Sirkka-Liisa Kivelä, 72, on tehnyt uraauurtavaa työtä ikääntyvien terveydenhuollon eteen. Nyt muistisairaan puolisonsa omaishoitajana hän tarvitsee kaikkea oppimaansa.
– Mauri, tässä on se toimittaja, joka tuli tekemään meistä haastattelua, Sirkka-Liisa Kivelä sanoo miehelleen Mauri Akkaselle, 84. Maurin sanat ovat muistisairauden myötä kuihtuneet ja liikuntakyky heikentynyt. Sirkka-Liisa elää kuitenkin niin, että Mauria ei koskaan sivuuteta.
Sirkka-Liisa Kivelä oli työurallaan edelläkävijä ikääntymisen tutkimuksessa. Viime vuodet oman puolison omaishoitajana ovat tehneet ikääntymisen kysymyksistä hyvin omakohtaisia.
Karjapohjolan kasvatti
Sirkka-Liisa tottui erilaisuuteen ja sen ehdoilla elämiseen jo lapsena Temmeksellä Pohjois-Pohjanmaalla. Maalaistalossa asuivat Sirkka-Liisan lisäksi isä, äiti, mummo, isän kehitysvammainen veli ja huutolainen Iivari.
– Totuin siihen, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti ja luontevasti.
Sirkka-Liisa Kivelän äidin unelma oli tulla käsityön opettajaksi, mutta sota ja rakkaus sotkivat suunnitelmat. Äiti teki keskikoulupohjalta opettajan töitä Temmeksen lähikunnissa.
Totuin jo lapsena siihen, että kaikkiin suhtaudutaan tasavertaisesti.
Koska pienellä Sirkka-Liisalla oli päivisin tylsää, hän sai luvan mennä kuuntelemaan äidin tunteja.
– Sillä tavalla opin kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan.
Opintie vei kansakoulusta oppikouluun ja lukioon Ouluun. Lukiovuosina Sirkka-Liisa teki havainnon, joka ohjasi elämää vuosikymmeniksi eteenpäin.
– Ymmärsin olevani tutkija, jota kiinnostaa ihminen kokonaisuutena. Ajattelin, että lääkärin ammatissa voisin tutkia ihmistä.
Tein väitöskirjan ikääntyneiden terveydenhoidosta.
Sirkka-Liisan kiinnostus geriatriaan eli ikääntyneiden terveydenhoitoon oli syntynyt pikkuhiljaa lääkärin työssä.
– Totesin, että geriatria sopii yleislääkärille hirmu hyvin. Niinpä aloin tehdä Tampereen yliopistoon väitöskirjaa vanhusten kotihoidon kehittämisestä Posiolla.
Kärsimyksen korkeakoulu
Sirkka-Liisaa 12 vuotta vanhemman Maurin oireilu alkoi vuonna 2010. Saadessaan diagnoosin muistisairaudesta hän kirjoitti vielä täydellä tarmolla muistelmiaan, jotka ilmestyivät vuonna 2011.
Sairaudesta huolimatta näytti siltä, että edessä oli hyviä vuosia. Pariskunta toteutti haaveita, jotka olivat vielä toteutettavissa.
– Päätimme, että joka päivä lähdetään johonkin. Teimme parin päivän retkiä Kotkaan, Hankoon, Poriin, Perniöön Maurin levottomuus helpotti sillä sekunnilla, kun pääsimme autoon ja matkaan.
Päätimme, että joka päivä lähdetään jonnekin.
Kun Maurin kunto heikkeni edelleen ja yöksi piti päästä takaisin kotiin, pariskunta alkoi kiertää Etelä-Suomen huutokauppoja, kartanoravintoloita ja lopulta Espoon, Vantaan ja Helsingin lounaspaikkoja.
Vuoden 2017 marraskuussa Mauri kiipesi viimeistä kertaa omin avuin autoon. Sen jälkeen tavoite on ollut käydä päivittäin ulkona kävelemässä.
– Se on onnistunut melkein joka päivä.
Sirkka-Liisan ja Maurin tarinan voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 21/2019.
Sirkka-Liisa Kivelä
- Syntynyt 1947 Temmeksellä. Asuu Helsingissä.
- Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori.
- Puoliso Mauri Akkanen.
- Harrastuksina lukeminen, kirjoittaminen ja arkiliikunta.
