”Trotomotto” on Isacin ja Lena Hemmingin yhteistä sanastoa.
”Trotomotto” on Isacin ja Lena Hemmingin yhteistä sanastoa.

Isac Elliotin ja Lena Hemmingin tiivis suhde kestää, vaikka Isac tekee musiikkiuraa ja reissaa jatkuvasti. Lenan rooli on matkan varrella muuttunut huolenpitäjästä ”maadoittajamummuksi”, joka kertoo tässä jutussa salaisuuden lapsenlapsestaan.

Tätä kaksikkoa ei tarvitse pyytää hymyilemään valokuvassa. He kikattavat, irvistelevät ja nauravat ääneen toistensa jutuille. Välillä riehuminen loppuu, kun Lena Hemming nappaa tyttärenpoikansa Isac Elliotin tiukasti kainaloonsa.

Mummu ja ”Ikke” viihtyvät yhdessä. Ovat aina viihtyneet.

Lena Hemming:

”Ikke on ensimmäinen lapsenlapseni.

Minulla on kolme tytärtä, joten Ikke sai mummultaan heti aluksi myös pienen ”poikalisän”.

Kolmiviikkoisena Ikke oli ensimmäisen kerran luonani yökylässä. Hänen vanhempansa Linda ja Fredi olivat nuoria, joten sanoin, että aina saa pyytää apua. Jos minulle ei jostain syystä sovi, osaan sanoa ei. Olen kiitollinen Ikken vanhemmille siitä, että olen saanut osallistua pojan elämään, minua ei ole suljettu siitä ulos. Olen joskus saattanut tulla liiankin iholle, mutta kun siitä on huomautettu, olen ottanut askeleita taaksepäin.

Haluan olla lastenlasteni kanssa, olla osa heidän elämäänsä.

"Minulle ei riitä valokuva hyllyssä."

Lapsista saa tulla sotkua ja melua. Siivoan sitten jälkikäteen, kunhan saan kokea sen elämän.

Joskus teen kahden litran lettutaikinan, kiepautan essun päälleni ja alan paistaa lettuja. Lapset jonottavat hellan vieressä lautasten kanssa, Ikke usein ensimmäisenä. Paistamisessa voi mennä tunteja, ja minä nautin joka hetkestä.

Sosiaalisuus on aina ollut Ikken erityispiirre. Hän on leikkinyt myös itseään pienempien ja tyttöjenkin kanssa. Matkoilla ihmiset ovat tulleet kiittelemään, kuinka ihanaa on ollut, kun Ikke on leikkinyt heidän lastensa kanssa ja pitänyt huolta porukan pienimmistä.

Muistan yhdeltä matkalta tilanteen, joka kuvaa hyvin Ikkeä. Hotellissa oli pakastearkku, josta sai käydä tekemässä jäätelötötteröitä. Yhtenä päivänä löysin Iken pakastealtaalta. Hän oli taas omaan tapaansa koonnut ympärilleen joukon lapsia, joille oli päättänyt tehdä tötteröt. Ikke oli niin lyhyt, että oli linkussa pakastearkun sisällä, mutta kun toiset olivat vielä pienempiä, hän sinnikkäästi teki jokaiselle jäätelöpallon.

Ihmisten on aina ollut helppo pitää Ikestä ja ihastua hänen persoonaansa. Luulen, että se on yksi osa hänen nykyistä menestystään. Hän on niin aito ja läsnä, ja sen ihmiset vaistoavat. Hän on sitä mitä on, siinä ei ole mitään päälle liimattua.

Otimme mieheni kanssa Ikken usein matkoille mukaan hänen ollessaan pieni. Nyt tilanne on muuttunut niin, että minä matkustan Ikken keikoille.

"Olen kuin mikäkin fani, joka reissaa idolinsa perässä."

Jos vain mahdollista, olen aina mukana keikoilla, mieluiten eturivissä intoilemassa.

On ollut tosi ihanaa tavata myös Ikken mahtavia faneja. Joskus olen saanut lohduttaakin heitä, jos he eivät esimerkiksi ole päässeet halaamaan Ikkeä. Minä olen sitten halaillut ja niistänyt neniä. Ne tytöt ovat niin aitoja ja tosissaan.

Aina ei ole helppoa olla nuori poptähti. Välillä mummun sieluun sattuu, kun Ikkestä kirjoitetaan ihan tyhmiä, ja oikein näkee, kuinka hänelle tulee paha mieli. Emme me kotijoukot voi estää ikäviä asioita tapahtumasta, mutta toivottavasti se on ainakin epätodennäköisempää, kun on vahvat tukijoukot. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on olla maadoittajamummo. Jos liian suuri hurmos tai huoli iskee Ikkeen, toivon voivani auttaa häntä asian käsittelemisessä tai kestämisessä. Haluan pitää kovaa maailmaa vähän kauem­pana lapsenlapsestani – niin kuin varmasti kaikki isovanhemmat.

Välillä tuntuu kuin koko elämä olisi puhelimen varassa. Joskus ryöstän koko kapistuksen Ikkeltä ja piilotan sen.

Joskus minua pelottaa Ikken puolesta. Paljon useammin kuitenkin jännitän. Jännitän kaikkea uutta, suurta ja tärkeää, johon Ikke pääsee mukaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen ruvennut jännittämään. Viimeksi niin kävi, kun Ikke lähti isänsä kanssa Los Angelesiin tärkeään musiikkialan tilaisuuteen. Luin Ikken lentokentällä tekemän Facebook-päivityksen ja minulle tuli perhosia vatsaan. Jouduin syöttämään niille kaksi croisanttia hillon kera, ennen kuin ne asettuivat.

Ikke pärjää hyvin, vaikka joutuukin selviämään monesta. Viikonloppuna saattaa olla keikat Hollannissa ja Norjassa, ja maanantaiaamuna pitää palata poptähden elämästä koululaisen rooliin. Onneksi Ikkellä on turvallinen ja rakastava perhe ja isä, joka kulkee mukana isossa maailmassa. En minä osaisi Ikkeä samalla tavalla auttaa.

Olen Ikken menestyksestä tosi onnellinen. Jos lapsi haluaa tehdä musiikkia ja esiintyä, niin onhan se hienoa, että hän saa faneja ja yleisöä.

"Toivon, että pojalla pysyvät jalat maassa, järki päässä ja pää pilvissä."

Onneksi julkisuus ja menestys eivät ole tulleet yhtäkkiä, vaan Ikke on kasvanut siihen. Ensin Cantores Minores -kuorossa, sitten Svenska Teaternin musikaaleissa.

Olen sanonut Ikkelle, että mitään ei saa jättää yhden kortin varaan. Koulu pitää hoitaa ja miettiä uralle vaihtoehtoja. Kyllä Ikkekin sanoo, että mikään ei ole varmaa paitsi se, että kaikki on epävarmaa. Toivon, että hän on oikeasti sisäistänyt asian, eivätkä nuo ole vain ulkoa opittuja sanoja.

Isac on ollut minulle aina Ikke. Sitten syntyi nuori poptähti nimeltään Isac Elliot. Minulle he olivat vähän kuin kaksi eri poikaa. Kerran olin keikalla Kuopiossa, ja aluksi fanit huusivat vain Isac, Isac – ja yhtäkkiä he huusivat Ikke. Se tuli liian lähelle. Löysin itsestäni alkukantaisia tunteita: nämä fanit tulevat minun reviirilleni. Nyt olen jo kasvanut tuosta tunteesta yli.

Vieläkin voimme olla liki ja käsi kädessä.

"Juttelemme myös vaikeista asioista."

Silloin sulkeudumme jonnekin puimaan niitä, välillä kyynelehtimäänkin. Meillä on yhä tapana purkaa päivän tunnot vapaamuotoiseen iltarukoukseen, jossa käydään kaikki asiat läpi. Se on huippu-upeaa.

Jos teinillä menee huonosti, ei silloin pompata puskista kysymään, mikä ahdistaa. Hyvän suhteen rakentaminen vie aikaa. Olen aina sanonut, että puheet ovat puheita, mutta teot ovat tekoja. Rakkaus on läsnäoloa, perunamuusia, pullaa ja lettuja.

Olen nyt muutaman vuoden ajan viettänyt pahimmat talvikuukaudet Floridassa. Minulla on reuma, ja lämpö tekee sille hyvää.

Välimatka ei ole vaikuttanut suhteeseemme. Ikke on paljon Los Angelesissa ja käy välillä luonamme. Hänen ensimmäinen musiikkivideonsakin kuvattiin Miamissa, ja silloin Ikke asui luonamme isänsä kanssa.

Videon teko oli niin jännittävää meille kaikille, etenkin tietysti Ikkelle, joka pani itsensä täysillä likoon. Siitä huolimatta hänestä tuntui, ettei ollut riittävän hyvä. Kun poika oli kuin maansa myynyt, otin hänet kainalooni ja juttelimme asian yhdessä läpi. Kummallekin tuli parempi mieli.

Nyt tuntuu huikealta, kun ajan autoa Floridassa ja useamman kerran päivässä radiossa soi Isac Elliotin biisi. Olen joutunut pysäyttämään auton, kun tunne on niin valtava. On uskomattoman hienoa, että Ikke on pystynyt tähän.

Isac Elliot Lundén:

”Mummulla on iso sydän. Hänen kanssaan voi puhua silloinkin, kun muiden kanssa ei voi. Hän ymmärtää.

Mummu on itse sellainen, että hän kertoo kaikille kaiken. Se tuntuu joskus omituiselta, mutta se on hänen tapansa.

Olemme olleet aina tosi paljon yhdessä. Varmaan sen takia olemme niin läheisiä. Pienenä pääsin matkustamaan mummun ja hänen miehensä kanssa esimerkiksi työmatkalle Singaporeen. Silloin se oli vain hauskaa, mutta nyt vanhempana osaan arvostaa matkoja ihan eri tavalla. On hienoa, että he ovat tarjonneet minulle tuollaisia kokemuksia.

Lue myös! Poptähti Isac Elliot: ”Mummu on opettanut minut käyttäytymään”

Opetin mummun käyttämään Skypeä, kun hän alkoi viettää talvet ulkomailla. Nyt voimme jutella vaikka joka päivä. Mummu ei tajunnut tekniikasta mitään, mutta nyt hän käyttää kaikkia kännykän ohjelmia tuosta vaan.

"Puhelimenkäyttöni ärsyttää mummua, vaikka se on osa työtäni."

Minulla on Instagramissa 438 000 seuraajaa. Tuntuu oudolta, että melkein puoli miljoonaa ihmistä haluaa päivittäin tietää tekemisistäni.

Mummu on entinen kotitalousopettaja ja ihan loistava ruoanlaittaja. Hänen wiener schnitzelinsä ovat parasta maailmassa. Ja letut!

Mummussa on sekin hienoa, että hän voi aina tehdä jotain yllättävää. Kerran hän osti äkkilähtölennon keikalleni Norjaan. Hän ilmestyi sinne monen välilaskun jälkeen kultahousuissa ja -kengissä tanssimaan eturivissä. Minulla on spesiaalimummi.

"Ikkestä ei tiedetä sitä, miten paljon hän jättää jälkeensä trotomottoja. Se on meidän oma nimityksemme järjettömän epäsiisteille vaatekasoille."

– Lena-mummo

Juttu on julkaistu alunperin ET-lehdessä 6/2016.

Sirpa Vaaranmaa, 65, on viettänyt puolet elämästään pyörätuolissa. Aviomies jätti, mutta erotiikka ja kauneudenjano eivät hävinneet elämästä. Eikä varsinkaan huumori.

Oli kaunis ja kuuma aamu Tansanian maaseudulla vuonna 1984. Sirpa Vaaranmaa oli pienen Samuli-poikansa kanssa palaamassa Kilwasta Mtwaraan. Perhe oli Afrikassa YIT:n kehitysyhteistyöprojektissa rakentamassa maanosaan kaivoja.

Kuljettaja ajoi Landroverilla sikäläisittäinkin kovaa. Auto kierähti ympäri, ja Sirpa lensi kyydistä.

Apuun tulleet miehet puhuivat vain swahilia. Sirpa nostettiin kuorma-auton lavalle. Hänen oikea kätensä oli murtunut, jaloissa ei ollut tuntoa ja hänen oli vaikea hengittää. Pojan päästä valui verta.

– Voin niin huonosti, että hyvästelin poikani ja sanoin, että isä pitää sinusta kyllä huolta.

Toinen elämä

Helsinkiläisen rivitalon huoneisto on avara ja viehättävä. Ikkunaverhoissa leijuu ruusuja. Työhuoneen verhot ovat Lauri Tähkän suunnittelemat ja niissä lukee "Rakastan sinua". Muistitaululla on valokuva, jossa mallivartaloinen nuori nainen poseeraa keltaisissa bikineissä Afrikan hietikolla.

Nyt Sirpa Vaaranmaa pystyy jo puhumaan 32 vuoden takaisista tapahtumista kyynelehtimättä.

Onnettomuuden jälkeen hänet vietiin pieneen savikyläsairaalaan ja sieltä pienlentokoneella Dar-Es-Salamiin intialaiseen sairaalaan, jossa käsi kipsattiin. Kokovartalokipsiäkin yritettiin, mutta kipu oli niin kova, että kipsauksesta luovuttiin. Suomeen hänet lennätettiin vasta kolmen päivän kuluttua tapahtuneesta tavallisella reittilennolla.

Hän oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin. Häneltä, joka oli koko ikänsä harrastanut tennistä, lentopalloa ja lenkkeilyä, vietiin yhtäkkiä pois kaikki fyysisyys.

Teholla maatessaan Sirpa toivoi olevansa kuollut.

– Ensimmäinen, laadukas elämäni päättyi Afrikkaan. Tämä toinen elämäni on ollut ihan persiistä. Mutta senkin kanssa olen oppinut olemaan. Mielikuvitusta kehiin ja niin paljon huumoria kuin ikinä jaksaa.

Kipu lähtee huutamalla

Sirpalle kävi kuten monelle vakavasti vammautuneelle naiselle: aviomies jätti hänet melko pian.

– Olin säälittävä reppana, paituli päällä, ei tissiliivejä. Onneksi poikani piti minua kiinni arjessa.

Samuli oli hauska ja sosiaalinen, kutsui bussikuskitkin kylään ja ehdotteli perheelle uusia isiä.

Sirpan pyörätuolin plekseissä Afrikka kulkee yhä mukana.
Sirpan pyörätuolin plekseissä Afrikka kulkee yhä mukana.

Monet konkreettiset asiat ovat kuitenkin olleet esteenä fyysisen rakkauden toteutumiselle, eikä Sirpa osaa kuvitella sen enää olevan hänelle mahdollista.

Sirpan vatsassa on reikä, josta tulee letku. Pissa valuu letkua pitkin pohkeessa olevaan pussiin. Housuissa on varmuuden vuoksi vaipat. Vatsassa on myös jääkiekon kokoinen baclofen-pumppu, joka helpottaa jalkojen spastisuutta, kramppeja. Sirpa on toiminut pari vuotta hoitovälineen valtakunnallisena vertaistukihenkilönä.

Kolme kertaa viikossa hänellä on ulostuspäivä ja siinä vessassa mukana avustaja.

– Kivuissa ei luulotautia ole olemassakaan. Alaselkääni ja alavatsaani särkee, ja välillä jalkoihin iskee salaman kaltaisia kipuja.
Musiikki toimii terapiana. Apulanta laulaa, että "kipu lähtee huutamalla, alastomana lattialla".

Välillä Sirpa antaakin huudon tulla. Tärkeä on myös Edu Kettusen kappale Saatanan kone, älä hyydy.

– Minähän en hyydy. Tarvitseeko elämän aina olla helppoa? Ei tarvitse! Sirpa sanoo.

"Henkinen yhdyntä voi olla vielä tyydyttävämpi kuin fyysinen. En usko, että haluan enää kokea fyysistä."

Miehiä ja erotiikkaa

Sirpa on toki kokenut ihastumisia, mutta.

– Ikäiseni miehet... Ei minulle riitä se, että istutaan käsi kädessä keinutuoleissa. Olen myös tottunut asumaan yksin. Ehkä yhteiselämä onnistuisi, jos miehellä olisi oma kämppä ja paljon työmatkoja ulkomaille.

Unissaan Sirpa Vaaranmaa ei ole koskaan pyörätuolissa. Hän käy lenkillä Björn Borgin kanssa tai saunoo Taneli Mäkelän kyljessä. Ja saa orgasmejakin.

– Henkinen yhdyntä voi olla vielä tyydyttävämpi kuin fyysinen. En usko, että haluaisin enää kokea fyysistä yhdyntää. Tai mistä sen tietää, jos vastaan tulisi oikein hyvä tyyppi, jolla on elämänkokemusta. Ehkä kuitenkin menisin mieluummin Kappeliin syömään Jari Sillanpään kanssa ruokalistan a:sta ö:hön ja ehdottaisin, että voisin ryhtyä hänen henkiseksi valmentajakseen.

Sirpa Vaaranmaan silmissä pilkahtaa.

Hän nauttii katsellessaan komeita miehiä. Rion olympialaisia hän katsoi lähes vuorokaudet ympäri.

– Kymmenottelija Ashton Eaton! Siinä on mies minun makuuni.

Erotiikkaa Sirpalle on jo se, että pitää itsestään huolta. Hän havahtui kiinnittämään huomiota asiaan vuonna 2003 kohdatessaan Vantaan hotellissa kreikkalaisen komistuksen. Mies osoitti pyyteetöntä huomiota, ja pari tapaili jonkin aikaa.

– Aloin pukeutua joka päivä kauniisti, käydä kampaajalla ja meikata. Esteettisyys on ollut siitä lähtien hyvin tärkeää.

Vastikään lounasravintolassa Sirpan pöytään tuli istumaan miellyttävä vanhempi herrasmies, joka sanoi Sirpan muistuttavan Katri Helenaa.

– Meillä oli pitkä ja mieleenpainuva keskustelu, joka lainehti ihmisyydestä politiikkaan. Kirjoitin päiväkirjaani: "Wau, mikä iltapäivä!"

Ei vähättelylle

Kerran viikossa Sirpa pyrkii lähtemään ulos, usein ostoskeskukseen.

– Tykkään katsella ihmisiä ja syödä ravintoloissa. Olen moottoriturpa, kova höpöttelemään kuten isäni oli. Viimeksi minulla oli hauskaa kirjakaupassa kolmen pohjoiskarjalaisen mummon kanssa.

Sirpa on ollut Jari Sarasvuon koulutuksessa Kaapelitehtaalla, ja siellä tehty aarrekartta on edelleen seinällä. Kartassa lukee, että Sirpan tavoite on pysyä hyvännäköisenä elämänsä loppuun asti.

Jari Sillanpäälle Sirpa sanoi konsertin jälkeen, että miestä on helppo rakastaa, koska hän on lavalla niin aidosti läsnä. Kumpikin alkoi itkeä. Mutta hyvää se vain teki: itku puhdistaa sielun.

– Rakastan diivoja. Ihmisen ei tarvitse vähätellä itseään, jos on jossakin hyvä.

Hulvaton tyyppi

Kriiseistä selviää vain elämällä ne läpi. Sirpa haluaisi olla vertaistukiaikuinen.

– Miksei vaikkapa sairaaloissa ole huonetta, joissa istuisi "kuuntelija"? Lääkärille tai psykiatrille voi olla vaikea puhua, mutta pelottaisiko, jos oven takana istuisin minä pyörätuolissa? Voisin olla potilaan ja asiantuntijan välikäsi. Kukaan meistä ei voi toista pelastaa, mutta jos sisällä on pienikin itu, sitä voidaan yhdessä ruokkia.

SPR:n kursseille Sirpa ei enää jaksaisi lähteä.

– Eikö muka enää osata olla kavereita ilman kursseja? Voihan kutunjuusto! Kyllä minuakin joskus vituttaa, mutta aikuinen löytää ongelmiinsa ratkaisun.

– Pyörätuoli ei ole tehnyt minusta parempaa ihmistä, vaan ne ainekset ovat olleet minussa olemassa. Haluan, että minusta jäisi sellainen muisto, että oli se Sirpa Vaaranmaa aika hulvaton tyyppi.

Lue myös: Tällainen on Sirpan päivä

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 17/2016.

Passi ja hammasharja -ohjelmasta tutulla Tino Singhillä on nykyään yritys, joka tuottaa lapsille terveellistä ruokaa. ET:n Mitä kuuluu -palstalla kysellään tunnettujen ihmisten kuulumisia.

Passi ja hammasharja -ohjelman juontajana tutuksi tullut Tino Singh teki ohjelman jälkeen 15 vuotta töitä elintarvikkeiden markkinoinnin parissa. Vanhempi väki tunnistaa hänet yhä joskus kadulla. 

– Jos joku tarttuu minua käsipuolesta, onnittelen häntä yleensä hyvästä muistista. Onhan ohjelman viimeisten jaksojen esittämisestä kulunut jo 22 vuotta, Tino nauraa.

Tino on onnellinen siitä, että Passi ja hammasharja jätti hänelle positiivisen julkisuuskuvan. Hyvistä kontakteista ja esiintymiskokemuksesta on ollut paljon hyötyä myöhemmässäkin työelämässä.

Tärkeintä Tinon elämässä on kuitenkin isänä oleminen.

– Isyys on mullistanut elämäni. Ennen naureskelin miehille, joilla oli työpöydällään lastensa kuvia tai jotka halusivat näyttää niitä puhelimestaan. Nykyään olen yksi noista ylpeistä isistä.

Tinon poika aloitti koulun tänä syksynä.

– Hän ihan hermostui, kun yhä uudestaan kyselin, jännittääkö. Minä jännitin hänen koulunmenoaan paljon enemmän kuin hän itse.

Uusi työ terveellisen ruuan parissa

Pian poikansa syntymän jälkeen Tino alkoi pohtia sitä, minkälaista ruokaa lapsille tarjotaan. 

– Tuntui väärältä, että työtäni oli saada vanhemmat ostamaan lapsilleen vaikka mahdollisimman paljon sokerilimua, Tino toteaa.

Tinon tuttu oli tullut myös juuri isäksi. Molemmat isät ihmettelivät, miksi aikuiset saivat ravintolassa valita salaatin ja pihvin väliltä, mutta lapsille tarjottiin vain nauravia nakkeja.

– Lapsille tarjottava ruoka vaikutti huonolaatuiselta ja lihottavalta, suoraan sanottuna kauhealta kuralta. Päätimme aloittaa tuttuni kanssa yrityksen, joka tuottaisi lapsille erityisen terveellistä ruokaa, Tino kertoo.

Tino haluaa kasvattaa lapsensa neljän periaatteen mukaisesti. Ne on koottu yhdessä Helsingin yliopiston ravitsemustieteilijöiden ja lääkäreiden kanssa.

1. Ravitsemus

Tinon mielestä esimerkiksi kuidun hyödyllisyyttä lasten ruokavaliossa aliarvioidaan.

– Kuidut ovat erityisen tärkeitä lapsen ravitsemuksessa ja painonhallinnassa, sillä ne täyttävät ja antavat kylläisyydentunnetta, mutta niistä ei saa kaloreita.

2. Liikunta

– Lapsen liikkumista kannattaa tukea esimerkiksi harrastamalla hänen kanssaan tai viemällä häntä harrastuksiin.

3. Lepo

– Lepo unohdetaan liian usein lasten päivärytmistä. Jokainen lapsi tarvitsee yksilöllisen määrän lepoa palautuakseen. Uni on myös yhteydessä painonhallintaan, kasvuun, muistiin ja kehitykseen, Tino sanoo.

4. Vuorovaikutus

– Jo pienillä lapsilla, joiden vanhemmat käyttävät koko ajan älylaitteita, on todettu hidastumista kognitiivisessa kehityksessä. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat tärkeässä osassa, kun lapsi opettelee ottamaan kontaktia ympäröivään maailmaan ja käyttämään kieltä.

Tino Singhin kuulumisia kerrotaan myös ET-lehden numerossa 19/2017.