Joskus ovat hyvät neuvot kalliit, kun rajoittunut asenne hiertää ja jopa herättää närää ystävä- sekä perhepiirissä.

"Olen erilainen mummi. Olen tasan kerran hoitanut lapseni poikaa ja sekin uuvutti. Jo lapsena päätin, etten koskaan hanki lapsia, koska ne ovat niin rasittavia. Tuli kuitenkin yksi, jonka oikeastaan suku hoiti aikuiseksi."

ET-lehden keskustelupalstalla kohistaan nyt läheisrakkaudesta ketjussa nimeltä "Onko muita mummoikäisiä jotka eivät pidä toisten lapsista".

Keskusteluketju avasi isoäiti, jonka mielestä ”vanhemmat voisivat itse harjoitella lastenhoitoa”. Hänellä on uusi miesystävä, jonka pojan naisystävällä on lapsi aiemmasta suhteestaan sekä yhteinen vauva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Ollaan tilanteessa että pitäisi hoitaa toisten lapsia. Näitä kahta yritetään tunkea alvariinsa minun luokse hoitoon, ilman että miesystäväkään välttämättä olisi paikalla, oletetaan että olen itsestään selvä heidän mummojen jatke...

Sisältö jatkuu mainoksen alla

... En vain kerta kaikkiaan tunne mitään vetoa edelleenkään toisten lapsiin, en missään nimessä voisi kuvitella olevani jumissa toisten ihmisten lasten kanssa vapaapäiviäni tai lomiani. Myös pakolliset tämän lapsikatraan vierailut ovat minulle tuskaa."

Tähän tilitykseen on tullut monia kommentteja – sekä puolesta että vastaan.

"Kannattaisi välinpitämättömyytensä pitää omana tietonaan."

"En edes muista lapsenlapsiani juuri koskaan, kun en ole heitä nähnyt kuin harvoin, niin ei sitä enää osaa kaivata, ja hävettää kun ei ole tunteita tämän enempää."

Mitä mieltä sinä olet? Miten neuvoisit tunteidensa kanssa tuskailevaa mummoa? Vai oletko itse kokenut saman? Mitkä keinot otit käyttöön?

Keskustele mummojen tuskasta täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla