”Sairauden kanssa pystyy elämään ihan hyvää, mutta vähän toisenlaista elämää”, Heikki Huotari sanoo.
”Sairauden kanssa pystyy elämään ihan hyvää, mutta vähän toisenlaista elämää”, Heikki Huotari sanoo.

Seinäjokelainen Heikki Huotari, 65, on yksi tuhansista suomalaisista, jotka ovat sairastuneet työpaikkojen, koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmasta. Heikin keuhkot eivät enää parane, mutta hän haluaa auttaa muita saamaan ajoissa apua.

Talvella 2009 Heikki Huotari pesi käsiään työpaikan vessassa, kun jaloista katosi yhtäkkiä kaikki voima ja Heikki romahti lavuaarin päälle. Työterveyslääkäri komensi miehen poistumaan välittömästi rakennuksesta ja tulemaan vastaanotolle.

Heikin työpaikalla valtion virastossa oli ollut jo pidempään vaikea olla. Heikki sairasti usein. Keuhkoputkentulehdukset ja keuhkokuumeet seurasivat toisiaan, ja menossa oli viides peräkkäinen antibioottikuuri. Hengitys ei kulkenut luonnollisesti, vaan happea piti imeä sisään ja puristaa aktiivisesti ulos. Lima korisi kurkussa ja sitä piti vähän väliä räkiä ulos. Jos Heikki oli pidempään poissa työpaikaltaan, oireet helpottivat.

Työnantaja vähätteli oireitani.

Työterveyslääkäri epäili työperäistä astmaa, kirjoitti sairausloman ja lähetti tutkimuksiin, mutta esimiehen suhtautuminen oli pettymys.

– Työnantaja vähätteli oireitani. Näytin ulkoisesti terveeltä, joten ongelmien ajateltiin olevan korvieni välissä.

Taistelun jälkeen eläkkeelle

Kevättalvi meni nukkuessa. Pahimmillaan Heikki köpötteli puolen jalkaterän mittaisia askelia. Kauppamatka, jonka käveli normaalisti puolessa tunnissa, vei nyt kaksi ja puoli tuntia.

Yön hiljaisina hetkinä mietin, tällaistako loppuelämäni tulisi olemaan.

– Pahinta oli epätietoisuus, sillä kukaan ei tiennyt mikä minua vaivasi. Mitä jos olikin totta, että vain kuvittelin olevani sairas? Yön hiljaisina hetkinä mietin, tällaistako loppuelämäni tulisi olemaan. Kuinkahan pitkä se olisi?

Raili-vaimo on ollut korvaamaton tuki Heikille.
Raili-vaimo on ollut korvaamaton tuki Heikille.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Heikkiä tutkittiin Seinäjoen keskussairaalassa, keuhkopolilla, THL:llä Helsingissä ja kuntoutuspoliklinikalla. Tutkimukset olivat hitaita ja hankalia. Lääkäri määräsi yhtä astmalääkettä, jonka vaikutuksia tarkkailtiin muutama kuukausi. Sitten kokeiltiin toista ja kolmatta lääkettä. Lääkärin ehdotuksesta Heikki yritti olla työpaikallaan. Hän tankkasi tupla-annoksen astmalääkettä, mutta jo 20 minuutin jälkeen henki loppui, Heikki syöksyi ulos ja oksensi pihalla vihreää limaa.

Työnantaja ei edelleenkään uskonut Heikin olevan sairas eikä tullut paikalle lääkärin järjestämiin palavereihin. Lopulta työpaikkalääkäri kirjoitti todistuksen, jonka mukaan Heikin pitäisi välttää työskentelyä työpaikallaan.

Olin todella yksinäinen, sillä myös työkaverit ottivat etäisyyttä.

Työnantaja järjesti työkokeilun "väistötiloissa" eli toisessa rakennuksessa ilman kunnon työvälineitä. Korkeasti koulutettu järjestelmäasiantuntija vietti puoli vuotta peukaloita pyöritellen ja lomakkeita täytellen. Työperäistä astmadiagnoosia ei pystytty antamaan siksi, ettei tutkimuksia pystytty tekemään protokollan mukaisesti. Ammattiastman diagnosointi olisi vaatinut PEF-puhallusmittauksia työpaikalla.

– Olin todella yksinäinen, sillä myös työkaverit ottivat etäisyyttä – ehkä he pelkäsivät työnantajan reaktioita. Onneksi Raili-vaimoni ja tyttäreni olivat koko ajan tukenani. Kun tytär soitti ja sanoi: "Iskä sinulla on arvoa, vaikkei sinulla olekaan töitä", purskahdin itkuun.

Heikillä on myös liikenneopettajan ja näyttötutkintomestarin pätevyys, joten ammatinvaihtoakin suunniteltiin. Työkokeilu kotikaupungin autokouluissa osoitti, ettei unelma omasta autokouluyrityksestä ollut realistinen. Asiakkaat käyttävät niin paljon hajusteita, ettei ihmisten parissa työskentely ole mahdollista. Kun työkyvyttömyyseläkepäätös vihdoin kolahti postiluukusta kolmen vuoden taistelun jälkeen, Heikin helpotus oli suuri.

Mikrobit muhivat putkistossa

Kymmenen vuotta sitten sisäilmaongelmat olivat uusia, hämmentäviä asioita. Heikin työpaikka oli vanha sairaalarakennus, jonka ongelmat alkoivat laajennuksen yhteydessä 1990. Rakennukseen asennettiin koneellinen ilmastointi, joka sammutettiin perjantai-iltaisin. Homeet ja bakteerit muhivat putkistossa viikonlopun ajan ja maanantaina ilma puhallettiin rakennuksen sisälle.

Pahin ongelma oli perustuksissa. Kellarin lattianrajassa kukkivien kosteusvaurioiden päälle vedettiin vuosittain uusi kerros maalia.

Sairauden kanssa pystyy elämään ihan hyvää, mutta vähän toisenlaista elämää.

Lopulta Teknologian Tutkimuskeskus VTT:n suorittamassa kartoituksessa rakennuksesta löytyi 14 kriittistä, terveydelle haitallista kohdetta. Metsässä on helppo hengittää Heikki on nyt ollut eläkkeellä kuusi vuotta. Hoitotasapaino on löytynyt eli Heikillä on säännöllinen astmalääkitys, mutta 12 vuoden altistuminen sisäilman mikrobeille vaurioitti keuhkoja pysyvästi.

– Sairauden kanssa pystyy elämään ihan hyvää, mutta vähän toisenlaista elämää.

Heikki ulkoilee paljon, sillä metsässä on helppo hengittää. Tosin lenkilläkin pitää olla varovainen. Autojen pakokaasut, tupakansavu tai saunanlämmityksestä pölähtävä savu salpaavat hengen ja vievät pahimmassa tapauksessa jalat alta.

Jos kaupan kassajonossa vastaan humahtaa parfyymipilvi, Heikki vaihtaa heti kassaa, mutta joutuu silti kotona pariksi tunniksi sänkypotilaaksi. Teatteriin ei voi lähteä, ja myös joidenkin tuttavien kodeissa sisäilman mikrobikuorma on liian korkea.

Toivotaan, että sisäilma on puhdas.

Jos Heikki astuu Seinäjoen TE-keskuksen tiloihin tai kauppakeskus Epstoriin, sieraimia alkaa heti poltella. Lomamatkoille varatut allergiahuoneet eivät aina ole riittävän puhtaita, joten joskus loma on päättynyt sairaalareissuun. Huotarit reissaavatkin nykyään mieluiten omalla asuntovaunulla.

– En ole voinut pariin vuoteen käydä kotikirkossani, mutta onneksi Seinäjoen vapaaseurakunta muuttaa tänä kesänä uusiin tiloihin. Toivotaan, että sisäilma on puhdas.

Uusi ura homekoirana

Heikki on joutunut kamppailemaan sairauden ja kohtaamansa epäoikeudenmukaisuuden kanssa, mutta hän päätti, ettei katkeroituisi.

– Pahimpinakin aikoina ajattelin, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jatkan taapertamista ja katson miten kaikki päättyy.

 Kun tyttäret tekivät talokauppoja, he pyysivät minut haistelemaan, että uusi koti on turvallinen.

Hengitysliiton vertaisryhmistä löytyi tietoa ja sielunveljiä. Heille Heikki voi soittaa, jos terveys kääntyy huonompaan suuntaan ja hän kaipaa empaattista kuulijaa. Heikki on nykyään itsekin Hengitysliiton kokemusasiantuntija. Hän antaa vertaistukea ja palvelee vapaaehtoisena puhelinpalvelussa.

Heikki tietää omasta kokemuksesta, miten esimerkiksi nenän huuhtelu suolavedellä tai pulloon puhaltaminen auttavat, ja mistä kaupasta voi ostaa myrkyttömiä lakanoita. Monissa kodintekstiileissä on säilöntäaineita, jotka eivät lähde pois edes 90 asteen pesussa. Heikki on myös koonnut listan paikallisista lääkäri- ja viranomaisasiantuntijoista, jotka osaavat auttaa sisäilmaongelmien selvittelyssä.

– Kun tyttäret tekivät talokauppoja, he pyysivät minut haistelemaan ja varmistamaan, että uusi koti on turvallinen. Vitsailimme, että minähän voisin luoda uran homekoirana! Todellisuudessa joutuisin sellaisen työkeikan jälkeen kuukaudeksi vuodepotilaaksi. Mutta huumorin avulla olen selvinnyt monesta vastoinkäymisestä.

Perheen rakkaus ja kannustus auttoivat Heikin pahimman vaiheen yli, ja ne ovat edelleen suurin voimavara. Lapsenlapsia on syntynyt eläkkeelle jäämisen jälkeen kahdeksan kappaletta. Tyttärien luona vieraillessa ukin syli ei ole koskaan tyhjänä.

1990

Altistuminen homeelle työpaikalla alkaa.

2000

Vuosien ajan keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita.

2006

Puolentoista vuoden opintovapaa, terveys kohenee.

2008

Työterveyslääkäri aloittaa tutkimukset.

2009

Sairaus aiheuttaa äkillisiä voimattomuuskohtauksia. "Olin todella yksinäinen, sillä myös työkaverit ottivat minuun etäisyyttä."

2012

Työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kuka?

Heikki Huotari

Syntynyt 1952 Kajaanissa.

Asuu Seinäjoella.

Perhe Puoliso Raili ja kaksi tytärtä perheineen.

Motto Anna hyvän kiertää aina kun siihen on mahdollisuus.

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 8/2018.