Päivi Hietanen on syöpälääkäri ja psykoterapeutti.
Päivi Hietanen on syöpälääkäri ja psykoterapeutti.

Oikeaan anteeksipyyntöön kuuluu oman osallisuuden myöntäminen, ET:n kolumnisti Päivi Hietanen kirjoittaa kolumnissaan.

Kaksivuotias heitti ruokaa äitinsä päälle. Pullikointi ylitti äidin sietokyvyn: ’Nyt pyydät anteeksi.’ Poika punoitti itku kurkussa. Lopulta hän keksi vaihtaa puheenaihetta. ’Muumimamma’, hän yritti. Kireä tilanne ratkesi lopulta anteeksipyyntöön. Se tuli sohvan takaa.

Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Väärät teot synnyttävät tervettä ja kiusallista häpeää, josta aikuisetkin pyrkivät eroon lymyilemällä. On helpompi antaa ajan kulua ja odottaa elämän palaavan normaaleihin uomiin. Kysellä, otatko kahvia. Omatkin anteeksipyyntöni ovat olleet sitä tiukemmassa, mitä syvempi häpeäni on ollut. Hölmön teon tunnustaminen vaatii luonnetta. Kyky pyytää anteeksi kertoo lopulta paljon siitä, osaako eläytyä toisen tunteisiin ja nöyrtyä.

Sori siitä ei riitä.

Viestintäkonsultit neuvovat yrityksiä myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi heti, kun moka paljastuu. Yleensä tehtävän saa kokonaisvastuuta kantava pomo, jolla ei ole osaa eikä arpaa virheen syntymisessä. Finnairin ex-johtaja Jukka Hienonen teki tämän hyvin, koska hän näyt­ti nololta tv-uutisissa lentokoneiden myöhästymisiä selittäessään. Usein virallinen anteeksipyyntö ei vaikuta aidolta. Katumusta ei voi tuntea, jos virhettä ei koe omakseen. Sori siitä ei riitä.

Oikeaan anteeksipyyntöön kuuluu oman osallisuuden myöntäminen. Kun poliitikko sanoo ’Jos olen loukannut jotakuta, pyydän anteeksi’, hän oikeastaan tarkoittaa, että syy on yliherkässä kokijassa. Anteeksi ei voi saada, ellei ota vastuuta virheestään. On kuunneltava, miltä toisesta on tuntunut. On myös tärkeää sanoa, että tekee kaikkensa tilanteen korjaamiseksi ja koettaa vastedes toimia niin, ettei virhe toistu.

Voiko kaiken saada anteeksi?

Voiko kaiken saada anteeksi? Ja voiko kaikkea edes pyytää? On kohtuutonta vaatia, että väkivaltaisen lapsuuden kokenut tai rattijuopon uhrina lapsensa menettänyt noin vain osoittaisi ymmärrystä sitä kohtaan, joka on häntä vastaan rikkonut. Anteeksipyyntö on kuitenkin tärkeää, sillä se merkitsee loukatun ihmisen arvostamista.

Kokemukseni vuosien takaa kertoo siitä, että armoa on olemassa. Antakaapa kun kerron.

Kuolleen lapsen synnyttänyt äiti näki lääkärin henkisen ahdingon.

Vauva menehtyi ahtaaseen synnytyskanavaan, kun kollegani ei ehtinyt ajoissa auttamaan. Vaikka onnettomuus oli monien virheiden summa, hän otti vastuun. Hän suri, mietti työnsä lopettamista ja kävi tapahtunutta läpi kuolleen vauvan äidin kanssa yhä uudelleen. Muut osalliset turvautuivat ’muumimammaan’.

Aito anteeksipyyntö voi korjata rikki menneen suhteen.

Kuolleen lapsen synnyttänyt äiti näki lääkärin henkisen ahdingon. Hän kertoi olevansa maatalon emäntä ja tietävänsä, että näin saattaa käydä. Hän ymmärsi, että inhimillisiä virheitä voi sattua. Kun hän seuraavan kerran oli raskaana, hän hakeutui tämän lääkärin potilaaksi ternimaitopullo tuomisinaan. Aito anteeksipyyntö voi palauttaa rikki menneen suhteen.”