Moni keski-ikäinen nainen uupuu hoivatarpeiden puristuksessa, kun lapset ja vanhemmat vaativat hoivaa samanaikaisesti.

Työt on tehtävä ja lapset hoidettava. Moni keski-ikäinen joutuu huomaamaan, että sekään ei riitä, sillä samaan aikaan vanhemmat ikääntyvät ja alkavat kaivata apua.

Aviopari Heikki ja Kirsi Hiilamo ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan Hoivataistelu – tekoja läheisten puolesta (Kirjapaja, 2015).

Kirjan mukaan jo kolmasosa työssäkäyvistä hoivaa työn ohessa ikääntynyttä tai sairastavaa läheistään.

Puolison tai vanhemman hoivaamiseen kuuluu kevyimmillään ruuanlaittoa ja siivoamista, raskaimmillaan ympärivuorokautista sairaanhoitoa.

Kohti omaishoivavaltiota

Suomen perustuslaki sanoo, että julkisen vallan on turvattava ”jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut”.

Käytännössä asia jää kuntien vastuulle ja ne määrittävät, mitä julkiseen palvelulupaukseen kuuluu.

Hoivataistelun lähtötilanteen sanelee siis asuinkunta. Esimerkiksi kotiavun laajuus vaihtelee kunnittain.

Pienten lasten hoitoa helpotetaan monin tavoin, mutta aikuisten huolenpitoon yhteiskunta suhtautuu pidättyvämmin.

Ikääntyvien ainut subjektiivinen palveluoikeus on palvelutarpeen arviointi 75-vuotiaana. Oikeus koskee vain arviointia, ei enää arvioinnin tulosten täytäntöönpanoa.

Suomessa on karsittu vauhdilla vanhusten laitoshoitoa, ja osa hoivatarpeesta on sysätty omaisille. Kirjoittajat tulkitsevat, että olemme siirtymässä hyvinvointivaltiosta omaishoivavaltioon.

Hoivavastuu kuormittaa

Julkisessa terveydenhuollossa potilaan kuluttajan rooli on heikko. Valinnan mahdollisuuksia on vähän ja päätöksistä on vaikea valittaa.

Vapaaehtoisessa omaishoivassa kuluttajan rooli poistuu täysin. Toisella puolen ovat hoivattavan tarpeet ja toisella omaishoitajan jaksaminen.

Kotipalvelu hoitaa osan tehtävistä, mutta hoivavastuuta sille ei voi ulkoistaa. Se kaatuu läheisille.

Hoivataistelu-kirjassa 18 ihmistä avaa hoivarintamakokemuksiaan. Heidän mukaansa omaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten kommunikaatio toimii huonosti. Omaiset ovat ikään kuin ”tiellä”, vaikka kantavat päävastuun läheisensä selviytymisestä. 

Tuntemattomat sotilaat

Omaishoivasta on vaikea puhua, sillä siihen liittyy intiimejä, tunnekylläisiä kysymyksiä. Hoivaa koskevat kiistat kiristävät usein sisarusten välejä.

Omaishoivassa vastuu ei jakaudu tasaisesti. Yksi sisaruksista ottaa yleensä hoivatyön vastuulleen ja hoivataistelu nielaisee helposti koko elämän.

Hoivaaminen on pääsääntöisesti naisten vastuulla. Omaishoivan työjärjestys on tämä: puoliso, tytär, miniä, poika ja muut sukulaiset.

Omaishoivassa naiset huolehtivat muun muassa kodista ja hygieniasta, miehet korjaus- ja pihatöistä. Kaupassakäynti ja kyyditseminen jakautuvat tasaisemmin sekä miesten että naisten vastuulle.

Suurin osa aikuisia läheisiä hoitavista on keski-ikäisiä naisia, joiden omat lapset ovat aikuistuneet tai aikuistumassa.

”Kiltit tyttäret” säästävät yhteiskunnan varoja, mutta laittavat itsensä todella koville. Nämä urheat naiset ovat 2000-luvun hoivataistelun tuntemattomia, hiljaisia sotilaita.

Hiilamot varoittavat: Olemme siirtymässä omaishoivavaltioon

Artikkeli antaa paljon ajateltavaa, painavaa asiaa ja todellista huolta herättävää. Jos vanhusten hoito hivutetaan omaisille ja läheisille vastuullisesti, on ehdottomasti siihen saatava yhteiskunnalta tukea. Asiatuntevaa hoito- ja lääkäriapua on oltava tarvittaessa, omaishoidon tuen on oltava riittävä. Ei voi rinnastaa lasten ja vanhusten kotihoitoa, eikä pitäisi siltä pohjalta lähteä että jos lapsetkin hoidetaan kotona, miksei myös vanhukset. Aivan yksinäisille vanhuksille täytyy löytyä...
Lue kommentti