Kirjailija Kaari Utrio, 75  järjestää parhaillaan valtavaa arkistoaan.
Kirjailija Kaari Utrio, 75 järjestää parhaillaan valtavaa arkistoaan.

Jos voisin antaa yhden neuvon -sarjassa ihmiset kertovat, millaisen neuvon antaisivat nuoremmalle itselleen.

”Relaa vähän”

”Olen perheen esikoinen ja luonteeltani täsmällinen ja tunnollinen. Koska äitini oli virkanainen toisin kuin useimmat perheenäidit 1940-50-luvuilla, jouduin jo varhain huolehtimaan kahdesta pikkuveljestäni.

Kaiken piti olla tiptop.

Siihen maailman aikaan se oli luonnollista, tyttöjen tehtävä oli huoltaa kotia. Kodinhoitomme oli tosin edistyksellistä: meillä oli esimerkiksi Kenwood-yleiskone ja pölynimuri, ja Työtehoseuran julkaisut olivat meillä raamattuja. Kaiken piti olla tiptop. Mutta aikaahan kotitöihin kului.

Koulusta tultuani laitoin läksyjen lomassa päivällisen alulle. Äiti viimeisteli aterian tultuaan töistä viiden aikaan. Viikonloppuisin koulun jälkeen sain ryhtyä tekemään viikkosiivousta. Oli meillä kotiapulainenkin silloin tällöin, mutta ei enää vuoden 1954 jälkeen, jolloin olin 12-vuotias.

Tyttöjen menemisiä rajoitettiin.

Tyttöjen vapaa-aika oli tuolloin vähäistä, ja menemisiä rajoitettiin. Tiettyinä iltoina viikossa pääsin tapaamaan kavereita. Meidän perheessämme myös poikien edellytettiin osallistuvan kodinhoitoon, mikä oli poikkeuksellista. Tiskivuorot jaettiin, ja veljieni tehtävä oli laittaa iltateet. Lapsia ja nuoria ei tuohon aikaan passattu.

Koko nuoruuteni ajan kannoin huolta jostakin tekemättömästä työstä tai asiasta, johon en voinut vaikuttaa. Opiskeluajoista lähtien murehdin aivan liikaa sitä, pystynkö ja osaanko. Tämä ajattelutapa on varmasti yhteinen piirre pula-ajan sukupolvelle.

Nuoruuteni olisi ollut iloisempi, jos olisin osannut vähän antaa olla.

Ydinpommin varjossa kasvaneena kannoin kodin pikkuasioiden lisäksi harteillani tuskaa myös maailman tilasta.

Sanoisin nuorelle itselleni, että älä ota koko maailman huolia niskoillesi, älä ole niin ääritunnollinen, älä vaadi itseltäsi mahdottomia.

Nuoruuteni olisi ollut iloisempi ja vauhdikkaampi, jos olisin osannut vähän antaa olla. Taidan tosin edelleen olla samanlainen huolehtija.”

Lue myös:

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2018.