Kun rakkaus kolkuttaa uudestaan ovelle, mistä merkeistä huomaa, että hän on se oikea, puolisoista parhain? ET-lehti kysyi asiaa kokeneelta terapeutilta.

Kun uusi rakkaus löytyy vaikka pitkän eroprosessin jälkeen, on helppo huomata kumppanin hyvät puolet.

Kun huonoja sitten löytyy, tulee helposti mietittyä, että onkohan tuo kumppani edes oikea. Pitkän linjan terapeutti ja hyvinvointiyrittäjä Sampsa Korhonen kertoo ET-lehdelle, mistä merkeistä huomaa, että kyseessä on "se oikea".

”Jokaisella on omat mieltymyksensä, kriteerinsä ja yksilölliset arvonsa. Yleisellä tasolla hyvässä suhteessa kummankin pitäisi yhtälailla ‘saada toteuttaa omia tarpeitaan tasapuolisesti’.

Yhteinen asioiden jakaminen ja intiimi läheisyys – tarve näihin on yksilöllistä. Kannattaa silti tarkastella, kohtaavatko niiden halu ja määrä arvojesi ohessa kumppanisi kanssa?

"Kummankin tarpeille, kiinnostusten kohteille ja elämän intohimojen toteuttamiselle tulisi olla tilaa."

Rakkaussuhteessa huomioi toista jo luonnostaan, mutta on oltava myös lupa ja vapaus olla oma itsensä.

Miellyttämisen halusta voi toteuttaa liikaa toisen toiveita ja tarpeita. Liika kiltteys ja ‘uhrautuminen’ johtaa vain oman pahan olon kasautumiseen. On myös ihmisiä, jotka nauttivat uhrautujasta vierellään, mutta kyse on useimmiten uhrautujan omista tiedostamattomista käytösmalleista. Pidän erityisen paljon tästä pariterapian vakiokysymyksestä: ’kysy itseltäsi, voisitko hyväksyä toisen teot ja arvot yhtälailla ominasi’?

Jos heräät – suhteesta toiseen – toimivasi itseäsi vastaan, rajoittavia uskomuksia pitää alkaa kyseenalaistaa ja haastaa. Vai haluatko muka lopun elämääsi kärsiä niistä?

Apua voi hakea tietyistä kursseista, kirjoista tai tarvittaessa hyvän terapeutin kautta. Kaiken ei-toivotun, minkä on onnistunut oppimaan, siitä voi ja pystyy oppimaan ajan ja poisharjoittelun myötä myös pois.

Kun uusi rakkaus koputtaa ovellesi, olisi tietenkin viisainta yrittää edes yhdistää sydämensä ääni, sisäinen elämänviisautensa ja looginen järkikin toisiinsa. Ei se tosin ole aina niin helppoa.

Joskus voi myös joutua pettymään. Mutta ilman riskinottoa, sydämen haavoittumisen uhallakin, voi jäädä helposti soittelemaan lehdellä. Jos empimisen takana on rohkeuden puutetta, pitäisi uskaltaa toimia, heittäytyä hetkeen.

"Rakkauden kutsun tuntee kyllä sydämessään. Liika odottelu jättää sinut junasta."

Vaikka suhde voi saada sydämesi kehräämään ilosta, olemisen ilo on kuitenkin oltava valmiina itsellään.

Monet kasaavat valtavia ja usein epärealistisia odotuksia suhteilleen. Moni luo turhaan draamaa, tai ainakin kohtuuttomia paineita toiselle sekä rakkaudelle. Pitäisi muistaa, että vastuu onnellisuudesta on aina vain jokaisella itsellään.”

Sampsa Korhonen on valmennus- ja terapia vastaanottoa sekä erilaisia koulutuksia ja kursseja ammatikseen pitänyt pitkälinjan aikuiskouluttaja, hyvinvointiyrittäjä, henkinen valmentaja ja NLP- ja suggestoterapeutti.
Email: info@sampsakorhonen.fi

Miten sinä olet löytänyt kumppanisi? Mistä huomasit, että hän on se oikea? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Etsitkö vielä sitä oikeaa?

Kyllä
Kyllä
55.0%
En
En
45.0%
Ääniä yhteensä: 40

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.