Urheiluselostaja Kaj Kunnaksen, 56, elämä alkoi kolme vuotta sitten alusta. Hän on vapautunut lisää lisää -ajattelutavasta. Minun numeroni -juttusarjassa  tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

6 580 tuntia

Olen numerofriikki. Pidän kirjaa siitä, kuinka paljon olen ollut äänessä televisiossa ja radiossa. Toukokuussa saldo oli 6580 tuntia 4 minuuttia eli noin 300 vuorokautta. Se on aikamoinen määrä.

Ensimmäisen radiojuttuni tein 3. joulukuuta 1989. Se oli reilun kolmen minuutin lähetys voimistelija Simo Sappisen muistokisoista Turusta. Siitä tuli järkyttävän huono. Tiedän tämän, koska minulla on kyseinen lähetys nauhalla.

Olin ensimmäisessä lähetyksessäni järkyttävän huono.

Ehdin olla Ylellä töissä 27 vuotta, kunnes vuonna 2017 päätin jäädä freelanceriksi. Viihdyin Ylellä mainiosti, mutta päivääkään en ole lähtöäni katunut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2 äidinkieltä

Äitini oli ruotsinkielinen ja isäni suomenkielinen, siksi puhun suomea ja ruotsia yhtä hyvin. Olen käynyt kouluni molemmilla kielillä, ensin suomeksi ja myöhemmin ruotsiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harmittaa, kun lomakkeissa ei ole koskaan kohtaa kaksikielinen, vaan aina on ruksittava jompikumpi.

56 vuotta

Olen fyysisesti 56-vuotias. Psyykkisesti elän toista elämääni. Se alkoi kolme vuotta sitten, kun sain aivoinfarktin. Ajatusmaailmani ja tärkeysjärjestykseni menivät uusiksi. Ennen ykkösenä oli työ, nyt terveys.

13 kertaa olympialaisissa

Infarktin jälkeen surin sitä, että olin ollut peräkkäin 13 olympialaisissa, ja sairaus katkaisi hyvän putken. Nykyään olen kiitollinen siitä, että isoja kisoja kertyi noin monta.

Olen oppinut, että voin itse vaikuttaa iloitsenko elämästä vai en. Jos on koko ajan kateellinen, vihainen tai katkera, satuttaa eniten itseään.

Olen vapautunut myös lisää lisää -ajattelusta. Tilalle on tullut tunne, että tämä riittää. En tietenkään halua kuolla, mutta kun niin joskus käy, olen saanut elää hyvän elämän.

3 pilleriä

Otan joka päivä yhden pillerin aamulla ja kaksi illalla uuden aivoinfarktin ennaltaehkäisemiseksi. Joudun syömään lääkkeitä elämäni loppuun asti. Silti voin sanoa, että aivoinfarkti lisäsi onnellisuuttani: olen koko ajan tietoinen siitä, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Kuulemma juuri kolmen vuoden kohdalla aivoinfarktin jälkeen tulee herkin vaihe, jolloin todella tajuaa, mitä olisi voinut tapahtua. Pari pilleriä päivässä on siis pikku juttu.

Aivoinfarkti lisäsi onnellisuuttani.

Numero kolme kuvaa myös perhettäni, eli vaimoani ja kahta aikuista tytärtäni. Urheilutermein esitettynä: vaimoni on elämässäni ykkösketjun sentteri, tyttäret ovat laitahyökkääjiäni ja pillerit puolustavia pakkeja.

69 senttiä

Olen maidon ystävä. Juon sitä ainakin puoli litraa päivässä, joten sitä pitää ostaa usein. Kotipaikkakunnallani Karjaalla litra maitoa maksaa 69 senttiä.

Perversioni on juoda maitoa ja syödä samalla pussillinen lakritsia. Luulen, että erikoisella mieltymykselläni on jotain tekemistä sen kanssa, että olin lapsena tosi allerginen. Minulta oli kielletty peräti 32 ruoka-ainetta, kuten pähkinät ja mansikat.

Onneksi melkein kaikki allergiani ovat iän myötä kadonneet. Äyriäisiä en voi syödä vieläkään, ja myös sadon ensimmäiset omenat joudun jättämään väliin, sillä ne voimistavat siitepölyallergiaani. Syksyn omenat ovat ok.

89 maata

Kotini yläkerran seinällä on maailmankartta, johon olen merkinnyt nuppineulalla jokaisen maan, jossa olen käynyt. Tällä hetkellä niitä on 89. Jos laskisin mukaan Yhdysvaltojen osavaltiot, pääsisin yli sadan.

Teen kolmen sortin matkoja: työmatkoja urheilukisoihin, matkanjohtoreissuja Espanjaan ja vapaa-ajan matkoja. Viime vuosina olen tiedostanut ilmastonmuutoksen, joten enää en reissaa mihinkään tuosta vain.

Maailmasta ei löydy Suomea parempaa maata.

Minun kokemukseni mukaan maailmasta ei löydy Suomea parempaa maata. Kelit voivat olla muualla aurinkoisemmat, mutta kyllä meillä kokonaisuutena tehdään täällä todella paljon asioita oikein.

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin ET-lehdessä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla