”Trotomotto” on Isacin ja Lena Hemmingin yhteistä sanastoa.
”Trotomotto” on Isacin ja Lena Hemmingin yhteistä sanastoa.

Isac Elliotin ja Lena Hemmingin tiivis suhde kestää, vaikka Isac tekee musiikkiuraa ja reissaa jatkuvasti. Lenan rooli on matkan varrella muuttunut huolenpitäjästä ”maadoittajamummuksi”, joka kertoo tässä jutussa salaisuuden lapsenlapsestaan.

Tätä kaksikkoa ei tarvitse pyytää hymyilemään valokuvassa. He kikattavat, irvistelevät ja nauravat ääneen toistensa jutuille. Välillä riehuminen loppuu, kun Lena Hemming nappaa tyttärenpoikansa Isac Elliotin tiukasti kainaloonsa.

Mummu ja ”Ikke” viihtyvät yhdessä. Ovat aina viihtyneet.

Lena Hemming:

”Ikke on ensimmäinen lapsenlapseni.

Minulla on kolme tytärtä, joten Ikke sai mummultaan heti aluksi myös pienen ”poikalisän”.

Kolmiviikkoisena Ikke oli ensimmäisen kerran luonani yökylässä. Hänen vanhempansa Linda ja Fredi olivat nuoria, joten sanoin, että aina saa pyytää apua. Jos minulle ei jostain syystä sovi, osaan sanoa ei. Olen kiitollinen Ikken vanhemmille siitä, että olen saanut osallistua pojan elämään, minua ei ole suljettu siitä ulos. Olen joskus saattanut tulla liiankin iholle, mutta kun siitä on huomautettu, olen ottanut askeleita taaksepäin.

Haluan olla lastenlasteni kanssa, olla osa heidän elämäänsä.

"Minulle ei riitä valokuva hyllyssä."

Lapsista saa tulla sotkua ja melua. Siivoan sitten jälkikäteen, kunhan saan kokea sen elämän.

Joskus teen kahden litran lettutaikinan, kiepautan essun päälleni ja alan paistaa lettuja. Lapset jonottavat hellan vieressä lautasten kanssa, Ikke usein ensimmäisenä. Paistamisessa voi mennä tunteja, ja minä nautin joka hetkestä.

Sosiaalisuus on aina ollut Ikken erityispiirre. Hän on leikkinyt myös itseään pienempien ja tyttöjenkin kanssa. Matkoilla ihmiset ovat tulleet kiittelemään, kuinka ihanaa on ollut, kun Ikke on leikkinyt heidän lastensa kanssa ja pitänyt huolta porukan pienimmistä.

Muistan yhdeltä matkalta tilanteen, joka kuvaa hyvin Ikkeä. Hotellissa oli pakastearkku, josta sai käydä tekemässä jäätelötötteröitä. Yhtenä päivänä löysin Iken pakastealtaalta. Hän oli taas omaan tapaansa koonnut ympärilleen joukon lapsia, joille oli päättänyt tehdä tötteröt. Ikke oli niin lyhyt, että oli linkussa pakastearkun sisällä, mutta kun toiset olivat vielä pienempiä, hän sinnikkäästi teki jokaiselle jäätelöpallon.

Ihmisten on aina ollut helppo pitää Ikestä ja ihastua hänen persoonaansa. Luulen, että se on yksi osa hänen nykyistä menestystään. Hän on niin aito ja läsnä, ja sen ihmiset vaistoavat. Hän on sitä mitä on, siinä ei ole mitään päälle liimattua.

Otimme mieheni kanssa Ikken usein matkoille mukaan hänen ollessaan pieni. Nyt tilanne on muuttunut niin, että minä matkustan Ikken keikoille.

"Olen kuin mikäkin fani, joka reissaa idolinsa perässä."

Jos vain mahdollista, olen aina mukana keikoilla, mieluiten eturivissä intoilemassa.

On ollut tosi ihanaa tavata myös Ikken mahtavia faneja. Joskus olen saanut lohduttaakin heitä, jos he eivät esimerkiksi ole päässeet halaamaan Ikkeä. Minä olen sitten halaillut ja niistänyt neniä. Ne tytöt ovat niin aitoja ja tosissaan.

Aina ei ole helppoa olla nuori poptähti. Välillä mummun sieluun sattuu, kun Ikkestä kirjoitetaan ihan tyhmiä, ja oikein näkee, kuinka hänelle tulee paha mieli. Emme me kotijoukot voi estää ikäviä asioita tapahtumasta, mutta toivottavasti se on ainakin epätodennäköisempää, kun on vahvat tukijoukot. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on olla maadoittajamummo. Jos liian suuri hurmos tai huoli iskee Ikkeen, toivon voivani auttaa häntä asian käsittelemisessä tai kestämisessä. Haluan pitää kovaa maailmaa vähän kauem­pana lapsenlapsestani – niin kuin varmasti kaikki isovanhemmat.

Välillä tuntuu kuin koko elämä olisi puhelimen varassa. Joskus ryöstän koko kapistuksen Ikkeltä ja piilotan sen.

Joskus minua pelottaa Ikken puolesta. Paljon useammin kuitenkin jännitän. Jännitän kaikkea uutta, suurta ja tärkeää, johon Ikke pääsee mukaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen ruvennut jännittämään. Viimeksi niin kävi, kun Ikke lähti isänsä kanssa Los Angelesiin tärkeään musiikkialan tilaisuuteen. Luin Ikken lentokentällä tekemän Facebook-päivityksen ja minulle tuli perhosia vatsaan. Jouduin syöttämään niille kaksi croisanttia hillon kera, ennen kuin ne asettuivat.

Ikke pärjää hyvin, vaikka joutuukin selviämään monesta. Viikonloppuna saattaa olla keikat Hollannissa ja Norjassa, ja maanantaiaamuna pitää palata poptähden elämästä koululaisen rooliin. Onneksi Ikkellä on turvallinen ja rakastava perhe ja isä, joka kulkee mukana isossa maailmassa. En minä osaisi Ikkeä samalla tavalla auttaa.

Olen Ikken menestyksestä tosi onnellinen. Jos lapsi haluaa tehdä musiikkia ja esiintyä, niin onhan se hienoa, että hän saa faneja ja yleisöä.

"Toivon, että pojalla pysyvät jalat maassa, järki päässä ja pää pilvissä."

Onneksi julkisuus ja menestys eivät ole tulleet yhtäkkiä, vaan Ikke on kasvanut siihen. Ensin Cantores Minores -kuorossa, sitten Svenska Teaternin musikaaleissa.

Olen sanonut Ikkelle, että mitään ei saa jättää yhden kortin varaan. Koulu pitää hoitaa ja miettiä uralle vaihtoehtoja. Kyllä Ikkekin sanoo, että mikään ei ole varmaa paitsi se, että kaikki on epävarmaa. Toivon, että hän on oikeasti sisäistänyt asian, eivätkä nuo ole vain ulkoa opittuja sanoja.

Isac on ollut minulle aina Ikke. Sitten syntyi nuori poptähti nimeltään Isac Elliot. Minulle he olivat vähän kuin kaksi eri poikaa. Kerran olin keikalla Kuopiossa, ja aluksi fanit huusivat vain Isac, Isac – ja yhtäkkiä he huusivat Ikke. Se tuli liian lähelle. Löysin itsestäni alkukantaisia tunteita: nämä fanit tulevat minun reviirilleni. Nyt olen jo kasvanut tuosta tunteesta yli.

Vieläkin voimme olla liki ja käsi kädessä.

"Juttelemme myös vaikeista asioista."

Silloin sulkeudumme jonnekin puimaan niitä, välillä kyynelehtimäänkin. Meillä on yhä tapana purkaa päivän tunnot vapaamuotoiseen iltarukoukseen, jossa käydään kaikki asiat läpi. Se on huippu-upeaa.

Jos teinillä menee huonosti, ei silloin pompata puskista kysymään, mikä ahdistaa. Hyvän suhteen rakentaminen vie aikaa. Olen aina sanonut, että puheet ovat puheita, mutta teot ovat tekoja. Rakkaus on läsnäoloa, perunamuusia, pullaa ja lettuja.

Olen nyt muutaman vuoden ajan viettänyt pahimmat talvikuukaudet Floridassa. Minulla on reuma, ja lämpö tekee sille hyvää.

Välimatka ei ole vaikuttanut suhteeseemme. Ikke on paljon Los Angelesissa ja käy välillä luonamme. Hänen ensimmäinen musiikkivideonsakin kuvattiin Miamissa, ja silloin Ikke asui luonamme isänsä kanssa.

Videon teko oli niin jännittävää meille kaikille, etenkin tietysti Ikkelle, joka pani itsensä täysillä likoon. Siitä huolimatta hänestä tuntui, ettei ollut riittävän hyvä. Kun poika oli kuin maansa myynyt, otin hänet kainalooni ja juttelimme asian yhdessä läpi. Kummallekin tuli parempi mieli.

Nyt tuntuu huikealta, kun ajan autoa Floridassa ja useamman kerran päivässä radiossa soi Isac Elliotin biisi. Olen joutunut pysäyttämään auton, kun tunne on niin valtava. On uskomattoman hienoa, että Ikke on pystynyt tähän.

Isac Elliot Lundén:

”Mummulla on iso sydän. Hänen kanssaan voi puhua silloinkin, kun muiden kanssa ei voi. Hän ymmärtää.

Mummu on itse sellainen, että hän kertoo kaikille kaiken. Se tuntuu joskus omituiselta, mutta se on hänen tapansa.

Olemme olleet aina tosi paljon yhdessä. Varmaan sen takia olemme niin läheisiä. Pienenä pääsin matkustamaan mummun ja hänen miehensä kanssa esimerkiksi työmatkalle Singaporeen. Silloin se oli vain hauskaa, mutta nyt vanhempana osaan arvostaa matkoja ihan eri tavalla. On hienoa, että he ovat tarjonneet minulle tuollaisia kokemuksia.

Lue myös! Poptähti Isac Elliot: ”Mummu on opettanut minut käyttäytymään”

Opetin mummun käyttämään Skypeä, kun hän alkoi viettää talvet ulkomailla. Nyt voimme jutella vaikka joka päivä. Mummu ei tajunnut tekniikasta mitään, mutta nyt hän käyttää kaikkia kännykän ohjelmia tuosta vaan.

"Puhelimenkäyttöni ärsyttää mummua, vaikka se on osa työtäni."

Minulla on Instagramissa 438 000 seuraajaa. Tuntuu oudolta, että melkein puoli miljoonaa ihmistä haluaa päivittäin tietää tekemisistäni.

Mummu on entinen kotitalousopettaja ja ihan loistava ruoanlaittaja. Hänen wiener schnitzelinsä ovat parasta maailmassa. Ja letut!

Mummussa on sekin hienoa, että hän voi aina tehdä jotain yllättävää. Kerran hän osti äkkilähtölennon keikalleni Norjaan. Hän ilmestyi sinne monen välilaskun jälkeen kultahousuissa ja -kengissä tanssimaan eturivissä. Minulla on spesiaalimummi.

"Ikkestä ei tiedetä sitä, miten paljon hän jättää jälkeensä trotomottoja. Se on meidän oma nimityksemme järjettömän epäsiisteille vaatekasoille."

– Lena-mummo

Juttu on julkaistu alunperin ET-lehdessä 6/2016.