Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen huolehtii hyvinvoinnistaan joogaamalla. Ikääntyminen hidastaa liikkeitä, mutta pääasia on, että järki pelaa. 

Kun treenaaminen jää pois, tanssija konkreettisesti lyhenee. Rintakehä alkaa painua alaspäin. Jorma Uotisen täytyy päivittäin muistuttaa itseään avaamaan rinta.

Jorma Uotinen istuu matolle olohuoneensa lattialle. Valokuvaaja tähtää oviaukon läpi toisesta huoneesta.

– Joogatessa en käytä laseja, mutta kuvassa näyttää hassulta, jos niitä ei ole, Uotinen sanoo ja nappaa pokat viereiseltä pöydältä takaisin silmilleen.

Hän koukistaa toisen polvensa ja kiertää ylävartaloaan. Se on yksi bikram-joogan 26 asennosta, asanasta.

"Ajattelin, että jos jotain vielä eläessäni treenaan, se on tämä laji."

Kun Jorma Uotinen päätti tanssijanuransa, päivittäinen harjoittelu loppui. Ainoastaan koreografioita tehdessä ja harjoitettaessa tuli tehtyä liikkeitä.

– Tanssissa on koko ajan pyrkimyksensä tietty ylösveto, Uotinen sanoo, ryhdistää rintaansa ja ikään kuin nostaa itseään päälaesta.

Uotinen löysi bikram-joogan nelisen vuotta sitten. Hänen ystävänsä ja entinen puolisonsa Helena Lindgren harjoittaa sitä helsinkiläisen Kirsi Koskisen studiossa.

Kirsi ja Helena houkuttelivat Uotista monta kertaa mukaan. Viimein hän meni, ja bikram kolahti ensimmäisellä tunnilla.

– Ajattelin, että jos vielä jotain vielä eläessäni treenaan, tämä on se laji.

Kuin saunassa

Bikram-joogaa harjoitetaan kuumassa, 38-asteisessa salissa. Asennot tehdään aina samassa järjestyksessä, ja sarja kestää puolitoista tuntia.

– Minulle on hyvin vapauttavaa, että järjestys pysyy, koska olen koko elämäni opetellut erilaisia liikesarjoja. Enää ei tarvitse ottaa muistamisesta painetta.

Uotinen nousee seisomaan seuraavaa asanaa varten. Hän koukistaa toisen jalkansa toista polvea vasten ja seisoo yhdellä jalalla. Hetken hän joutuu etsimään tasapainoa.

"Joogan voi aloittaa vanhemmallakin iällä."

– Bikram-joogalla on puhdistava vaikutus fyysisesti. Tuntuu siltä kuin sisäelimetkin hikoilisivat. Sanonkin, että en hikoile vaan tulvin. Ympärilläni lattialla on kokonainen lammikko.

Joogaan kuuluu ajatus, että ihminen on kokonaisuus ja että fyysinen harjoitus vaikuttaa myös mieleen. Puoleentoista tuntiin ei ajattele mitään muuta.

Koskisen studiolla käy kaikenikäisiä. Uotinen itse täytti juuri 66 vuotta.

– Totta kai tanssijataustani on hyötyä, mutta kyllä bikram sopii kaikille. En näe mitään estettä aloittaa sitä vanhemmallakaan iällä, jos ei ole sairauksia, jotka estävät.

"Ihminen on aina oikean ikäinen."

Uotinen näyttää vielä yhden asanan, sen vaikean. Hän pudottautuu polvilleen, asettaa kädet alaselkää vasten ja taivuttaa ylävartaloa taaksepäin. Ilme on tuskainen.

– Perkele, tätä en pysty tekemään, manaan usein. Liike venyttää reisiä ja vatsalihaksia, mutta kun pudotan päätä taakse, minua alkaa pyörryttää.

Uotinen huokaisee käyneensä jo aika kankeaksi. Mutta hän vertaakin fysiikkaansa nuorempaan itseensä, ei muihin.

– Ymmärrän ruumiissa vanhenemisen myötä tapahtuvat muutokset. Ne pitää vain hyväksyä. Ihminen on aina oikean ikäinen.

Sairauden paradoksi

Uotinen ei ole ikinä harrastanut mitään perusurheilulajeja, ei edes koulussa.

– Kun luistimet piti olla, hankin pikaluistimet. Sain kiertää omaa rataa, eikä minun tarvinnut mennä jääkiekkokaukaloon.

Uotinen kiittää liikunnanopettajaansa Kauko Hulpiota, joka oli 1960-luvun ihmiseksi hyvin avarakatseinen. Hän ymmärsi, etteivät agg-ressiiviset joukkuelajit sovi Uotiselle.

– Hulpio sanoi aina, että Uotinen saa lähteä kävelylle. Hän näki minussa herkkyyden ja tietyn erityislaadun.

Päivä, jona Uotinen pystyi itse viemään lusikan suuhun, räjäytti tajunnan.

Tanssitreenit tulivat kuvaan mukaan 15 ikävuoden paikkeilla, kun Uotinen pääsi Porin teatteriin avustajaksi. Hän esiintyi musikaaleissa ja kesäteatterissa.

Sitten iski täydellinen sokki. Uotinen oli 19-vuotias, kun hän sairastui vakavaan hermojuuritulehdukseen, Guillain-Barrén tautiin. Hän menetti liikunta- ja puhekykynsä. Hänellä oli myös voimakkaita hermokipuja.

Tulehdus voi edetä hengityslihaksiin. Uotisellakin oli varmuuden vuoksi sairaalasängyn vieressä hengityskone. Viisas lääkäri kuitenkin lohdutti, että vaikka tauti on oireiltaan dramaattinen, siitä voi parantua täysin.

– Se oli valtava lupaus 19-vuotiaalle. Se antoi uskoa ja voimaa. Mutta kaikki riippuu itsestä, siitä kuinka paljon jaksaa treenata.

"Liike on ihme, kun sen ensin menettää ja saa sitten takaisin."

Toipuminen oli vaativa prosessi, kun kaikki piti opetella alusta. Päivä, jona Uotinen pystyi itse viemään lusikan suuhun, lähes räjäytti tajunnan. Se teki Uotisesta tanssijan.

– Tunsin valtavaa riemua jokaisesta liikkeestä, jonka sain haltuun. Liike on ihme, kun sen ensin menettää ja saa sitten takaisin.

Koreografioita tehdessään Uotinen aina puhuu liikkeen millimetrintarkasta merkityksestä. Sairautensa aikana hän kävi sen prosessin läpi. Hänellä on jotain, mihin perustaa taiteensa.

Toipuminen kesti noin vuoden. Sitten Uotinen pyrki Kansallisbaletin kouluun ja pääsi.

– Silloin oli varmaan niin hirveä pula miestanssijoista, että minutkin otettiin, hän nauraa.

Uotinen nousi heti näyttämölle harjoittelijasopimukselle. Seitsemän vuotta myöhemmin hän löysi itsensä Pariisin oopperasta.

"En ole terveysintoilija, sillä elämästä ei saa viedä kaikkia makuja."

Raflaava ele

Tanssijan on vaikea erottaa ammatin edellyttämää hyväkuntoisuutta yleisestä hyvinvoinnista. Treenaaminen ja kurinalaisuus ovat arkea.

– Olen kaikkiruokainen, syön monipuolisesti enkä hurahda äärimmäisyyksiin. En ole terveysintoilija, sillä elämästä ei saa viedä kaikkia makuja. Mutta makkara ei ole minun juttuni, ja maitoa olen inhonnut lapsesta saakka.

Nuorempana Uotinen poltti tupakkaa, mutta lopetti sen kerralla 1980-luvun alussa.

– En ollut himopolttaja. Saattoi mennä viikkoja, etten polttanut lainkaan. Kyse oli pikemminkin tupakanpolton eleestä, Uotinen sanoo, vie kuvitellun savukkeen suupieleensä ja heilauttaa sen sivulle pitkällä ja näyttävällä kädenojennuksella.

– Se oli mukamas raflaavaa siihen aikaan. Kaikki tupakkaan liittyvä näprääminen on rituaalinomaista. Sitä ei moni tule ajatelleeksi.

Tanssijan kroppa on kovilla ja onnettomuuksia sattuu. Uotinen selviytyi aktiiviaikanaan suhteellisen vähin vammoin, mitä nyt vaivaisenluut ovat kipuilleet.

"Sanoin lääkärille, että kiitos vain, mutta olen kuuluisa taipuisasta selästäni."

Muutama vuosi sitten hän tanssi Rooman oopperassa Kuningas Learissa. Häntä roikotettiin käsistä ja hyppyytettiin. Vasemman käden hauislihas irtosi alaosastaan, ja se jouduttiin leikkaamaan.

Kerran 1980-luvulla Uotiselle ilmaantui alaselkään hermosärkyä. Innostunut kirurgi olisi halunnut asentaa selkään metallilevyn, koska Uotisen nikamat ovat niin liikkuvia.

Kirurgi kehui juuri tehneensä samanlaisen operaation jääkiekkoilijalle, ja se oli onnistunut hyvin.

– Sanoin, että kiitos vain, mutta olen kuuluisa siitä, että selkäni on taipuisa. Miten järjetön idea ehdottaa tanssijalle selän jäykistystä!

"Mietin, kelpaanko enää kellekään."

Alakulon ajat

Uotinen toimi kymmenen vuotta Kansallisbaletin johtajana. Pesti päättyi 2000-luvun taitteessa. Kun samaan aikaa purkautui tärkeä ihmissuhde, hän putosi tyhjiöön.

– Pari vuotta olin hukassa ja mietin, mihin kuulun. Ei ollut päivittäistä työtä, eikä kotonakaan ketään. Mietin, kelpaanko enää kenellekään.

Uotinen ei miellä tilaansa uupumukseksi tai masennukseksi, vaan alakuloksi. Kärsivällisyys oli koetuksella, oli suuri tarve karistaa alavireisyys.

Niihin aikoihin Göteborgin oopperatalo otti yhteyttä. Uotinen oli tehnyt sinne aiemmin koreografian, ja he etsivät baletille johtajaa.

– Kun kävin Göteborgissa, kävelin yksin sateisella kadulla. Aloin miettiä, miksi aloittaisin alusta saman, minkä olin jo tehnyt Suomessa?

Samaan aikaan Uotiselle tarjottiin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellisen johtajan paikkaa. Se oli uudenlainen tehtävä, joka kiinnosti. Uotinen on hoitanut pestiä jo 15 vuotta.

Kauneus koukuttaa

Uotinen asuu 1912 rakennetussa jugend-talossa Helsingin Punavuoressa. Asunto on sanalla sanoen upea. Avarat ja valoisat huoneet on sisustettu taideteoksilla, koriste-esineillä ja selkeillä väripinnoilla.

– Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut kauneudesta. Äitini kertoi, että kun olin vielä alle kouluikäinen, olin vappukävelyllä ihmetellyt, miksi kaikki naiset olivat kauniita.

Estetiikka on Uotisesta kaiken taiteen ydin.

Äiti oli ompelija, ja kotona tehtiin aina vaatteita. Uotinen arvelee kiinnostuksensa vaatteisiin ja muotiin muodostuneen jo silloin.

– Katselin kerran kuvia ensimmäisestä 18 neliön kodistani Helsingissä. Siellä oli samat elementit kuin täällä.

Uotiselle esteettisyys on perustava asia. Kyse ei ole vain silmää miellyttävistä asioista. Estetiikka tarkoittaa alun perin aisteihin vetoavaa, aistielämystä. Se on kaiken taiteen ydin.

Nykyisin puhutaan paljon, että taide tuottaa hyvinvointia. Uotinen ei ajattele niin, vaan korostaa taiteen itseisarvoa.

– Kun halutaan oikeuttaa taide terveyden edistäjänä, kyse on rahasta. Laitetaan apuraha-anomukseen, että esitys viedään vaikkapa vanhainkotiin. Se on väärin perusteltu.

Uutta kohti

Uotinen ei ole jäänyt haikailemaan menneitä menestyksiä tanssitaiteessa. Tilalle on aina ilmaantunut jotain kiinnostavaa.

– Olen sielultani esiintyjä. Sitä puolta olen saanut toteuttaa chanson-laulajana.

"Voimattomuus elämän edessä on sen suola."

Uotinen tuntee monia suomalaisia tanssijoita, jotka ovat ryhtyneet uuteen ammattiin. Yksi opiskelee hammaslääkäriksi, toinen on suutari ja kolmas raitiovaunun kuljettaja.

– Hän ajaa kympin ratikkaa ja huutelee hirveän ylpeänä ohjaamosta, että "Jorma, olet nyt minun kyydissä". Hän itse oli vuosia tavallaan minun kyydissäni.

Tanssijan ura on lyhyt ja intensiivinen, mutta se voi päättyä ennen aikojaan vaikkapa yhteen nostoon.

– Elämä on aina arvaamatonta. Onneksi näin on, sillä mitähän tekisinkään, jos tietäisin, että jään huomenna auton alle. Voimattomuus elämän edessä on sen suola.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2016.

 

 

Kuka?

Jorma Uotinen

Syntynyt: Porissa 1950.

Asuu: Helsingin Punavuoressa.

Työ: Taiteilijaprofessori, laulaja, Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellinen johtaja. Kesällä 2017 festivaali järjestetään 48. kertaa, ajankohta on 14.–20.6.2017. Festivaalin ohjelmiston löydät täältä.

Motto: Portugalilaisen runoilija Fernando Pessoan sanoin: "Ollaksesi suuri, pane kaikki, mitä olet, pienimpäänkin, mitä teet. Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Kuu mahtuu joka lampeen, koska se loistaa niin korkealta."

Sanna Joki

Jorma Uotinen: "Elämän suola on sen arvaamattomuus"

Neuvoina annan että lopeta kiroilu, vaihda ekoruokaan, tue selkää hyvillä vatsalihaksilla vaikkapa 100 istumaannousua useampana päivänä viikossa ja suosittelen myös kehoa ja aivoja fixaavia meditaatioita. Itse saatan meditoida jopa vahingossa nukkuessa joten meneepä nukkumisaikaikakin hyvään käyttöön. Monena aamuna herännyt vahingossa pehmeät musiikki kuulokkeet päässä. Minäkin olen aikoinaan heittänyt jalat selän takaa pään yli ja koska häntäluu on murtunut tarvin hyvät vatsalihakset.
Lue kommentti