Osalle meistä koti on turvattomin paikka maailmassa. Läheisen tuki voi olla silloin elintärkeää.

Suomessa kuolee joka vuosi yli 20 ihmistä entisen tai nykyisen kumppaninsa surmaamana. Uhreista noin viidennes on miehiä. Tilastojen mukaan jopa 20 prosenttia naisista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa nykyisen parisuhteensa aikana.

Aina väkivaltaan ei kuitenkaan syyllisty kumppani.

– Lähisuhdeväkivallassa tekijä on uhrille merkityksellinen henkilö, esimerkiksi puoliso, lapset tai muu perheenjäsen. Ehkä jopa hyvin läheinen ystävä, kertoo erikoissuunnittelija Reetta Siukola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Väkivalta voi saada monia muotoja, sekä fyysisiä että henkisiä. Tuuppiminen, estäminen ja ravistelu ovat tyypillisiä väkivallan muotoja, mutta pahimmillaan pahoinpitely voi äityä hengenvaaralliseksi.

– Fyysinen väkivalta on aina myös henkistä, muistuttaa Siukola.

Henkisen väkivallan tarkoituksena on uhrin kontrolloiminen. Uhkailu, alistaminen tai tavaroiden hajottaminen murentavat uhrin itsetunnon ja vaikeuttavat siten avun hakemista.

– Tekijä voi myös uhkailla itsensä vahingoittamisella.

Väkivallantekijä voi kohdella vanhoja tai sairaita läheisiään kaltoin tai laiminlyödä heidän hoitonsa. Lääkityksen lopettaminen tai liikkumismahdollisuuksien rajoittamien voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.

– Taloudellinen väkivaltakin lasketaan lähisuhdeväkivallan muodoksi. Siinä uhri pakotetaan tai kiristetään antamaan rahansa tekijän käyttöön.

Miten uhria voi auttaa?

Väkivaltakokemuksista voi olla vaikea kertoa ulkopuolisille, sillä usein uhri tuntee häpeää. Osaa taas voi pelottaa, että avunpyyntö torjutaan tai hätää ei oteta tosissaan.

Mistä sitten voi tietää, että ystävä tai sukulaisen kärsii lähisuhdeväkivallasta?

– On hirveän hankala antaa tarkistuslistaa, jonka perusteella voisi päätellä asian, toteaa Siukola.

Tyypillinen merkki tosin on, että uhri eristäytyy ja hänen yhteydenpitonsa ulkomaailmaan kanssa vähenee.

– Jos ystävä yllättäen jää pois sellaisista sosiaalisista tilanteista, joihin on aiemmin osallistunut, voi lähisuhdeväkivalta olla yksi mahdollisuus.

Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden.

– Kannattaa kysyä asiasta suoraan ja kertoa, miksi on asiasta huolissaan. Se harvoin pahentaa tilannetta, mutta tarjoaa uhrille mahdollisuuden ottaa asian puheeksi.

Kunnan sosiaali- ja terveystoimella on velvollisuus auttaa uhria, tarvittaessa kiireellisestikin. Poliisin rikosuhripäivystys ja valtakunnallinen Turvakoti-verkosto tarjoavat myös apua.

– Kun väkivallan uhri päättää hakea apua, on läheisen hyvä olla siinä tukena – ja tarvittaessa toimia itsekin aktiivisesi avun saamiseksi, toteaa Siukola.

Apua verkosta

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.