Tuoksuvat ihanuudet basilika, timjami, oregano, minttu, korianteri ja persilja virkistävät, auttavat tukkoiseen oloon ja helpottavat tukalan flunssan oireita.

  • 1. Basilika

    Ruoka: Sopii kypsentämättömänä salaatteihin, liha- ja kalaruokiin, juustoihin, öljyyn, jälkiruokiin ja hilloihin sekä pastaan ja perunaan.
    Terveys: Rauhoittaa mieltä, edistää ruuansulatusta ja puhdistaa suuta uusille mauille.

  • 2. Minttu

    Ruoka: Käy voimakkaisiin ruokiinriistalle, lampaalle ja marinadeihin. Hyvä teeaines, joka sopii jälkiruokiin marjojen ja jäätelön kera.
    Ruoka: Mentholiin vivahtavat minttu lievittää vilustumisoireita ja tukkoisuutta, piristävä vaikutus.

  • 3. Korianteri

    Ruoka: Aasialaisten, meksikolaisten ja perulaisten yrtti. Kruunaa kalan, lampaan, kanan ja kasvikset. Maku on voimakas, jopa ”rautamainen”. Terveys: Suun ja ihon haavaumien hoitoon. Virkistää.

  • 4. Persilja

    Ruoka: Korostaa liha- ja pataruuissa muiden raaka-aineiden makua, tuoreena maustaa vihreää salaattia.
    Terveys: Sisältää runsaasti C-vitamiinia ja rautaa, raikastaa hengitystä ja poistaa turvotusta.

  • 5. Timjami

    Ruoka:  Maustaa keitot, padat ja uuniruuat sekä risotot ja sopii juuresten ja riistan seuraan. Havumetsän aromi.
    Terveys: Hoitaa hengitysteitä. Kylpyveteen lisättynä voi vilkastuttaa myös verenkiertoa.

  • 6. Rosmariini

    Ruoka: Mainio yrtti riistalle, lampaalle, uuniperunoille, liemiin ja marinadeihin. Varoen myös jälkiruokiin, esimerkiksi suklaan tai marjojen seuraan.
    Terveys: Männynhavun aromi auttaa vilustumisoireissa, avaa tukkoisuutta ja raikastaa suuta.

  • 7. Oregano

    Ruoka: Ryydittää paistokset, piiraat ja kasvisruuat. Erityisen hyvä jauhelihan, lampaan tai pastaruokien mauste.
    Terveys: Lievittää kurlattuna kurkkukipua ja käheyttä, parantaa aineenvaihduntaa ja ruuansulatusta.

  • 8. Tilli

    Ruoka: Kala- ja äyriäisruokien vakio¬mauste sopii hyvin myös munaruokiin.
    Terveys: Auttaa ruoansulatusta ja poistaa kehosta nestettä.

Onpa hieno kirjasyksy! Kotimainen kärkikaarti on pistänyt parastaan, ja etenkin historian ystävillä on mistä valita. Valitsimme syksyn parhaat kotimaiset romaanit.

Näin hänestä tuli Minna Canth



”Kirja on kulttuuriteko.”

Tämä kirja on kulttuuriteko. Pakko tunnustaa, että Minna Canth oli minulle historiallinen hahmo, josta en googlaamatta olisi osannut kertoa paljoakaan. Minna Rytisalo on tehnyt huolellisen taustatyön ja antanut itselleen luvan kuvitella ne paikoin suuretkin aukot, joita Canthin tarinassa on. Lopputuloksena on ehjä ja kiinnostava kuvaus siitä, millaisista lähtökohdista Suomen ensimmäinen sanomalehtinainen, näytelmäkirjailija ja kulttuurivaikuttaja kasvoi.

Romaani sijoittuu Jyväskylään, jonne kuopiolaisen kauppiaan tytär Minna Johnson muutti kouluttautuakseen kansakoulun opettajaksi ensimmäisten naisten joukossa. Koulu jäi kesken, kun Minna avioitui koulussa lehtorina työskennelleen Ferdinand Canthin kanssa.

Edistyksellinen puoliso mahdollisti vaimonsa kasvun siksi joka hänestä tuli, ja kirjasta kasvaakin sydämeenkäypä rakkaustarina. – Elina Salo

Minna Rytisalo: Rouva C. Otava.

Kukin roolinsa mukaan


Lasitehtaan ympärille kasvanut kylä 1940- ja 50-lukujen taitteessa. Vanhaa kotitaloaan asuvat aikuiset sisarukset Jussi, Helmi ja Raili. Kolme päivää. Siinä ainekset, joista Tommi Kinnunen rakentaa hienoilla valotuksilla ehjän ajankuvan.

Kaikki kolme sisarusta ovat läsnä läpi kirjan, mutta näkökulma on yhden kerrallaan. Kirjan ensimmäinen kolmannes vietetään Jussin matkassa. Henkisesti jälkeenjäänyt mies tekee hanttihommia lasitehtaalla ja esittelee lukijalle paikat ja ihmiset tarkkojen havaintojensa kautta. Helmin osuuden teemaksi nousevat menetys ja yhteisön joustamattomat roolit. Lopuksi Railin kanssa nähdään, millaista on, kun ei taivu rooliinsa.

Kirjan rakenne on mestarillinen, ja loppuun päästyään tietää yhtä ja toista myös lasinpuhalluksesta – senkin, mitä on pintti.  Elina Salo

Tommi Kinnunen: Pintti. WSOY.

Ystävyyttä Kreetan rinteillä



”Olisin halunnut tietää, mitä sitten tapahtui. Se on hyvän kirjan merkki.”

Anja Snellman tarjoilee Kreetan lukijalle kaikilla aisteilla. Tarvitseeko saarelle enää lainkaan matkustaa?

Tarina kertoo kahden naisten ystävyydestä. Yhdeksänkymppinen Agave pelastaa vuorenrinteeltä vahingoittuneen kolmikymppisen Monikan ja vie tämän kotiinsa, kylään, jossa hän ainoana ihmisenä asuu. Luottamus rakentuu hitaasti, mutta vähitellen salaisuudet aukeavat ja maailmat kohtaavat.

Anja Snellman kirjoittaa aiempaa selkeämmin ja rauhallisemmin, ilman pakonomaista adjektiivivyörytystä. Aineksia on silti himpun verran liikaa: esimerkiksi Kreetan matkailumainostekstit ovat turhia, vaikka Monika opas onkin. Mutta viihdyin – ja olisin halunnut tietää, mitä sitten tapahtui. Se on hyvän kirjan merkki.  Sinikka Klemettilä

Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä. WSOY.

Päivä nykyelämää



”Jos lukisin vain yhden kirjan, se olisi tämä.”

Jos lukisin tänä syksynä vain yhden kirjan, se olisi tämä.

Jari Tervo kirjoittaa yhdenpäivänromaanissaan juuri tästä hetkestä ja ajasta, sekavasta maailmastamme kymmenien ihmisten äänellä niin, että äänet muuttuvat vahvoiksi mielikuviksi ja tunteiksi. Ne todella heräävät eloon. Oman näkökulmansa kokonaisuuteen antavat niin rasistit, vanhukset, suvakit kuin erilaiset heittiöt.

Tervo ei moralisoi henkilöidensä äänellä kuin ehkä hiukan, ja taittaa kritiikkinsä aina huumoriksi. Lauseet ovat teräviä, tilanteet absurdeja ja ihmiset Tervon alkupään tuotannosta tutulla tavalla kaikessa julmuudessaankin jotenkin rakastettavan rosoisia. Maailma henkilöiden ympärilläei sitä ole. Se on kovin julma ja keskeneräinen. – Irina Björkman

Jari Tervo: Aamen. Otava.

Lue myös: 


Rakkauden jälkeen suru

”Teksti pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka.”

Mies asuu Helsingissä yksin, nainen Pietarissa kouluikäisen tyttärensä kanssa. Yhdessä he ovat muutamia päiviä kerrallaan, lomareissuilla vähän pidempään. Muulloin kulkevat sähköpostiviestit, pitkät ja kaipaavat.

Toimittaja Svetlana Aksjonovan ja kirjailija Hannu Mäkelän seurustelu alkoi varovasti. Mäkelällä oli takanaan neljä rikkoutunutta liittoa ja hän mietti: Kestääkö tämä? Mutta Svetan kanssa on hyvä. Mäkelä rakastuu naisen vilpittömyyteen ja tuntee itsensä tämän seurassa vähän paremmaksi ihmiseksi. Suunnitelmissa on yhteenmuutto sitten kun Svetan tytär lähtee opiskelemaan, mutta aika loppuu kesken. Mäkelää 20 vuotta nuorempi Sveta kuolee sairauskohtaukseen.

Valo on tarina rakkaudesta ja surusta. Mäkelä käy läpi satoja sähköpostiviestejä, elää rakkaustarinaa uudelleen ja suree. Iän tuoman kokemuksen voimalla hän osaa arvostaa Svetaansa, valoaan. Vaikka kirjaa aloittaessa tietää sen surullisen lopun, teksti pitää otteessaan viimeisille sivuille saakka, niin liikuttavasti Mäkelä kirjoittaa pakahduttavasta kaipuustaan. – Marja-Liisa Husso

Hannu Mäkelä: Valo. Kirjapaja.

Vuosi 1918 lapsen silmin


Tuottelias Jari Järvelä eläytyy taidokkaasti lapsen maailmaan, sen mielikuvituksellisiin oikkuihin, epäloogisuuksiin ja pelkoihin. Kosken kahta puolta kertoo seitsenvuotiaan Jarin kahdesta kesäpäivästä vuonna 1977. Toisen hän viettää punaisen Aino-mummon, toisen valkoisen Sofia-mummon luona. Molempien kokemat sisällissodan kauhut Järvelä kirjoittaa auki viiltävän toteavasti mutta silti armottoman koskettavasti juuri lapsen silmin nähtynä.

Romaani on fiktiota, mutta perustuu Järvelän suvun tositarinoihin. Kirjan lopussa aikuinen Jari saa toisiaan karsastaneet mummot viimein samaan pihakeinuun. Se on jonkinlainen sovituksen alku. – Hannu Nieminen

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta. Tammi.

Marskin viimeinen unelma

”Oranen kuljettaa lukijan marsalkan pään sisään.”

Marraskuu 1945. Suomen tasavallan presidentti, 78-vuotiasmarsalkka Mannerheim, on pahasti sairas ja Portugalissa, suojassa jäätävältä talvelta ja sotasyyllisyysoikeudenkäynneiltä. On aikaa ajatella elettyä elämää, julkista ja yksityistä. Sitä, minkä kohtalo toi eteen, ja sitä, mihin itse saattoi vaikuttaa. Tekikö hän tarpeeksi Suomen hyväksi? Entä perheensä ja rakkauden eteen?

Mannerheimin vaiheisiin tiiviisti paneutunut Raija Oranen kuljettaa lukijan marsalkan pään sisään. Kaipaamaan, katumaan ja toivomaan. Vanhan miehen haaveet ovat ihmisen kokoisia: kestäisipä oikkuileva vatsa vielä herkullisen aterian,saisipa voimaa nousta uskollisen ratsun selkään. Olisipa elämässä vielä rakkautta. – Pia Hyvönen

Raija Oranen: Marsalkan ruusu. Otava.

Ironinen idylli



”Kuolema saa Ollikaisen käsittelyssä ihmeellisen kauneuden auran.”

Esikoisromaanistaan Nälkävuosi palkittu Aki Ollikainen kirjoittaa kaunista tekstiä. Niin oikeastaan pitääkin, sillä kirjan nimi Pastoraali tarkoittaa paimenidylliä. Luonto enteineen on siinä keskeinen, ja lammaslaumakin on mukana, mutta tapahtumien osalta itäsuomalaisen muuttotappiokunnan syrjäkylälle sijoittuva tarina asettuu ironiseen valoon. Silti kaksi kuolemaa, muistisairaan vanhuksen toilailut ja suden teurastamat lampaat saavat Ollikainen käsittelyssä ihmeellisen kauneuden auran. Sitä kautta kirja kertoo symbolisesta olotilasta, jossa ihminen on yhtä luonnon kanssa, yhtä hauras ja katoavainen. – Hannu Nieminen

Aki Ollikainen: Pastoraali. Siltala.

Hengen ja aineen perintö



”Romaani kuvaa oivallisesti, miten läheisilläkin ihmisillä voi olla virheellinen käsitys omasta ja toisen paikasta perheessä.”

Tarinasta paistaa, että Jarkko Tontti on toiselta ammatiltaan juristi. Teksti vastaa vaihe vaiheelta kysymykseen, miten hoitaa viralliset asiat omaisen kuoleman jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoita paperinmakua, sillä kahden sisaruksen välinen nokittelu äidin henkistä ja aineellista perintöä jaettaessa pitää loppuun asti otteessaan. Vanhat kaunat ja salaisuudet purskahtavat esiin. Vuorottelevin monologein etenevä romaani kuvaa oivallisesti, miten läheisilläkin ihmisillä voi olla aikuisuuteen asti virheellinen käsitys omasta ja toisen paikasta perheessä ja suhteesta vanhempiin. Kuten nykyproosa usein, myös Perintö poimii jännitteitä ja lukijaa jallittavia koukkuja dekkarikirjallisuuden työkalupakista. Siitä joko pitää tai ei. – Hannu Nieminen

Jarkko Tontti: Perintö. Otava.

Taivu tai kuole

”Lipponen kuvaa pätevästi pelon ja kauhun leimaavaa arkea.”

Päivi Lipposen historiallisen romaanin teema on ajankohtainen ja tärkeä: miten tavalliset ihmiset suistuvat ihmisarvoja polkevan hallinnon mahdollistajiksi Euroopassa 1917–45. Voivatko he muuta, kun toisessa vaakakupissa oli aina kuolema?

Lipponen kuvaa pätevästi henkilöiden pelon ja kauhun leimaavaa arkea, samoin kuin sodanjohdon kylmää hurmosta. Tarinat sinänsä ovat tutunkuuloisia, ja pieni oppikirjamaisuus paikoin häiritsee, mutta jännitteen luomisen Lipponen osaa.

Faktafiktion käsitteen hän voisi kyllä unohtaa. Romaani on sika, joka syö kaiken. Lähdeluettelo riittää sen vatsalaukun sisällön erittelyksi.  – Sinikka Klemettilä

Päivi Lipponen: Ihmisyyden vuoksi. WSOY.

Oletko jo lukenut viime syksyn kiinnostavimmat kirjat?

Sata vuotta sitten suomalaiset puhuivat toisilleen sentraalisantrojen avulla. Nyt liittymiä on kymmenen miljoonaa.

Merikapteeni Frans Nordfors perusti Turkuun Suomen ensimmäisen puhelinlaitoksen vuonna 1881. Siitä alkoi aiempaa huimasti nopeampi yhteydenpito.

Puhelinverkko laajeni verkalleen. Aluksi puhelut yhdistettiin käsipelillä. Iltaisin ja viikonloppuisin sentraalisantrat olivat vapaalla. Ympäri vuorokauden pystyi soittamaan vasta automaatti­keskusten myötä 1950-luvulla, jos paikallisella puhelinyhdistyksellä ei ollut ollut aiemmin yö­päivystystä.

Helsingissä puhelintiheys henkeä kohden oli vielä 1980-luvulla tuplaten suurempi kuin muualla maassa. Suurimmillaan lankapuhelimien määrä oli 1990-luvun lopussa, jolloin se hipoi jo kolmea miljoonaa.

Matkapuhelimella pystyi soittamaan jo vuonna 1971, kun autoradiopuhelinverkko ARP avattiin. Suosio tukki linjat, mutta silti se oli pienen piirin palvelu. Koko kansan huvia kännykkäpuheluista tuli vasta NMT- ja GSM-verkkojen myötä. Nykyään matkapuhelinliittymiä on lähes kymmenen miljoonaa.

Muistatko nämä suosikkipuhelimet?

Telettrofonoa

Italialaisen Antonio Meuccin vuonna 1854 suunnittelemaa telettrofonoa pidetään yhtenä maailman ensimmäisistä puhelinlaitteista. 


 


Suomen ensimmäinen

Metallitehtailija Johan Nissinen veti Helsingissä tontilleen Suomen ensimmäisen puhelinlinjan vuonna 1877 ja aloitti Bell-puhelimien myynnin.


 


Luuranko

Vuonna 1892 esitelty Ericsson AC 111 oli ensimmäinen hittipuhelin. Se sai lempinimekseen ”luuranko”.


 


Cobra

Ericofon-puhelin, ”Cobra”, vuodelta 1956 on muotoiluklassikko, jota valmistettiin vuosikymmenien ajan.


 


Dialog

Vuonna 1960 alettiin valmistaa Ericsson Dialogia. Sellainen on kököttänyt liki jokaisen kodin puhelinpöydällä, ja mallia myytiin miljoonittain.


 


Kekkosen puhelin

Helsingin Puhelinyhdistys rakensi vuonna 1973 presidentti Kekkoselle puhelimen, jossa olivat kaikki ajan herkut.


 


Menestyjän valinta

NMT-matkapuhelinverkko avattiin vuonna 1981. 14 500 markkaa maksava ja 5 kiloa painava Mobira Talkman oli menestyjän merkki.


 


Cityman

Vuonna 1987 kehittyneempi NMT 900 -verkko toi mukanaan sirommat puhelimet. Mobira Cityman painoi vain 790 grammaa ja maksoi 24 000 markkaa.


 


Tekstarit tulevat

Vuonna 1991 GSM-verkko toi mukanaan tekstiviestit. Suomalaiset lähettivät niitä enimmillään melkein kolme miljardia vuodessa. Nokia 1011 oli ensimmäinen suurelle yleisölle tarkoitettu GSM-puhelin. 



Banaani

Liukukannella varustettua ”Banaani”, Nokia 8110, oli vuoden 1996 hittituote. Banskua alettiin valmistaa uudelleen viime vuonna.


 


Suomen yleisin

Nokia 3310 oli Suomen yleisin puhelin. 2000-luvun alkuvuosina lähes 90 prosenttia Suomen kännyköistä oli nokialaisia.


 


Mullistaja

iPhonen myynti Suomessa alkoi vuonna 2008. Kosketusnäytöllä varustettu puhelin mullisti älypuhelinmaailman.


 


Top 3 kännykät

Kaikkien aikojen myydyimmät matkapuhelimet tulevat Suomesta

3210

Vuonna 1999 esitelty Nokia 3210 löysi yli 150 miljoonaa ostajaa.


 


1110

Nokia 1110 ilmestyi 2005. Sitä myytiin 250 miljoonaa kappaletta.


 

1100

Nokia 1100 ilmestyi vuonna 2003 ja myi yli 250 miljoonaa kappaletta.


 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2018.

Lue myös: