Lapsuudenkotiinsa muuttanut Seppo Kääriäinen: ”Nukun nyt huoneessa, jossa synnyin”

Tänä aamuna, hiukan kuuden jälkeen, Seppo Kääriäinen käveli Kirmantietä otsalamppu päässään.

Oli pilkkopimeää. Pakkasta 17 astetta. Tie umpijäässä. Siis täydellinen kävelysää, kuten Sepon mielestä kaikki säät.

– Varsinkin rankkasateessa on minusta hirmu mukava kävellä. Ja nasakassa vastatuulessa. Niissä kun kävelen ja mietiskelen, olen elossa. Mutta kaikkein hienointa on kävellä pimeässä. Siinä on jotenkin niin turvassa.

Varsinkin rankkasateessa on minusta hirmu mukava kävellä.

Kirmankylän pimeydessä Seppo tuntee olevansa niin turvassa, että harppoo aina keskellä tietä. Vastaan tulee useammin jänis kuin auto.

Aamukävelyllään Sepolla on tapana vilkaista, onko muissa taloissa jo valot. Tänään ei ollut. Mutta tänään oli aamukuu. Kun Seppo liukasteli tietä pitkin, hän tuijotti kuuta.

– Pieni kansa on sen varassa, miten sydämensivistynyt se on. Tarkoitan tapoja, ystävällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Ne ratkaisevat menestyksen.

– Tarkkailin sitä hetkeä, kun aurinko jo nousee ja kuu on yhä siinä. Siinä on semmoinen jännä hämärä, niin hieno. Oikein pysähdyin siihen.

Tunnin Seppo Kääriäinen käveli ja ajatteli.

Tunnin hän on kävellyt joka aamu siitä asti, kun jätti politiikan.

Yksi pieni kääriäinen

Kaappikello kumahtaa. Kello on kymmenen, ja Seppo Kääriäinen, 76, on käynyt jo aamun ensimmäisellä viiden kilometrin kävelyllään, lukenut Helsingin Sanomat, Savon Sanomat ja Iisalmen Sanomat sekä kuunnellut neljät radiouutiset. Aamukahvinsa hän joi viideltä.

Nyt hän kiikkuu keinutuolissaan ja valmistautuu päivän toiseen kävelyyn.

Kuusikymppisenä Seppo ei ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt. Painoa oli kertynyt 120 kiloa. Koko ajan väsytti.

Painoa oli kertynyt 120 kiloa. Koko ajan väsytti.

– Otso huolestui minusta. Hän sanoi, että isä, haluan että elät vanhaksi. Se herätti minut.

Otso, 39, on yrittäjä, kauppatieteiden maisteri ja Sepon poika.

Seppo alkoi kävellä pitkiä lenkkejä kolmesti viikossa ja laihtui 20 kiloa.

Kotitalo Kirmankylässä on nimeltään Kääriälä. Punainen hirsirakennus kohoaa pellon ja metsän välissä, ikkunasta pilkottaa kaksi järveä.

Tässä talossa Seppo ja hänen vaimonsa Pirjo Kääriäinen nyt asuvat, mutta Kääriälä on myös Sepon lapsuudenkoti.

– Nukun nyt huoneessa, jossa synnyin.

Kun Seppo vuonna 1987 valittiin eduskuntaan, hän, Pirjo ja yksivuotias Otso asuivat Helsingissä. Lapsuudenkoti toimi kakkoskotina. Tänne Seppo tuli viikonloppuisin rauhoittumaan. Kävelemään ja ajattelemaan.

Kun Seppo myöhään perjantai-iltana ajoi lapsuudenkotinsa pihaan, hän jäi usein ulos seisomaan.

Kääriälä on ollut Sepon pakopaikka, mutta niin se on ollut muidenkin: sodan aikana tuvassa nukkui 30 sotaa paennutta.

– Seisoin ja ajattelin, että tässä talossa on ennenkin pärjätty. Täältä on lähdetty vaikeampiinkin hommiin, sotaan ja rauhan töihin. Minä sitten eduskuntaan. Miksi minä en pärjäisi?

Seposta tuli kauppa- ja teollisuusministeri, sitten puolustusministeri. Kotikylällä työpaine hellitti.

Ensimmäiset Kääriäiset olivat tulleet Kirmankylään 500 vuotta sitten. Täällä ministeri muisti olevansa vain yksi pieni kääriäinen muiden kääriäisten joukossa.

– Kun ministerinä on ollut vaikeita aikoja, kotikylääni olen tullut. Tämä on ollut minun turvani. Pakopaikkani.

Periksi en saa antaa

Vuonna 2019 Seppo päätti, että luopuisi viimein lähes 50 vuotta kestäneestä urastaan poliitikkona. Samalla hän päätti alkaa kävellä entistä enemmän: tunnin joka aamu.

– Periksi ei saa antaa kertaakaan. Jos antaa periksi kerran, antaa toisenkin, ja pian se onkin jo tapa. Ja kävellä minun pitää. Jos en kävele, köntistyn paikalleni ja hengen kärki tylsyy.

Sepon hengen kärki ei ole tylsynyt. Päinvastoin, aamulenkillä ajatukset pulppuavat niin terävinä, että jo kymmenen vuotta Seppo on julkaissut niitä Twitterissä.

Jos en kävele, köntistyn paikalleni ja hengen kärki tylsyy.

Otson ansiota sekin. Vuonna 2014 Otso pohti, että Twitteriin kirjoittelu voisi virkistää isää. Seppo sanoi ei. Otso perusti hänelle silti tilin.

– Otso oli oikeassa. Hän usein on. Kaverini vähän naljailivat, että noin vanha äijä Twitteriin, mutta minäpä virkistyin.

Sepon lenkkitviiteistä tuli nopeasti pieni ilmiö. Hän on julkaissut yhteensä noin 9000 ajatusta. Seuraajia tilillä on yli 20 000.

Twitterin nimi on muuttunut sittemmin X:ksi. Siellä Seppo esittelee itsensä näin: Isä. Tarkkailija. Metsien mies. Penkkiurheilija.

– Yhden asian olen päättänyt: päivänpolitiikkaan en ota enää kantaa. Jos otan, hyeenat hyökkäävät heti. Siihen hakkaavaan maailmaan en halua enää ikinä. Sen maailman olen käynyt läpi jo.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 6/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.