Lastenlasten ihanasta seurasta huolimatta moni isovanhempi on uupunut ja jopa tuskastunut jälkipolvien vierailuihin. Mistä tämä itsekkäiden mummojen aika kertoo?

Etlehti.fi:n mummokeskustelussa on ollut tunteikkaita kirjoituksia isovanhemmuudesta. Osa kirjoittajista tunnustaa, ettei heitä lasten hoitaminen juurikaan kiinnosta.

"Kyllä minä tykkään kilteistä ja tapoja omaavista lapsista, mutta en koe itseäni erityisen lapsirakkaaksi, enkä jaksaisi heidän kanssaan leikkiä kovin kauan."

Uskallatko tehdä mummotestin?

Alkaako itsekkäiden mummojen aika?

Onko meillä uusi mummosukupolvi, joka ei pullantuoksuisena odota lapsenlapsia vierailulle, vaan juoksee mieluummin omissa menoissaan?

– Itsekkäät mummot eivät ole mikään yleinen ilmiö. Keskustelu kertoo kuitenkin ehkä siitä, että yksilökeskeinen ajattelutapa on nousussa, toteaa Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelupalveluiden johtaja Riitta Hyytinen.

Hyytisen mukaan paljon yleisempää on isovanhempien kokema pelko siitä, että he jäävät ulkopuolelle lastenlastensa elämästä.

– Enemmän on murhetta siitä, että mahdollisuus tavata lastenlapsia on vähentynyt tai pahimmillaan loppunut kokonaan esimerkiksi eron takia. Lapsilla on kuitenkin oikeus isovanhempiin.

Sama asia nousee esille etlehti.fin keskustelussa.

”Ajattelin että tähän kirjoitan kokemukseni mummona olosta. Olisin kyllä rakastanut omiakin lapsenlapsia mutta lapsen eron myötä ja uusperheen tulon lisäksi menetin heidät.”

Lue myös: Ällistyttävä tieto ihmisen evoluutiosta – kaiken takana ovat isovanhemmat

Apua tarjotaan mahdollisuuksien mukaan

Hyytisen kokemuksen mukaan valtaosa isovanhemmista auttaa mielellään lastenhoidossa, mikäli se vain on mahdollista.

– Osa mummoista ja vaareista on edelleen työelämässä. Jos he eivät ennätä auttamaan, pitää sekin hyväksyä.

”Mutta jos sinulla on muita menoja etkä jaksa enää toisten pienokaisia hoidella voi senkin ilmaista ystävällisesti ja päättäväisesti.”

Kolmen sukupolven yhteistyö sujuu parhaiten, kun kaikilla on yhteinen käsitys siitä, missä rajat kulkevat. Muuten edessä voi olla turhiakin ongelmia.

”Mikä on nykyään kun loukkaannutaan ja suututaan perin helposti vanhemmille, mummoille ja papoille.”

– Tärkeää on, että vanhemmat ja isovanhemmat puhuvat siitä, mikä on meidän tapamme tarjota ja pyytää apua, toteaa Hyytinen.

Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Osallistu keskusteluun täällä!