Petri Möllerin, 56, elämä muuttui eräänä tavallisena aamuna. Sairauskohtaus vei pohjan lähes kaikelta entiseltä, mutta elämänilo säilyi.
Heräsin elokuisena aamuna aikaisin. Minut oli herättänyt kauhea kipu: tuntui kuin jokin särkyisi sisälläni. Kaaduin sängystä suoraan lattialle ja minulta meni taju.
Havahduin ehkä tunnin parin kuluttua. Koko oikea puoli kehostani oli tunnoton. Nostin vasemmalla kädellä lötköä oikeaa kättä ylös.
Koko oikea puoli kehostani oli tunnoton.
En pystynyt liikkumaan, ja muistan miettineeni, että jäänkö tällaiseksi loppuiäkseni. Tajusin heti, että jotain vakavaa on tapahtunut.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/petri_moller_1.jpg?itok=pN92FmCw)
Ambulanssi tuli alle kymmenessä minuutissa ja vei minut Kokkolaan sairaalaan. Siellä selvisi, että olin saanut aivoinfarktin. Päällimmäisenä koin pelkoa siitä, että jotain on peruuttamattomasti kadonnut.
Surin sitäkin, että minulle tärkeä musiikin tekeminen varmaan jää pois elämästäni.
Entä jos jään puolisoni riesaksi
Aivoinfarktin liuotushoito aloitettiin heti. Matka jatkui Oulun yliopistolliseen sairaalaan, sillä tukoksen liuotus ei riittänyt. Tarvittiin myös trombektomia eli kaulavaltimossani olevan suonitukoksen mekaaninen avaus.
Olin tehohoidossa, halvaantuneena ja puhekykyni menettäneenä. Avovaimoni Eija kävi minua katsomassa ja näki surkeuteni. En pelännyt kuolemaa, mutta ajattelin, että voi perkule, jos jään Eijan riesaksi.
Makasin halvaantuneena ja puhekyvyn menettäneenä.
Olin viikon sairaalassa, ja sitten minut siirrettiin Kokkolaan vaativan kuntoutuksen osastolle pariksi viikoksi. Lähdin kompuroimaan vessaan heti, kun se suinkin onnistui. Inhosin rollaattoria, mutta oli pakko päästä liikkeelle.
Kun kotiuduin, toimintaterapeutti arvioi, miten pärjään jokapäiväisessä elämässäni yksin. Liikkuminen oli vaikeaa, kompastuin usein, väsyin älyttömän helposti ja puhe mongersi.
Kitarat vaihtuivat vaatteisiin
Musiikki on aina ollut minulle tärkeää, mutta kun kokeilin ensimmäisen kerran infarktin jälkeen kitaransoittoa, soitin tuntui ihan vieraalta kädessä. Huomio oli kammottava. Kun muistin miten hyvä olin ollut soittamaan, aloin välttää sitä.
Mutta sitten tajusin, että en pysty enää soittamaan, joten mitä näitä säästelemään. Myin yhden kitaran ja ostin niillä rahoilla laadukkaita italialaisia paitoja. Rakastan kauniita vaatteita ja minulla on kravattejakin aivan valtavasti.
Paluuta menneeseen ei ole
Neurologin papereissa todettiin karusti, että muistitestien tulosten perusteella uudelleenkoulutus ei ole mahdollista.
Muistini ei palaa ennalleen. Minun oli jäätävä työkyvyttömyyseläkkeelle postinkantajan työstä. Sen hyväksyminen oli kova pala.
Elin päivää murmelina.
Muistin huononeminen on surullista. Aloin jo innoissani opiskella italiaa verkossa, mutta huomasin, että minkä tänään opin olin huomenna unohtanut. Elin päivääni murmelina.
Tylsintä on se, että tunnen usein itseni tyhmäksi ja hitaaksi. Kuin katsoisin itseäni ulkopuoleltani. Haluaisin ahmia tekemistä ja puuhata kuten aina ennenkin. Mutta jos touhuan paljon, olen seuraavana päivänä aivan poikki.
Onni uusista asioista
Mahtavaa kuitenkin on, että selvisin hengissä! Jo tämä muutti minua ihmisenä paljon. Olin ennen tosi rasittava, ärsyttävän pedantti ja aika kulmikas tyyppi. Jouduin helposti ristiriitoihin ihmisten kanssa. Olen varmaan vieläkin jossain määrin sietämätön, mutta varmasti paljon mukavampi kuin ennen.
Olin ennen tosi rasittava, ärsyttävän pedantti ja aika kulmikas tyyppi.
Myös elämänarvoni ovat muuttuneet. Minulla oli aina ennen selittämätön riittämättömyyden tunne.
En tiedä miksi, mutta nyt kaikki sellainen on kuin pois puhallettu. Minun ei tarvitse tehdä mitään todistaakseni olevani arvokas. Olin ennen levoton, mutta nyt olen löytänyt rauhan.
Saan iloa pienistä asioista, esimerkiksi minulle hymyilevästä kaupan myyjästä. Ja hymyilen aina takaisin.
Myös tuoksut tuovat minulle mielihyvää. Olin nuorena tosi dandy, ja ulkonäköni oli minulle erittäin tärkeää. Vuosien mittaan sen merkitys väheni, mutta nyt todellinen luonteeni taitaa olla tulossa takaisin.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 20/2020.
Petri Möller
- Syntynyt 1964 Kokkolassa.
- Avovaimo Eija Nygård ja poika Marius, 18.
- Laulaja ja lauluntekijä 1980-luvulla Claudia-yhtyeessä. Julkaissut myös kolme sooloalbumia, viimeisin 2015. Ennen infarktia teki postinkantajan töitä. Nyt sairauslomalla.
- Harrastukse: musiikki, lukeminen, Ujo-kissan kanssa keskustelu ja Piki-koiran kanssa ulkoilu.