineitään asunnon lattialle. Aaro istahtaa nojatuoliin ja ojentaa jalkansa hoidettavaksi.
Jalkahoitaja kotiin tilattuna maksaa vain muutamia euroja enemmän kuin se, että sama homma tehtäisiin hoitolassa.
– 100–120 euroa hyvin hoidetuista jaloista ei ole paljon, Merja sanoo.
Myös tuttu kampaaja ja hieroja tekevät kotikäyntejä vain viiden euron lisämaksusta.
Aili ja Aaro kehuvat, miten mukavia eri alojen ammattilaiset ovat. He ovat suositelleet palveluita myös pihapiirissä asuville muille ikäihmisille.
Kampaaja ottaa kotikäynnistä vitosen lisämaksun.
– Äidille ja isälle tekee hyvää, kun kotona käy erilaisia ihmisiä. Se on erilaista sosiaalista kanssakäymistä ja tuo sisältöä elämään, Merja kertoo.
Merja pitää tärkeänä myös sitä, että palveluita ostamalla he voivat työllistää osaajia.
Aili ja Aaro ovat jo tottuneet siihen, että arjessa käytetään ostopalveluita.
– Ne ovat hyviä. Emme me enää itse pystyisi tätä kaikkea tekemään, Aili sanoo.
Ei tarvitse säästellä perinnöksi
Merjasta tuntuu hyvältä, että vanhemmat ovat pysyneet ikäänsä nähden niin virkeinä ja pärjäävät kotona.
Hänestä on absurdi ajatus, että iäkkäitä vanhempia voisi hoitaa kotona millään muulla tavoin kuin ammattilaisten palveluita ostamalla.
– Toki se auttaa asiaa, että vanhemmillani on varaa maksaa kaikista palveluista. Heillä on keskitason eläkkeet, omistusasunto ja myös jonkin verran omaisuutta.
Merjan ja Karin sekä Marjon muodostama tiimi jakaa tehtäviä keskenään: yksi hoitaa vapaa-ajan asunnon asioita ja lääkeostoksia, toinen kiinteistö- ja raha-asioita, ja ruokaostoksilla käydään vuorotellen. Karille jäävät usein “miesten työt”.
– Näitäkin asioita voisi ulkoistaa, mutta toistaiseksi olemme pitäneet ne omissa näpeissä.
Ajankäytöstä tulee välillä riideltyäkin.
Merjan mukaan sisarusten tiimi toimii hyvin, vaikka siskon kanssa tuleekin välillä erimielisyyksiä ajankäytön tasapuolisuudesta.
– Osaamme riidellä ja sanoa milloin ei käy, mutta myös keskustella, sopia ja joustaa. Välillä Kari sovittelee, Merja sanoo hymyillen.
Vanhempien rahankäytöstä on siskon kanssa selkeä näkemys.
– Olemme molemmat sitä mieltä, että rahoja ei tarvitse säästellä jälkeläisille perinnöksi.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2021.
