Syrjäseutujen pappina Helge Itkonen näki, miten kouluja ja työpaikkoja katosi Suomussalmelta. Eläkkeelle jäätyään hän huomasi kaipaavansa näille tyhjeneville kulmille.
Kylmänlammen rannassa seisovan talon pihalle on pysäköity kolme Land Roveria. Yhden auton takaa nousee korjaushommista Helge Itkonen, 66. Työpaitaan sonnustautunut mies pyyhkii kädet maastohousuihinsa. Hiki on painanut harmaat hiukset päälakea vasten.
Helgen huhuttiin olevan pappi, autoinsinööri ja rakennusmies.
Kun Helge aloitti vuonna 1989 Suomussalmella Vuokin rajaseutupappina, seurakunnan jäsenet huhusivat hänellä olevan pappiskoulutuksen lisäksi milloin autoinsinöörin koulutuksen, milloin rakennusmiehen.
Kumpaakaan ei ole, mutta Helgen käteen istahtaa yhtä luontevasti niin jakoavain, vasara kuin Raamattu.
Rajaseutujen elämää
Rajaseutupapin laaja seurakunta kattoi Suomussalmen Vuokin alueen, joka ulottuu laajoihin erämaihin aina kunnan itäisimpiin osiin asti.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/100zn29b.jpg?itok=aO__vDNS)
Tehtävät sivukylillä juurruttivat papistakin Kainuun erämaiden asukkaan. Loppukesästä karhu kävi tekemässä jätöksensä Itkosten terassin eteen. Toissa kesänä Helge kuunteli vaimonsa Marjan kanssa monena iltana alkukantaista ääntä, kun susiemo ulvoi lammen toisella puolella laumaansa kokoon.
Erämaisuus Vuokin alueella on säilynyt, mutta lähes kaikki muu on Helgen aikana ehtinyt mullistua.
Lopettajaiskahvien konkari
Jo ensimmäisen Suomussalmen-vuoden aikana ihmiset, maisemat ja työ toivat Helgelle olon, että täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Ala-Vuokki muistutti Helgen syntymäkylää Heinäveden Vihtaria. Molemmat olivat pieniä kyliä metsien ja veden keskellä.
Vuokissa oli kauppa, työväentalo ja kirkko. Vihtarissa oli kauppa, työväentalo ja rautatieasema. Juurevat ihmiset eivät olleet turhan pönöttäjiä.
Seuroja ja kinkereitä saattoi olla 150 vuodessa.
1990-luvun taitteessa seuroja ja kinkereitä saattoi olla jopa 150 vuodessa. Parhaimpana päivänä ajoa laajan seurakunnan sisällä kertyi 500 kilometriä, vaikka työtehtäviä oli vain kolme. Joka viikko Helge kävi pitämässä aamuhartauden Vuokin alueen neljällä alakoululla.
Nyt jokainen kouluista on lopettanut. Helgestä tuli nopeasti lopettajaiskahvien konkari. Koulujen lopettajaisten lisäksi hän kahvitteli kolmen rajavartioaseman sulkemisen.
– Yksi täkäläinen ihminen sanoi, että on se hyvä, että meillä on tuo Helge, joka sammuttaa valot, kun talo tyhjenee.
Paluu menneeseen
Lasten muutettua pois kotoa Helge alkoi miettiä vielä yhtä uutta askelta työurallaan. Se tiesi lähtöä Suomussalmelta. Marjan isä ja Helgen appiukko asui yhä pariskunnan syntymäpaikkakunnalla Heinävedellä, ja kun siellä avautui seurakuntapastorin paikka, Helge haki. Hän sai paikan.
Heinävesi oli muuttunut Itkosten nuoruusvuosista, eikä siellä enää juuri ollut tuttuja. Pari vuotta muuton jälkeen Marjan isä kuoli.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/100zp4kx.jpg?itok=20HAOQ-f)
Pariskunta huomasi kaipaavansa Suomussalmelle, jonne he tajusivat kuin salaa juurtuneensa. Sinne oli jäänyt asumaan kolme perheen lapsistakin. Jos vain sopiva paikka löytyisi, he muuttaisivat takaisin Helgen jäätyä eläkkeelle.
– Ehkä ihminen kasvaa kiinni sinne, missä hän elää elämänsä aktiivisimmat vuodet, Helge pohtii.
Herrankukkaro tuntui heti oikealta nimeltä talolle.
Vuonna 2016 Helge jäi eläkkeelle. Samana vuonna Suomussalmella tuli myyntiin 1950-luvulla rakennettu Metsähallituksen kämppä, jossa järjestettyihin kylän tapahtumiin Helgekin oli monesti osallistunut. Sen mukana myytiin hehtaarin tontti, johon kuului 200 metriä rantaviivaa ja rantasauna. Talo täytyi saada.
Itkoset voittivat tarjouskilpailun, ja lammen rannalle siirretty kämppä sai uuden nimen. Kyltissä oven yläpuolella lukee "Herrankukkaro".
– Se tuntui heti oikealta. Eihän missään ole enempää suojassa kuin täällä.
Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 20/2019.
