Kuvassa Aimo Kauranen siskojen, serkkujen, kavereiden ja sukulaislasten kanssa.
Kuvassa Aimo Kauranen siskojen, serkkujen, kavereiden ja sukulaislasten kanssa.

Kokkolalainen Aimo Kauranen, 76, muistelee vapun viettoa vuonna 1960.
– Söimme munkkipossut ja lähdimme kaupungille kävelemään. Pikkukaupungin huveja!

”Meillä oli aina tapana lähteä porukalla katsomaan vasemmiston vappumarssia Kokkolan keskustaan. Se lähti liikkeelle kuuden kilometrin päässä Ykspihlajasta. Orkesteri meni edellä, kaikilla liput kädessä ja jotain sanomia. Suomen lippu edessä.

Kulkueen katsomisessa ei ollut meillä mitään poliittista, vaan pikkukaupungin huvia lähteä liikkeelle ihmisiä katsomaan.

Meitä oli lähdössä kävelylle lisäkseni kaksi siskoani, Sirkka ja Annikki. Myös kaverimme Arto, Ritva ja Vuokko sekä serkkuni Pentti ja Jorma olivat mukana. Pääsipä siskoni Anne-vauvakin mukaan ja veljentyttöni Riitta, 4. Helmi-äitini on kuvassa mukana, mutta hän jäi kotiin. Olimme juuri juoneet äidin simaa ja munkkipossuja. Hän oli töissä leipomossa lämmittämässä uunia ja oli tuonut sieltä myös tippaleipiä. Ne eivät olleet hajoavan rapeita kuten nykyään, vaan vähän munkkimaista pehmeää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kävelimme Kokkolaan halkovaa Pitkänsillankatua päästä päähänpäästä päähän. Nuoriso ramppasi sitä muutenkin kahden elokuvateatterin Rexin ja Maximin väliä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin vappuaattomme kuin -päivämme vietto oli hyvin kilttiä, ei mitään alkoholia vaan yhdessä oloa porukalla. Torilla myytiin vappuviuhkoja. Emme yleensä käyneet missään kahviloissa, korkeintaan jäätelöä ostimme. Näimme paljon tuttuja, kuten aina pikkukaupungissa.

Pukeuduimme hyvin kaupungille. Minullakin parhaat vaatteet, mustat housut, ruudullinen irtotakki, kukka rinnassa ja vielä nettain kaulassa. Se oli veteliläinen sana kravatille! Muistan ostaneeni takin Pukumiehestä.

Kamerakin on kaulassa, Pouva-merkkinen. Olen kuvassa 20-vuotias. Olin tuolloin lennättimessä lähettinä.

Sirkka-siskollani on kuvassa keväinen sifonkihuivi päässä ja uusi villakankainen kevätulsteri. Annikki-siskollani on hieno samettilakki. Neljävuotias Riitta on saanut laittaa polvisukat jalkaan, se oli tuolloin kevään merkki.

Kävelimme kaupungilla ja katselimme katujen ympärillä olevia ihmisiä. Monilla oli vappuviuhkat käsissä. Niitä tehtiin itse ja osa varmaan ostettiinkin.

Me nuoret vietimme muutenkin paljon aikaa yhdessä. Pelasimme lentopalloa ja kokoonnuimme toistemme kodeissa. Kävimme myös pyöräilemässä ja retkillä vanhan myllyn raunioilla joen rannalla. Yövyimme joskus teltassa ja käristimme makkaraa. Hassua että tuosta kaikesta on jo niin kauan aikaa. ”

He rakensivat hyvinvointiyhteiskunnan - katso ET:n upea videodokumenttien sarja TÄSTÄ!

Tuulikki

Voi, mitä muistoja tämä artikkeli herättää vapuista 60-luvulla, jolloin olin lapsi.Eihän silloin ollut ohjelmana muissakaan pikkukaupungeissa kuin vasemmiston vappumarssi, mitä mentiin koko perhe katsomaan vanhempien puoluekannasta riippumatta.

Äiti teki aina ison saavillisen simaa ( monta lasta)  ja paistoi munkkeja. Tämä munkkien tekeminen siirtyi minulle noin 12 ikävuoden jälkeen kun olin lapsista ainoa, joka oli ruuanlaitosta kiinnostunut.

Ikinä ei ostettu vappuhuiskia vaan tehtiin itse. Isä teki meille lapsille kepit ja kiinnitimme niihin milloin mistäkin paperista tehtyjä suikaleita. Eikä ollut mitään folio-ilmapalloja siihen aikaan. Ihan vaan puhallettiin palloihin ilmaa, mitä keuhkot antoivat myöten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla