Juttusarjassa ihmiset kertovat, millaisen neuvon antaisivat nuoremmalle itselleen.
”Tartu tilaisuuteen”
”Olin vuonna 1973 Chilessä Pohjoismaiden demareiden valtuuskunnan matkalla toista viikkoa. Paluumatkalla minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä matka Andien ylitse saksalaisessa matkustajavaunussa, joka oli peräisin 1800–1900-luvun vaihteesta.
Opiskelin siihen aikaan kauppakorkeakoulussa ja tulossa oli tärkeä tentti. Jos olisin lähtenyt ylittämään Andeja, valmistumiseni olisi saattanut viivästyä puolella vuodella. Mutta viikon kestävä junamatka vuoristomaisemissa olisi ollut niin ainutlaatuinen mahdollisuus, että sen rinnalla muutaman kuukauden viive ekonomin papereiden saannissa oli sittenkin toissijaista.
”Kannattaa matkustaa nuorena.”
Olen sittemmin käynyt Chilessä ulkoasianvaliokunnan kanssa. Työmatkat ovat kuitenkin tiukasti aikataulutettuja, eikä niillä usein näe mitään – ajetaan lentokentältä kokouspaikalle ja takaisin. Esimerkiksi vielä 1960-luvulla Ahti Karjalainen matkusti YK:n yleiskokoukseen laivalla, ja matka kesti viisi vuorokautta. Nykyisin ei ole enää mahdollisuutta käyttää matkustamiseen niin paljon aikaa.
Opin, että on tartuttava tilaisuuksiin ja oltava avoin. Kannattaa matkustaa nuorena, koska työmatkat tulevat olemaan aivan eriluonteisia.
”Jos olisin hallinnut venäjän, olisin päässyt tutkimaan asiakirjoja kun Neuvostoliitto romahti.”
Toinen harmittava esimerkki tilaisuuden päästämisestä käsistä liittyy myös opiskeluaikaan. Aloitin venäjän kielen opinnot kolmen viikon intensiivikurssilla kesäkauppakorkeakoulussa. Pääsin hyvään alkuun, mutta sitten motivaationi lopahti. Mietin, mitä ihmettä tekisin venäjän taidolla – lukisin Pravdaa ja venäläisiä klassikoita?
Lopetuspäätös oli virhe jo klassikoiden suhteen, sillä nekin kannattaa lukea alkukielellä. Ja jos olisin hallinnut venäjän, olisin päässyt tutkimaan asiakirjoja ja artikkeleita sitten kun Neuvostoliitto romahti ja arkistot avautuivat. Se olisi ollut historiantutkimusteni kannalta tärkeää.
Ei olisi kannattanut luovuttaa.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 15/2018
Lue myös:
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
