Näin taiteilija loi naisen

"Kuvaan naisen elämää huumorista tuskaan. Teen realistista hyvän olon taidetta, luonnol­lisen kokoisia ihmishahmoja keramiikasta. Esimerkiksi Nainen 38v ei osaa vanheta, vaan meikkaa ja vaatettaa itsensä kuin nuori tyttö. Marilyn-fani pukeutuu liian pieniin vaatteisiin ja hänellä on paino-ongelmia.

Naista on kiva ja helppo kuvata veistoksissa, koska nais­ten maailmassa on ehtymättömästi kiinnostavia asioita iästä ulkomuotoon ja tunteista tehtäviin. Naistaiteilijana käsittelen naista eri tavalla kuin miestaiteilija tekisi. Ja jos minä yrittäisin veistää mieshahmoja, niistä tulisi vähän hoopoja!

Veistosteni naiset ovat reheviä, tavallisia, arkisia ja van­hojakin. Kuvaan meitä suomalaisia naisia, en mitään bar­beja. Koska naiset osaavat nauraa itselleen, heidän on help­po samaistua reheviin ja naturalistisiin veistoksiini, jotka kaikki kertovat oman tarinansa. Niistä tulee hyvä mieli.

Maire-veistos on istunut Porissa Eetun aukiolla heinä­kuusta 2010. Maire on interaktiivinen teos, joka on laskeu­tunut jalustalta ihmisten pariin, tapahtumien keskipistee­seen. Maire katsoo vierustoveria, kuka sitten istahtaakin viereen penkille. Hän on aktiivinen, ulospäin suuntautuva ja itsetietoinen. Porilaiset tykkäävät Mairesta. Ihmiset so­pivat tapaamisia hänen luokseen ja kuvauttavat mielellään itseään Mairen vieressä.

"Tein Mairen iättömäksi, jotta hän voi istua Porissa sa­toja vuosia."

Patsas on liikuteltavissa, ja Maire on ulkona keväästä syksyyn. Talvella hänet viedään sisälle esimerkik­si kauppakeskukseen. Vuosihuolto kuuluu Mairen luon­taisetuihin.

Minusta on hauskaa tyypitellä naisia. Tallennan ihmisiä mieleeni ja piirrän heitä pöytälaatikkoon. Leikkaan lehdistä kiinnostavan näköisten ihmisten kuvia ja kuvaan tuttavia ja sukulaisia. Joistakin tallennan teoksiini vain osia, kuten kädet tai sääret. Malleja pitää olla paljon, ettei veistoksista tule saman näköisiä.

Maire on valettu pronssiin ja maalattu panssariväreillä, jotka antavat sille ilmettä. Patsas painaa 300 kiloa eli ihan helpolla ei Mairea mukaan oteta.

Muotoilen keramiikkaveistoksen käsin, aloitan jaloista ja nostan muotoa ylöspäin. Teen kasvot aina viimeiseksi. Poltan veistoksen osat paloina ja liimaan ne kiviliimalla yhteen. Maire on kuitenkin tehty eri lailla. Muotoilin tuki­rungon metallista, kiinnitin siihen poikittaisia tukipuita ja kanaverkkoa ja lopuksi kuvanveistosavea päälle. Siitä teh­tiin muotti, jonka mukaan Maire valettiin pronssiin.

Kun saan uuden veistoksen valmiiksi, on kuin olisin syn­nyttänyt uuden ihmisen.”

Kuvassa ovat  Kolme diivaa (2008), Rakel, Märtha ja Hertta. Rakel on teatterin ansiokas johtaja ja Hertta teatterin ikääntynyt ballerina. Kolmas diiva, Märtha on jäänyt roolinsa vangiksi.