Jos voisin antaa yhden neuvon -sarjassa ihmiset kertovat, millaisen neuvon antaisivat nuoremmalle itselleen.
”Älä huoli, kyllä tytöt sinustakin vielä tykkäävät”
”Olin koulussa 50 vuotta sitten ujo ylipainoinen nörttipoika, sellainen, joka tuskin uskaltaa suutaan avata. Minulla ei ollut minkäänlaisia haaveita siitä, että hengailisin jossain toisten nuorten kanssa tai että minulla olisi tyttöystävä.
En uskaltanut ajatella, että minulla olisi ihmissuhde.
Kesti kauan tajuta, että voisin olla vastakkaisen sukupuolen silmissä kelvollinen siitä huolimatta, etten teini-ikäisenä täyttänyt vaateita, joita tytöillä oli, enkä ollut sitä tyyppiä, josta tytöt tykkäsivät.
Vietin silloin kaiken aikana kirjojen parissa, viihdyin siten oikein hyvin. En uskaltanut ajatella, että minulla olisi ihmissuhdekin. Luulen, että kolmasosa nuorista ajattelee samoin.
Tyttöystävästä tuli sitten vaimoni.
Vanhemmat ehdottivat joskus toivorikkaina, että voisinko olla vähän normaalimpi nuori ja hankkiutua vaikka hankaluuksiin poliisin kanssa. Vastasin heille, etten ehdi, on tässä juuri jännä kirja kesken.
Toisena opiskeluvuotena tyttöystävä putkahti esille. Valuimme hissukseen yhteen. Yhtenä iltana vain totesimme, että taidamme tykätä toisistamme. Tyttöystävästä tuli sitten vaimoni.
7 000 kirjan kantaminen otti voimille.
Työurallani toteutin sen, minkä jo kansakoulussa päätin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä kirjat sittenkin olivat alun perin huono valinta. Muutin juuri, ja 7 000 kirjan kantaminen otti voimille. Nuorelle itselleni voisin siis antaa toisenkin neuvon: älä tartu siihen kirjaan! Yhdestäkin voi jäädä elinikäiseen koukkuun.
Kenen neuvon sinä haluaisit lukea? Ehdota osoitteeseen:
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2018.
Lue myös:
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
