Nykyään ihmiset kertovat julkisesti hyvinkin henkilökohtaisia ja kipeitä asioitaan. Avoimuuden parhaita puolia on esimerkiksi vertaistuen lisääntyminen, mutta se sisältää myös riskejä. Julkiset tunnustukset voivat johtaa myös julkiseen tuomitsemiseen.
Höristämme korviamme, kun joku madaltaa ääntään ja lupaa tehdä tunnustuksen. Omakohtaisten tunnustusten vetovoimaan perustuvat myös autofiktiiviset romaanit, Vain elämää -keskustelut, lehtien lööpit ja nettiotsikot. Myös netin ja somen seuratuimpien vaikuttajien kiinnostavuus nojaa heidän henkilökohtaisiin paljastuksiinsa.
"Vanhojan kaupunkitalojen ikkunoissa oli juorupeilit."
– Kiinnostuksessamme toisten yksityisasioihin ei ole mitään uutta. Paljon ennen nettiä tai juorulehtiä vanhojen kaupunkitalojen ikkunoissa oli juorupeilit, joista näki, mitä kylillä touhuttiin, Maria Lassila-Merisalo sanoo. Hän tutkii tarinallista journalismia.
Jo Olavi Virran tarina oli tunnustusjournalismia
Yksityisasioiden tulo julkisuuteen alkoi Suomessa toden teolla 1960-luvulla. Lähtölaukaus uudenlaiseen tunnustusjournalismiin oli Jorma K. Virtasen vuonna 1966 kirjoittama henkilöjuttu Olavi Virrasta otsikolla ”Mestari itkee hymyillen”. Jutussa Virta tunnusti alkoholisminsa ja masennuksensa.
2000-luvun nettijulkisuus on voimistanut tarinoiden ja tunteiden valta-asemaa.
– Analyyttisiäkin juttuja maustetaan yhä useammin yksilön tunnustuksella ja tarinalla, Lassila-Merisalo sanoo.
Henkilökohtaiset paljastukset lisäävät myyntiä
Tie julkisuuteen käy usein tunnustusten kautta. Jos artisti haluaa näkyvyyttä uudelle levylleen tai kirjailija kirjalleen, hän saa äänensä kuuluville kertomalla samalla laihtumisestaan, erostaan tai raitistumisestaan.
– Se vetoaa ihmisten uteliaisuuteen, kun julkisuuden henkilö paljastaa jotain intiimiä ja ongelmallista, Lassila-Merisalo sanoo.
Erityisen hyvin tämä näkyy äänikirjojen myynnissä.
Myös kirjalliset tunnustukset myyvät. Erityisen hyvin tämä näkyy äänikirjojen myynnissä.
Vuonna 2021 äänitietokirjojen kolmen kärjessä Ismo Leikola teki tunnustuksia Amerikan stand up -lavoilta (52 700 myytyä äänikirjaa), Samu Haber musiikkielämän kulisseista (50 200) ja entinen Cannonballin asekersantti Mika ”Immu” Ilmén vankilaelämästä (48 800). Myös myydyin äänikaunokirja oli hyvin tunnustuksellinen – Hanna Brotheruksen Ainoa kotini (42 500 myytyä äänikirjaa).
Julkisuuden hyvä puoli: terapeuttiset vertaistarinat
Tunnustusten aika on tuottanut myös hyvää. Enää ei ole tabu puhua päihdeongelmastaan, mielenterveydestään, jaksamisestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan.
– Olemme alkaneet ymmärtää ja korostaa puhumisen tärkeyttä, terapeutti Pekka Hämäläinen sanoo.
Asiat on helppo ottaa vastaan tarinoiden muodossa.
Ihmistä suojeli aiemmin puhumattomuus. Nyt suojaa tarjoaa avoimuus ja tieto, että ongelmiensa kanssa ei ole yksin.
– Vertaistarinat auttavat hahmottamaan, mitä vaikkapa läheisen sairastuttua on odotettavissa tunteiden tasolla, Lassila-Merisalo sanoo.
Hämäläinen on samoilla linjoilla. Asiat on helpompi ottaa vastaan tarinoiden kuin tietoiskujen muodossa.
Julkista tunnustusta voi seurata tuomio
Hämäläisen mukaan julkisessa avautumisessa pitää muistaa, että siinä altistuu myös julkisille tuomioille.
"Tarina on hirveän voimakas ase."
Kun Lassila-Merisalo alkoi kouluttaa toimittajia parikymmentä vuotta sitten, hän kehotti heitä käyttämään jutuissaan minämuotoa ja kaunokirjallisia keinoja. Nyt hän peräänkuuluttaa jo vastareaktiota. Tunnekylläiset tarinat voivat vääristää asioiden mittasuhteet.
– Tarina on hirveän voimakas ase ja yksipuolisesti kerrottuna jopa vaarallinen.
Lue juttu kokonaan ET-lehdestä 2/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täällä. Jos et vielä ole ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.
Kokemukset kiinnostavat
Henkilöbrändit Poliitikko, artisti ja kirjailija tarvitsevat nykyään tuekseen henkilöbrändin eli tarinat, joiden kautta he tulevat ihmisille tutuiksi ja erottuvat massasta.
Autofiktio antaa lupauksen tunnustuksellisuudesta ja omakohtaisuudesta ilman, että kirjoittajaa voi vetää vastuuseen teoksen faktoista. Lukija ei voi tietää, mikä kirjassa on totta ja mikä tarua. Autofiktiota luetaan kuitenkin usein totena.
Henkilöityminen näkyy julkisessa asioiden hoidossa. Eduskuntavaaleista on tullut pääministerivaalit ja suurien kuntien kuntavaaleista pormestarivaalit. Koronakriisi henkilöityi Mika Salmiseen ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan Mika Aaltolaan.
