Kun Marja-Sisko Aalto vuosikymmen sitten päätti korjata sukupuolensa, hän ei arvannut, miten paljon luopumista olisi edessä. Mutta tärkein jäi vierelle: puoliso.
Polkkatukkainen nainen istuu sohvalla silmät suljettuina ja kuvailee sielunmaisemansa. Se on pihkantuoksuinen, auringon lämmittämä männikkö. Puiden lomasta näkyy kauas, sinisenä siintävälle järvenselälle. Patikoinnista väsynyt ruumis lepää ihanassa maisemassa.
Muutto oli pakomatka.
Onpa onni, että elämä kuljetti Marja-Sisko Aallon, 66, juuri Kuopioon, jossa hänelle rakas maisema avautuu joka suunnalla.
Kymmenen vuotta sitten muutto Savoon oli kuitenkin pakomatka.
Vihaposti kauhistutti
Keväällä 2009 imatralaisesta kirkkoherrasta Olli-Veikko Aallosta tuli Marja-Sisko Aalto. Hän oli ollut tietoinen naisen identiteetistään pikkulapsesta asti, ja vihdoin tuli aika olla kokonaan oma itsensä myös muiden edessä.
Hän oli keskustellut työtovereittensa kanssa tulevasta muutosprosessista ja ajatteli, että avoimuuden ansiosta työ ja elämä voisivat jatkua Imatralla.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/marja_sisko_aalto_3.jpg?itok=TqLzbJ53)
Toisin kävi. Työtoverit käänsivät selkänsä. Nekin, joita Marja-Sisko piti ystävinään.
– He eivät nähneet, että olin sama ihminen kuin ennenkin. Sattui, kun en riittänyt. Kun yhtäkkiä olin epäkelpo.
Työtoverit käänsivät selkänsä.
Kirkkoherra Aalto kertoi transsukupuolisuudestaan paikallisessa Uutisvuoksi-lehdessä.
Siitä alkoi vihapostitulva, jonka määrä ja julmuus kauhistuttivat. Viesteissä muun muassa tivattiin, mistä tulivat rahat sukupuolen korjausprosessiin. Oliko hän ehkä varastanut jotain, tai myynyt huumeita? Tai itseään?
Imatralaiset sysivät Marja-Siskoa pois kaksin käsin. Jatkaminen entisessä työssä kävi mahdottomaksi. Oli lähdettävä, mutta minne?
Kaikki eivät nähneet, että olen sama ihminen kuin ennenkin.
Kymmenet hakemukset papiksi ja erilaisiin järjestötehtäviin muille paikkakunnille vetivät vesiperän.
– Vuosikymmenien aikana kertynyt kokemus ja ammattitaitoni nollattiin noin vain, Marja-Sisko toteaa. Ääni on tyyni, mutta silmissä näkyy pettymys ja suru.
Solahdus Savoon
Lopulta tärppäsi. Kuopion tuomiokapituli valitsi syyskuussa 2010 Marja-Siskon hallintotehtäviin hiippakunnan notaariksi. Esimieheksi tuli laajakatseisuudestaan tunnettu Kuopion hiippakunnan piispa Wille Riekkinen.
Eläkkeelle jäätyään emerituspiispa on todennut Apu-lehdessä, että sukupuolisuus on kaari, jonka päissä ovat miehisyys ja naiseus. Kaarelle mahtuvat transsukupuolisuus ja homoseksuaalisuus, ja me ihmiset sijoitumme sille eri lailla. Kaikki kuuluu ihmisyyteen.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/marja_sisko_aalto_1.jpg?itok=mvy-lGVK)
Marja-Sisko koki, että uudet työtoverit hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän on. Sama päti kuopiolaisiin laajemminkin.
Marja-Sisko kehuu Kuopiota ihmisen kokoiseksi, jossa kaikki on lähellä. Hän ja Birgitta solahtivat kaupunkiin helposti.
Kyyneleitä hiekkakuopalla
Rakkaus Birgittaan syttyi jo koulunpenkillä, ja pari avioitui varhain.
– Olin päivän vanha ukkomies, kun sain ylioppilaspaperit.
Birgitta tiesi jo ennen avioliiton solmimista, että puoliso on sisimmältään nainen. Molemmat halusivat perheen ja lapsia. Ja toisensa.
Tyttäriä syntyi kolme, ja Birgitta antoi tilaa puolison naiseudelle. Viimeisinä Imatran-vuosina Aallot lähtivät vapaapäivinä ja lomilla toisille paikkakunnille.
Birgitta tiesi jo ennen avioliiton solmimista, että puoliso on sisimmältään nainen.
– Niillä teatteri- ja konserttimatkoilla meitä oli aina kaksi tyttöä, Marja-Sisko kertoo.
Kotimatkalla he pysähtyivät jollakin hiekkakuopalla.
– Pesin meikit ja vaihdoin mekon housuihin. Ja itkin. Se oli aina kuin pieni kuolema.
Kerran sellaisessa tilanteessa Birgitta sitten sanoi, että entä jos ei enää tarvitsisikaan vaihtaa vaatteita. Lausahdus oli viimeinen silaus Marja-Siskon päätökselle ryhtyä viemään sukupuolenkorjausta eteenpäin.
Se oli aina kuin pieni kuolema.
Vauhtia päätökselle antoi vuonna 2003 Suomessa voimaan astunut translaki, jonka mukaan henkilön sukupuoleksi voidaan virallisesti vahvistaa vastakkainen sukupuoli.
Laki edellyttää, että henkilö esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa.
– Silloin reilusti viisikymppisenä tiesin, että jos haluan elää omana itsenäni, minun on aloitettava sukupuolenkorjaus.
Marja-Sisko Aallon tarinan voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2020.
Marja-Sisko Aalto
- Syntynyt 29.7.1954 Lappeenrannassa. Asuu Kuopiossa
- Eläkkeellä. Vuoteen 2018 Kuopion hiippakunnan notaari ja vuoteen 2010 kirkkoherra Imatralla.
- Puoliso Birgitta, 3 lasta ja 9 lastenlasta. Kissat Erkki ja Ida.
- Harrastaa luonnossa patikointia ja postimerkkejä.
- Kuudes dekkari Maan nielemät ilmestyi syyskuussa.
Haluaisin, että Marja- Tertusta tuotaisiin joskus kirjailija puoli esille. Olisi mukava tietää mistä väreistä pitää jne. Sitten tämä, että vaikka leikkaus ehkä on tarpeellinen monille, on myös transsukupuolisia, jotka eivät mene leikkauksiin tms.
Leikkauksiin liittyy paljon riskejä. Leikkaukseen voi kuolla. Pitäisi sallia myös, jos ei halua korjata itseään. Minä mietin yhdessä vaiheessa korjausleikkausta, mutta yksi henkilö kertoi minulle, että : mieti nyt, kun sitten korkkareilla heilut pää katossa, että miltä se näyttää. Tuli olo, ettei muuta kuin herättää huomiota, että paljastuu aikaisempi elämä. On loppuikänsä friikki ja saa hullun leiman eikä ole senkään vertaa rauhaa. Nyt olen joutunut elämään ahdistus rinnalla ja syviä depressiokausia.
Mikä on hyvä? Jos menee sutta karkuun tulee karhu vastaan.
Seksuaalisten ja sukupuolivähemmistöjen osa on kova. Elämästä tuli hyvin yksinäinen taival. En asu Suomessa. Joka puolella Eurooppaa ovat asiat yhtä huonosti. Mitään todellista kehitystä ei ole tullut. Tämä unohdetaan. Se että kirjoitetaan, ei merkitse paljon mitään. Joku on tästä onnellinen.
Huolestunut, huolesi on aiheeton. Sukupuolen korjaus (ei siis muutos tai vaihtaminen) ei vaikuta henkilön kykyyn toimia vanhempana tai puolisona. Ellei sitten positiivisesti, kun sukupuolensa korjanneen mielenterveys paranee ja mm. itsemurhariski pienenee. Toki jos puoliso on nimenomaisesti viehättynyt siihen sukupuoleen, jossa transsukupuolinen on elänyt ennen, seksi ei varmasti tule kyseeseen ja avioero on todennäköinen. Tässä tosin kannattaa ottaa huomioon, ettei sukupuolen korjaus ole mikään valmis sapluuna, vaan jokainen transsukupuolinen tekee sellaisen matkan omaa sukupuoltaan kohti, minkä kokee tarpeelliseksi. Kaikki eivät esimerkiksi koe tarvetta sukuelinten korjaukselle. Joillekin riittää rintojen muokkaus ja hormonit. Tässä jutussa tuotiin mielestäni hyvin esiin, kuinka puoliso on aina tiennyt asian laidan ja osoittaa tukensa puolisolleen edelleen ja rakastaa häntä sellaisena kuin on aina hänen tiennyt todellisuudessa olevan. Rahtunen empatiaa sitä henkilöä kohtaan, joka tätä prosessia tarvitsee elääkseen, auttaisi sinuakin.
