Naapurukset Elvis Varjonen ja Petter Kauhanen eväsretkellä Skatanniemellä Vuosaaressa.
Naapurukset Elvis Varjonen ja Petter Kauhanen eväsretkellä Skatanniemellä Vuosaaressa.

Puolitoista vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen Petter Kauhanen kävelee, pyöräilee, matkustaa ja nauttii taas elämästä. Muutoksen avain ovat kotikerrostalosta löytyneet uudet ystävät.

Pesukone hurisee kylpyhuoneessa, ja Petter Kauhanen, 82, istuu tietokoneen ääressä kotonaan Helsingin Vuosaaressa. Asunnossa leijuu vielä aamukahvin tuoksu. Kauhanen on skannannut ottamiaan mustavalkoisia valokuvia 50-luvun Helsingistä ja lataa niitä parhaillaan näytille Facebookiin.

– Ihmiset näyttävät tykkäävän näistä historiallisista kuvista, Petter kertoo.

– Olen koko ikäni harrastanut valokuvausta, ja löysin 17–19-vuotiaana ottamani taidekuvat vaatehuoneesta, kun raivasin paikkoja vaimoni kuoleman jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kauhanen sanoo olevansa vilkas savolaisukko, vaikka muuttikin jo kolmevuotiaana Kuopiosta Helsingin Alppilaan. Hänestä virtaa hyväntuulista puheenpulinaa tasaiseen tahtiin. Hyvä, jos juttuseuralainen ehtii jonkun sanan väliin heittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olohuoneen piirongin päällä on edesmenneen vaimon Meeri Kauhasen kuva. 60 vuotta kestänyt avioliitto päättyi helmikuussa 2015, kun keuhkokuume vei rouvan tuonpuoleisiin.

Petteri muistelee yhteisiä vuosia kiitollisena. Meeri oli tiedonhaluinen kuva- ja rakennustaiteen sekä luonnon ystävä. Pariskunta tapasi ystäviä ja sukulaisia, teki kulttuuriretkiä kotimaassa ja matkusteli eri puolilla Välimerta.

Evlis on hyvin tiedonhaluinen. Petter vastaa mielellään hänen kysymyksiinsä.
Evlis on hyvin tiedonhaluinen. Petter vastaa mielellään hänen kysymyksiinsä.

Pesukoneen hurina muuttuu linkouksen ääneksi. Petter menee kylpyhuoneeseen ripustamaan pyykit kuivumaan. Askel on reipas ja joustava, ja mies on ripeä otteissaan.

Vaimon lihasreuma puhkesi kesän 2012 lopussa, ja osteoporoosi iski seuraavana vuonna. Petter toimi käytännössä vaimonsa omaishoitajana kolmen viimeisen vuoden ajan.

– Vuonna 2013 pääsimme vielä vähän liikkumaan ja sukuloimaan, mutta vuoden 2014 vietimme kokonaan neljän seinän sisällä. Vaimoni ei lopulta pystynyt kivuiltaan edes istumaan, kun lannerangan nikamat olivat romahtaneet.

Pariskunta halusi pärjätä omin voimin, apua ei pyydetty. Lopulta kumpikaan ei päässyt ulos asunnosta, vaimo huonon kuntonsa takia ja Petter siksi, että vaimo saattoi tarvita häntä koska vain.

Elviksen kanssa retkille

Petter kurkkii vähän väliä olohuoneen seinällä raksuttavaa kelloa, sillä naapurinpoika Elvis Varjonen on tulossa käymään. Tarkoitus on, että Petter ja Elvis jatkavat viime talvena aloittamaansa valokuva-albumia pojan ensimmäisistä vuosista. Albumien teko on Petterin lempiharrastus, ja hänellä itsellään on tekeillä jo 38. valokuva-albumi.

Sitten ovikello soi. Oven takana seisoo Elvis, 8. Petter ja Elvis ovat tutustuneet juteltuaan niitä näitä pihalla, mutta heistä tuli paremmat kaverit viime syksynä, kun poika pyysi Petteriä viemään hänet linnoitusretkelle läheiseen Mustavuoren metsään. Elviksen isä oli ollut aiemmin mukana Petterin vetämällä retkellä.

– Linnoitusretki oli tosi kiva. Näimme hienoja juoksuhautoja, ja kävimme yhden luolan suulla, Elvis kertoo innostuneesti.

Retkellä Petter sanoi Elvikselle, että hän on tyytyväinen elämäänsä yhtä seikkaa lukuun ottamatta: vaikka hänellä on aikuinen tytär, hänellä ei ole lapsenlapsia. Silloin Elvis oli tönäissyt Petteriä kylkeen ja tokaissut pikkuvanhaan tapaansa:

”Älä sinä siitä välitä, olenhan minä, Elvis, tässä vieressä.”

Kaverukset syventyvät valokuvien valitsemiseen ja sommitteluun. Hauskinta Elviksestä on liimaaminen. Parivaljakko on käynyt viimeisen vuoden aikana muun muassa eläinmuseossa ja liskonäyttelyssä, ja nyt on suunnitteilla eväsretki meren rannalle. Elvis tuo usein Petterille yhdessä äidin kanssa leipomiaan herkkuja.

– Petteri on tämän talon kivoin naapuri, koska hän tykkää touhuta minun kanssani, huudahtaa Elvis ja jatkaa valokuvien liimaamista.

Petter neuvoo Elvistä valokuva-albumin teossa.
Petter neuvoo Elvistä valokuva-albumin teossa.

Viikko-ohjelma on tärkeä

Kun Elvis lähtee kotiin, Petter lämmittää lounaaksi pinaattikeittoa. Pakastimesta löytyy aina sama sarja kaali-, maksa- ja makaronilaatikkoja ja erilaisia keittoja, kaikki eineksiä.

– Vaimo opetti ennen kuolemaansa minua tekemään kotitaloustyöt. Hän olisi opettanut laittamaan ruokaakin, mutta en ollut siitä niin kiinnostunut. Onneksi kaupasta saa ruokaa, Petter sanoo.

Lounaan jälkeen Petter kävelee kauppaan läheisen golfkentän ympäri kiertäen saadakseen samalla liikuntaa. Hän on intohimoinen kävelijä ja pyöräilijä.

Vaimoa hoitaessa Petterin kunto romahti. Hän teki lopulta kaikki taloustyöt ja hoiti vaimon lääkäri- ja tutkimuskäynnit. Vähitellen hän meni itse aivan piippuun. Kädet alkoivat täristä, ja hän laihtui 12 kiloa. Ja masentui.

– Minua rassasi hoitovastuu ja huoli siitä, mitä on edessä. En uskaltanut ajatella elämää eteenpäin. Kävin lääkärillä hakemassa masennuslääkettä. Sen avulla jaksoin, kunnes vaimoni sitten kuoli. Kuolema oli hänelle armahdus.

Ensin Petter ei meinannut tajuta vaimonsa kuolemaa, vaikka pari oli puhunut lähestyvästä kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä etukäteen. Hautajaisten jälkeen alkoi toipuminen. Vaikeinta aikaa kesti kolme kuukautta. Silloin Petter puhui toisella paikkakunnalla asuvan tyttärensä kanssa päivittäin puhelimessa.

– Suru ja ikävä tulivat viiveellä.

–Pahimpia olivat aamut ja saunareissut, kun tuttu hahmo ei enää istunutkaan lauteen toisessa päässä jalat paljussa.

Petter asetti itselleen kolme tavoitetta: hyvän kävelykunnon palauttaminen, matkustaminen ja yhteyden ottaminen omiin sukulaisiin. Sisarensa vinkistä hän alkoi noudattaa viikko-ohjelmaa: kaksi liikuntapäivää, kaksi kauppapäivää, taloustyöpäivä ja asioidenhoitopäivä. Sunnuntai on vapaapäivä, jolloin Petter käy elokuvissa tai museoissa ja seikkailee turistina rakastamassaan Helsingissä.

Pahimman surun yli päästyään Petter tyhjensi kaapeista vaimon vaatteet ja tavarat, antoi osan lähisukulaisille ja luovutti loput Emmaukselle. Hän sisusti itselleen oman huoneen ja remontoi pariskunnan entisestä makuuhuoneesta vierashuoneen tyttärelleen.

Sitten Petter matkusti Turkin Alanyaan serkkunsa luokse. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatka 20 vuoteen. Sen jälkeen hän on käynyt Madeiralla ja Kreetalla.

– Kaappien tyhjentäminen oli eräänlaista terapiaa, mutta Turkin- matka oli todellinen käänne. Kun lähdin pois kotoa, pääsin irti surusta. Serkku vaimoineen piti minua kuin piispaa pappilassa, ja kauniit maisemat ja mielenkiintoiset retket palauttivat elämänilon.

Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi taas. Lasse Mäki-Kahra, 35, naapurirapusta tulee auttamaan Petteriä tietokoneongelmassa. Lasse on luokanopettaja, joka on hoitanut kotona vuoden päivät kahta pientä tytärtään.

– Mikä hätänä, veli Hopea? Lasse kysyy ja kävelee suoraan Petterin tietokoneen luokse.

– Sähköposti ei toimi normaalisti, Petter sanoo ja Lasse ryhtyy tutkimaan tietokonetta.

Petter keittää kahvit. Hän kattaa kirjaston pöydälle kahvikupit, konjakkilasin Lasselle ja viinilasin itselleen. Kun tietokoneongelma on hoidettu, Petter ja Lasse istahtavat kahvipöytään, ja Petter tarjoaa Lasselle lasillisen konjakkia ja kaataa itselleen alkoholitonta punaviiniä. Näin on kuulemma tapana tehdä, kun tietokonepulma on ratkaistu. Sen jälkeen sana on vapaa.

Lasse opastaa Petteriä netin käytössä ja ratkoo teknisiä ongelmia. Toisinaan miehet tapaavat tietotekniikan merkeissä viikottain.
Lasse opastaa Petteriä netin käytössä ja ratkoo teknisiä ongelmia. Toisinaan miehet tapaavat tietotekniikan merkeissä viikottain.

Lasse oli vaimonsa kanssa seurannut pidempään sivusta vanhan parin yhteisen elämän loppusuoraa. Kun Meerin kuolemasta oli kulunut viikko, Lasse haki vaimonsa kehotuksesta Petterin kävelylle aurinkoiseen talvisäähän. Miehet olivat tutustuneet Petterin vetämillä talonyhtiön esittelykierroksella ja Vuosaaren historiaan liittyvillä retkillä.

Talvisesta kävelyretkestä alkoi läheisempi tutustuminen. Petteri sai purkaa sydäntään ja Lasse seurustella aikuisen miehen kanssa vastapainona koti-isän hommille.

–Lasse on sellainen entisaikojen nuori mies, samanlainen kuin edesmennyt paras ystäväni nuorena.

– Rehellinen, lämmin, kuuntelevainen ja huumorintajuinen. Hänellä on sydämen sivistystä, Petteri sanoo ääni värähtäen. 

Henkilökemia pelaa.

– Lasse on sen verran hiljaisempi, että minä saan puhua, Petter jatkaa hymyillen.

– Minä olen Pohjanmaalta. Pohjalainen saattaa puheen määrässä hyvinkin jäädä savolaiselle toiseksi, Lasse virkkaa rauhallisesti. Sitten hän nauraa sydämellisesti ja hörppää kupista kahvia.

Kolme elämänkautta

Kahvittelun jälkeen Petter ja Lasse lähtevät kävelylle läheiseen metsään. Kotikerrostalon pihapiiri on kaunis ja rehevä, ja Mustavuoreen on vain sata metriä. Sieltä löytyy kävelyteitä ja metsäpolkuja.

Petter on ollut Lasselle hyvä tietolähde Vuosaaren asioissa. Petter tuntee tienoon kuin omat taskunsa asuttuaan samassa talossa 50 vuotta ja hoidettuaan pitkään paikallisia luottamustehtäviä.

– Ensimmäisen retkeni tänne tein 12-vuotiaana vuonna 1946. Uutelan rannasta tuli minulle niin rakas, että kävin siellä usein telttailemassa. Toin sinne myös vaimoni vuonna 1957. Kun kuulin, että Asuntosäästäjät rakentavat taloja Vuosaareen, ehdotin vaimolleni asunnon ostamista täältä.

Lasse kuuntelee Petterin tarinointia hymyssä suin. Vieno kesätuuli heiluttaa koivujen oksia ja hiekka rahisee kenkien alla.

Petter seuraa aktiivisesti Vuosaaren tapahtumia. Olisiko Mustavuoren luonnonsuojelualueen ilmoitustaululla jotain uutta?
Petter seuraa aktiivisesti Vuosaaren tapahtumia. Olisiko Mustavuoren luonnonsuojelualueen ilmoitustaululla jotain uutta?

Petter kokee, että hän on saanut vaimonsa kuoleman jälkeen uuden elämän. Ensimmäinen elämänkausi päättyi loppuun palamiseen hänen ollessaan nelikymppinen. Mies oli mukana työelämässä 50 vuotta. Eläkkeellä hän on ollut nyt 20 vuotta. Suurimman osan työuraansa hän toimi esimiestehtävissä vaatetusalalla ja viimeiset neljä työvuotta Palahallissa kaupallisena johtajana.

– Minulla oli Lassen ikäisenä toistakymmentä luottamustehtävää vaativan päivätyön lisäksi, ja paloin loppuun. Viisaan lääkärin tuella muutin elämäntapojani, ja siitä alkoi toinen elämänkausi. Vietin enemmän aikaa perheen kanssa, matkustelimme ja retkeilimme, Petter muistelee.

– Nyt elän kolmatta elämänkautta.  Olen enemmän tekemisissä aikuisen tyttäreni kanssa kuin vuosikymmeniin. Meillä on nyt yhtä hauskaa yhdessä kuin silloin, kun hän oli lapsi. Sisareenikin pidän nyt aiempaa enemmän yhteyttä.

Olen myös paremmassa kunnossa kuin moni nuori mies.

– Lähes kaikki nuoruudenystäväni ovat kuolleet. Onneksi vaimon nuorin sisko perheineen ja jälkikasvuineen pitää yhteyttä, ja olen myös saanut luotua uudenlaisen yhteyden omiin sukulaisiini.

Lasse katsoo kelloaan ja toteaa, että hänen täytyy lähteä kotiin hoitamaan lapsia. Miehet palaavat Mustavuoren metsästä takaisin kotitalolle. Petter avaa kotirapun alaoven ja kävelee toisessa kerroksessa sijaitsevaan kotiinsa. Lasse menee viereiseen rappuun. Petterin ilta sujuu ristisanatehtäviä ratkoen ja kirjaa lukien. Elämä maistuu taas.

Pyöräretkellä kotikulmilla Mustavuoren metsässä. Petter pyöräilee kahdesti viikossa parikymmentä kilometriä kerrallaan.
Pyöräretkellä kotikulmilla Mustavuoren metsässä. Petter pyöräilee kahdesti viikossa parikymmentä kilometriä kerrallaan.

Jutun kirjoittaja on Petter Kauhasen tytär.

Artikkeli on alunperin julkaistu ET-lehdessä 14/2016.

Leskille on tarjolla apua

Leskiä on Suomessa ikärakenteen muutoksen ja eliniän pidentymisen johdosta aiempaa enemmän. Vähintään 65-vuotiaita naisleskiä on Suomessa 203 667, miesleskiä 45 365.

Useimmille sureville 3–9 ensimmäistä kuukautta ovat raskaimmat. Läheisten tuki ja käytännön apu on tarpeen, koska leskeksi jääminen tuo myös usein mukanaan tarpeen oppia uusia taitoja, muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja epävarmuutta arjessa selviytymisestä. Jos suru pitkittyy, tarvitaan ammattiapua.

Tukea ja apua antavat lähiseurakunta, Eläkeliitto, (leskeyden kohtaaminen, vertaistukitoiminta, sopeutumisvalmennuskurssit), Suomen Punainen Risti, (ystävätoiminta) ja Vanhustyön Keskusliitto, (ystäväpiiritoiminta).

elakeliitto.fi, punainenristi.fi, vtkl.fi

Vierailija

Kyllä naapuriapua ainakin maaseudulla vielä löytyy, kaupungeissa ei ehkä niinkään.

Riippuu tietysti millaiset naapurit on saanut, heitäkun ei voi valita.

Ainakin minun naapurit ovat aivan mahtavia ja tarjoutuvat avuksi aivan oma-aloitteisesti jos uskovat minun olevan apunsa tarpeessa.

On arvokas asia omistaa hyvät naapurit ja hyvät suhteet heihin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla