Antti Niemi löysi sydän­leikkauksen jälkeen mökki­elämän. Ja polttopuut.

Pihamaa kuin pikkuinen kylä. Se on ensimmäinen ajatus, kun Antti Niemi alkaa esitellä Somerniemellä sijaitsevan mökkipihansa rakennuksia. Miehen ilmeestä näkee heti, että näkymä on hänelle erityisen tärkeä.
Varsinaista päämökkiä vastapäätä seisoo kaikkein pienin mökki. Sen oveen on naulattu kyltti, jossa lukee Tampere.

– Vaimo osti tuon ”Tampere-talon” minulle syntymäpäivälahjaksi, Antti kertoo ja aloittaa huolellisen tarinan talon sisältä löytyvän porakaivon rakentamisesta. Siitä, kuinka kaivo porattiin 96 metrin syvyyteen, vesi tutkittiin ja johdot vedettiin.

– Tuo kaivo on suorastaan mökkielämän sydän, joten pitäähän sillä oma talo olla, Antti toteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ja jos porakaivo on tärkeä, on sitä myös Tampere, Antin syntymäkaupunki. Siitä nimi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös: Mansikkapaikka muuttui työleiriksi – Röyhkän sukupolvi luopuu mökeistään

Polttopuista puhtia

Mökkipihalta siirrytään hetkeksi sisälle. Antin vaimo Saara on pistänyt pöydän koreaksi. Hän tietää miehensä, ja osaa epäillä että mökkielämän esittelyssä alkaa hiukoa. Antti ei nimittäin mökillä ehdi lepäillä. 

– Meillä on täällä viisi lämmityssijaa, joihin pitää tehdä jatkuvasti polttopuita, Antti aloittaa.

"Polttopuiden hankinta on mielenkiintoista puuhaa."

Hän on kirjannut paperille ylös, ettei unohda aiheesta mitään tärkeää. Kun hän 72-vuotiaana jäi sydänleikkauksen jälkeen eläkkeelle, polttopuiden tekemisestä tuli yksi hänen tärkeimmistä harrastuksistaan. Se pitää mukavasti kunnossa ja samalla tulee huolehdittua, että lämmityspuuta riittää.  

– Polttopuiden hankinta on mielenkiintoista puuhaa. Olen saanut luvan kerätä kaatuneita ja katkenneita puita lähimetsistä. Nyt tuossa pihassa odottaa myös muutama pölkky koivua, joiden kanssa on mukava temmeltää, Antti toteaa ja vaatii, että puutyömaa on nähtävä.

Työt eivät tekemällä lopu

Vierasmökin päädystä alkaa Antin puuntekovaltakunta. Työkalut ovat hyvässä järjestyksessä, jotta hommiin pääsee koska vain käsiksi. Antti välttää viimeiseen asti kaikenlaisia sähkövempeleitä.

"Kyllä hommia riittää, siitä pidän huolen."

Vaimon mielestä polttopuita alkaa olla jo heidän eliniäkseen, mutta Antti on toista mieltä. Kuivia puita ei voi olla liikaa, kun pakkanen paukkuu ja mökki on saatava lämpimäksi.

Antti on neljän eläkevuotensa aikana viettänyt paljon aikaa mökillä. Varsinainen koti on Espoossa, mutta täällä luonnon keskellä Somerniemellä hän viihtyy parhaiten.

– Täällä riittää mielekästä puuhaa, kanojen hoitoa, puita, haravointia, marjastusta, talvella lumitöitä ja mikä parasta, matonpesua, Antti luettelee.

Entä ihan vain oleilua? Eipä juuri, mies hymähtää ja oikein miettii, että milloin oleilisi.

No, sadepäivinä hän viettää aikaa työhuoneellaan, vierasmökin vieressä.

– Arkistoin siellä vanhoja työpapereitani ja semmoista. Kyllä hommia riittää, siitä pidän huolen.  

Tältä näyttää ET-lukijoiden mökillä – lähetä myös oma kuvasi

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla