Kolme vanhempaa ja kolme lasta kertovat, millainen suhde heillä on. 

”Isä puolustaa minua aina”

Wille Hyvönen, 30

  • Elokuvaohjaaja. Asuu Helsingissä, puoliso Lontoossa. Harrastaa levyjen soittamista dj-keikoilla.

Martti Hyvönen, 67

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
  • Yrittäjä. Asuu vaimonsa kanssa Lahdessa. Neljä aikuista lasta. Harrastaa matkailua, jos töiltään ehtii.

Martti:

”Minusta tuli isä 20-vuotiaana. Wille syntyi kuopuksena 16 vuotta esikoisemme jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulta kesti kauan oppia hyväksymään erilaisuutta.

Minusta meillä on ollut aina hyvät välit, mutta Wille on voinut kokea joskus toisin. Olin nuorempana suvaitsematon ja minulta kesti kauan oppia hyväksymään erilaisuutta. Wille taas ei siedä syrjintää yhtään. Se on muokannut minunkin tapaani puhua.

Opiskeluaikana Willen elämässä oli monenlaista hurjempaa menoa Pariisissa, Lontoossa ja Saksassa. En tykännyt siitä, mutta en muista silti suuttuneeni Willelle koskaan mistään.

Arvostan sitä, että Wille on uskaltanut ottaa elokuvissaan kantaa.

Tapaamme harvoin, mutta puhumme puhelimessa, useimmiten aika syvällisiä. Olen yrittänyt kuunnella ja tukea Willeä, hyväksyä hänen olemisensa.

Wille on tehnyt kolme mainiota elokuvaa. Arvostan sitä, että hän on uskaltanut niissä ottaa kantaa ja paljastaa niin paljon elämästään.

Wille:

Nuorempana minun oli helpompi puhua äidin kanssa, isään tutustuin vasta myöhemmin. Olemme isän kanssa toistemme vastakohtia, mutta meissä on samaa energiaa ja hullunrohkeutta. Isäkin olisi varmaan taiteilija, jos olisi syntynyt toisena aikana. Hän ei tunne taidetermejä, mutta päästää silti suustaan nerouksia.

Päätin lopulta kertoa hänelle, kuinka rakas hän minulle on.

Aloitin puolitoista vuotta sitten psykoanalyysin ja puhuin siellä alussa tosi paljon isästä. Päätin lopulta kertoa hänelle, kuinka rakas hän minulle on – ja itkin asian hänen olkaansa vasten. Siitä lähtien meillä on ollut tosi herkkä ja kaunis suhde.

Isälle on varmaan ollut kova paikka, kun hänen poikansa yhtäkkiä julistaa olevansa muunsukupuolinen ja alkaa pukeutua mekkoihin ja hameisiin. Minut on yllättänyt se, miten ehdottomasti hän nousee aina puolustamaan minua tilanteissa, joissa joudun altavastaajaksi.

Tiedän isän herkistyneen, kun hänen nenänsä alkaa nurskuttaa.

Viime vuosina isässä on auennut paljon lukkoja, vaikkei hän vieläkään osaa aina näyttää tunteitaan. Tiedän isän herkistyneen, kun hänen nenänsä alkaa nurskuttaa. Kun tuollainen iso mies liikuttuu kyyneliin, se on älyttömän kaunista.

”Eri mieltä oleminen ei tarkoita, ettei olisi rakkautta”

Tuomas Pitkänen, 38

  • Pastori, keskittynyt etenkin rippikoulutyöhön. Asuu Helsingissä. Harrastaa kalastamista.

Martti Pitkänen, 67

  • Eläkkeellä kirkkoherran virasta. Asuu vaimonsa kanssa Helsingissä. Kaksi lasta. Harrastaa mökkeilyä ja pystybasson soittamista.

Martti:

Olin läsnä, kun Tuomas syntyi. Kun huomasimme, että vauvalta puuttuu toinen käsi, iski kauhea syyllisyys. Ajattelin, että Jumala rankaisee minua synneistäni. Tunne oli niin vahva, että lankesin polvilleni rukoilemaan. Oloni helpottui vasta, kun soitin äidilleni. Hän sanoi yhtään miettimättä, että Jumalan silmissä poika on täydellinen. Se ajatus auttoi minua hyväksymään asian.

Tiedän kyllä, että pappeuteni oli joskus Tuomakselle rasite. Samalla tavalla minä nuorena häpesin sitä, että isäni oli kristillisen järjestön palveluksessa. Omassa uskoontulossani olikin vaikeinta se, että piti myöntää vanhempien olleen oikeassa.

En ole halunnut ohjailla poikieni valintoja.

En ole halunnut ohjailla poikieni valintoja. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun Tuomaksesta tuli pappi.

Teemme aika paljon juttuja kahdestaan. Ihailen Tuomaksen kykyä innostua. Viime kesänä olimme puolitoista viikkoa kalassa Inarinjärvellä. Tuomas on joka kerta kalan saadessaan innoissaan kuin pikkupoika.

Tuomas:

Oli vähän harmi kasvaa sillä alueella, jolla isä oli kirkkoherrana. Lapsen maailmassa usko ei ole aina niin cool.

Olen uskonut koko ikäni.

Olemme isän kanssa monesta uskoon liittyvästä asiasta eri mieltä.

Opiskelin teologiaa, mutta papin työn ymmärsin omakseni vasta kun olin kesäsijaisena seurakunnassa. Moni sanoo, että kuljen isän jälkiä. Olen vähän vitsillä vastannut, että menen korjaamaan ne jäljet. Oikeasti samalle uralle lähtö kertoo isosta kunnioituksesta.

Olemme isän kanssa monesta uskoon liittyvästä asiasta eri mieltä ja käymme tiukkojakin keskusteluja. Eri mieltä oleminen ei silti tarkoita, ettei olisi rakkautta. Ehkä isän näkemykset ovat vanhemmiten monipuolistuneet ja lähentyneet omiani.

”Pahin rangaistus on, että faija on vihainen”

Jukka Vaittinen, 55

  • Asuu vaimonsa kanssa Tuusulassa. Kaksi aikuista poikaa. Työskentelee myynnin liiketominnan kehittämisen asiantuntijana. Harrastaa mökkeilyä ja liikuntaa, etenkin juoksua. Nightwish-yhtyeen fani.

Janne Vaittinen, 26

  • Pyörittää omaa dj- ja karaokepalveluihin erikoistunutta yritystä ja tanssii Scandinavian Hunks -ryhmässä. Asuu Keravalla. Harrastaa musiikkia ja liikuntaa.

Jukka:

Minä harrastan liikuntaa monipuolisesti. Janne ei ollut nuorena kovin urheilullinen, mutta kun hän teini-iässä löysi kamppailulajit ja kuntosalin, hän keskittyi niihin tosissaan. Vaikka itsekin olen kurinalainen, niin Janne on ihan fanaattinen. Minä olen niin mukavuudenhaluinen, etten pysty sellaiseen.

Viimeksi suutuin, kun Janne ajoi korttinsa hyllylle.

Kun Janne kolme vuotta sitten kertoi, että hänestä tulee isä, minulla kesti hetken sulatella asiaa. Janne ei edes seurustellut lapsen äidin kanssa. Onneksi hänellä ja koko perheellämme on hyvät välit lapsen äitiin. Olimme juuri mökilläkin yhdessä.

Olen ylpeä siitä, että Janne on aina hoitanut asiansa. Nuorempana olin aika herkkä kimmastumaan, enää en niinkään. Viimeksi suutuin pojalle, kun hän ajoi korttinsa hyllylle yhden discokeikan jälkeen.

Janne:

Meillä on poikkeuksellisen helppo suhde, en muista, että olisimme koskaan riidelleet. Jos mokaan, pahin rangaistus on se, että faija on vihainen.

Olen isästä ylpeä. Hän on tehnyt merkittävän uran menestyneessä yrityksessä. Ihailen myös sitä, että hän on aina pitänyt kunnostaan tosi hyvää huolta.

Isää ja minua yhdistää esiintymishalu.

Isää ja minua yhdistää esiintymishalu. Isä näytteli ahkerasti kouluikäisenä, minä olen esiintynyt koko ikäni. Nuorempana harrastin teatteria, sitten tulivat bändihommat ja showpaini. Nykyään teen dj-keikkoja ja tanssin Scandinavian Hunks -ryhmässä. Rakastan sitä hetkeä, jolloin esirippu aukeaa ja astun yleisön eteen.

Isä ja äiti ovat olleet yhdessä 33 vuotta ja ovat varmaan loppuelämänsä. Toivon, että löytäisin itsenikin joskus pitkästä parisuhteesta.

Lue myös:

Sisältö jatkuu mainoksen alla