Lehtemme ruokakyselyssä lukijamme vastasivat mm. siihen mitä suomalainen ruoka merkitsee ja mikä on se maku, jonka he toivoisivat säilyvän. Vastauksia tuli 2521!Tässä kyselymme tulokset.

Keittiö on kodin keidas

Suomessa tehdään itse runsaasti ruokaa. 90 % vastaajasta valmistaa ruokaa päivittäin tai lähes päivittäin ja 50 % vähintään kerran päivässä. Viikonloppukokkeja on alle 10 % kaikista vastanneista.

Kotimaisuus ja terveellisyys on POP

Suomalainen ruokakulttuuri on vahvistunut viime vuosina. Lähes 50 % kaikista on tätä mieltä, 60 vuotta täyttäneistä yli 50 %. Noin 25 %:n mielestä ruokakulttuuri on heikentynyt.

Suomalaiset kotiruoat ovat parasta ruokaa. Noin 65 % on täysin tätä mieltä. Lähes yhtä usea haluaa ehdottomasti valmistaa ateriat alusta loppuun itse. Kotimaisuutta arvostetaan monella muullakin tavalla: ostoksilla valitaan mieluiten kotimainen vaihtoehto, joka koetaan myös terveellisenä.

Terveellisyyden asettaa maun edelle ehdottomasti vain vajaa 25 % ja lähiruokaa suosii 40 % vastanneista. Yhtä yleistä on kokeilla uusia suomalaisia tuotteita ja tutustua paikallisiin erikoisuuksiin kotimaassa matkustettaessa. Pelkästään luomutuotteita on valmis valitsemaan vain 20 %.

Ruokamuistoja lapsuudesta

Parhaat makumuistot liittyvät arkiateri­oi­hin lapsuudenkodissa. Juhlapyhät ja juhlaruoka ovat liki yhtä tärkeitä. Varttuneimmilla kolmanneksi tärkein muistojen lähde on oma aikuisiän koti, alle 50-vuotiaille vierailut mummolassa tai sukulaisissa. Nuorimmilla kouluruokailu pääsi myös listoille, varttuneimmilla lomat ja matkat Suomessa.

Maku ylitse muiden

Hyvin erilaiset ruoat saavat veden herahtamaan lukijoidemme kielelle. Ykkös suosikkeja ovat karjalanpiirakka, ruisleipä  ja karjalanpaisti, sekä kesäsesongin uudet perunat savustettujen tai paistettujen kalojen kanssa. Lihamakaronilaatikko, joulukinkku, erilaiset kukot, kaalilaatikko, monet keitot, lihapullat, läskisoosi ja poronkäristys mainitaan usein. Makeista herkuista mustikkapiirakka ja pulla ovat suosikkeja.

Toiseksi suosituimpien ruokien listalla toistuvat monet yllämainituista. Puolukkapuuro ja muut marjapuurot saavat paljon kehuja. Korvapuustit, letut ja pannukakut mainitaan usein. Leipäjuusto ja mämmi saavat hajaääniä.

Erilaiset kiisselit ja rahkajälkiruoat ovat useiden mielestä kolmannella sijalla. Puuroista parhaimpiin kuuluvat myös uunipuurot. Lisäksi muistettiin muun muassa rönttöset, rössypottu, kuivalihavelli ja rieskat.

Kattaus kaunistaa

Hyväksi kokiksi tunnustautuu täysin vain 25 %, hieman empien 75 %. Tämä ”vaatimattomuus” on iästä riippumatonta. Ruoan laittaminen on olennainen osa ruoasta nauttimista 40 % vastaajista, kattaus ja ruoan esillepano 30 %:lle. Hieman vajaa 50 % vastanneista kerää ja käyttää ahkerasti lehtien ruokaohjeita. Reilusti yli 50 % ostaa lehtien ruokaohjeissa suositeltuja tuotteita silloin tällöin.

Kinkulle kaveri

Hieman vajaa 50 % on valmis harkitsemaan juhlapyhien perinneruokien korvaamista uusilla vaihtoehdoilla, vain noin joka kuudes haluaa ehdottomasti pysyä perinteisissä ruoissa.

Viini ja ruokavieraat jakoivat lukijoidemme ajatukset kahtia. Ruokavieraita kutsuu usein 17 % vastanneista, mutta saman verran vastaajia on täysin eri mieltä.  20 % mielestä viini on ehdottomasti osa ruoasta nauttimista, mutta lähes 25 % on täysin eri mieltä.

Hyvä vientituote

Maukkaus ja tuoreus liitetään vahvimmin suomalaiseen ruokaan. Puhtaus ja terveellisyys lähes yhtä paljon. Puolet on yhtä mieltä siitä, että ruoka on vuodenaikojen mukaan vaihtelevaa.

Erittäin hyvänä vientituotteena suomalaista ruokaa pitää 35 %. Kalliiksi sen kokee täysin vain noin 25 %. Tylsää ja väritöntä tai kovin yksinkertaista suomalainen ruoka ei ole juuri kenenkään mielestä. 50 % on sitä mieltä, että valmistus vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä.

Kotikeittiön raaka-aineiden TOP 10

  1. Suosituimmat kalat ovat lohi, ahven, kuha ja muikku. Myös hauki, kampela, kiiski, kirjolohi, lahna, made, rautu, seiti, silakka, särki ja taimen maistuvat.
  2. Lihojen ykkönen on possu. Nauta, broileri sekä hirvi ovat muita suosikkeja. Listoille pääsivät myös jauheliha, kalkkuna, lammas, maksa, poro, riista ja vasikka.
  3. Viljoista ruis on ylivoimainen. Kaura, ohra ja vehnä tulevat seuraavina. Hirssi, riisi, speltti ja tattari mainittiin myös.
  4. Maitotuotteista ykkönen on maito, mieluiten kevyt tai rasvaton. Jogurtti, juustot, jäätelö ja piimä mainittiin usein. Kerma, kevyt ja ruokakerma, saivat myös mainintoja, samoin raejuusto, rahka, viili ja voi.
  5. Juureksista peruna ja porkkana jakavat kärkisijan, punajuuri ja lanttu ovat tasavahvoja kakkosia. Bataatti, juuriselleri, maa-artisokka, nauris, palsternakka ja sipuli saivat hajaääniä.
  6. Kasvisten kunkku on tomaatti. Salaatti, erityisesti jäävuorisalaatti ja keräsalaatti, saivat paljon suosikkipisteitä, samoin kukka- ja parsakaali. Herne, muut kaalit, kesäkurpitsa, nokkonen, papu, parsa, pinaatti, purjo, retiisi ja sipulit löytyvät listoilta.
  7. Yrttien ykkönen on tilli. Persilja, basilika ja ruohosipuli tulevat seuraavaksi mieluisimpina. Pidettyjen yrtti- ja maustekasvien lista on pitkä: anis, kirveli, kumina, kynteli, lipstikka, meirami, minttu, nokkonen, oregano, piparjuuri, pippuri, purjo, rakuuna, rosmariini, sahrami, salvia, sipuli ja sitruunamelissa.
  8. Sienistä selvästi suosituin on kantarelli. Suppilovahvero, herkkusieni ja rouskut ovat seuraavia. Myös herkkutatilla on paljon ystäviä. Haperot, kangas-sieni, korvasieni, lampaankääpä, mustatorvisieni, mustavahakas ja siitake löytyvät suosikkilistalta.
  9. Marjasarjassa mansikka, varsinkin ahomansikka, on hieman mustikkaa suositumpi. Kolmantena tulee vadelma, neljäntenä puolukka, mustaherukka hieman punaista suositumpana. Juolukka, karpalo, punainen karviainen, lakka, mesimarja ja tyrni maistuvat myös.
  10. Omena on ykköshedelmä. Appelsiini, luumu ja banaani yltävät neljän kärkeen. Ananas, greippi, kiivi, kirsikka, mandariini, mango, persikka, päärynä, vesimeloni ja viinirypäle saivat kukin muutamia ääniä.

Kyselyn 2521 vastaajasta

  • 81 % naisia, 19 % miehiä
  • 21 % alle 50-vuotiaita, 23 % 50–60-vuotiaita, 38 % 60–70-vuotiaita ja 18 % yli 70-vuotiaita
  • runsas kolmannes työelämässä
  • 2/3 aikuistalouksia, 1/4 yksinasuvia, lapsia kotona joka kymmenennellä
  • nettilomakkeen kautta vastauksia tuli lähes kolmannes

Reseptien parhaimmisto

Reseptikilpailun parhaimmistoa julkaisemme ET-lehdessä 15, joka ilmestyy 23.9. Reseptit lisäämme myös nettiET:n reseptiarkistoon.

Vanhana voi voittaa olympialaisissa, ryhtyä pornotähdeksi tai perustaa yrityksen.

  1. Maailman vanhin elossa oleva ihminen on tätä nykyä 112-vuotias japanilainen Masazo Nonaka. Hän on syntynyt 25.7.1905. Eläkkeellä oleva mies viettää päiviään katsomalla sumopainia ja lukemalla sanomalehtiä. Nonakan mukaan hänen pitkän ikänsä salaisuus on kuumissa lähteissä kylpeminen ja makeisten syöminen.
  2. Suomessa vanhimmaksi on elänyt Ikaalisten KOP:n pankinjohtaja Lempi Maria Rothovius. Hän kuoli 112-vuotiaana vuonna 2000.
  3. Rautalammilainen Eila Kaijärvi-Pekkola perusti eläkeläisiä työllistävän yrityksen 67-vuotiaana. Kotiavusta, pihatöistä ja polttopuiden tekemisestä tuntihinta on 25 euroa. senioriosaajat.fi
  4. Intialainen Fauja Singh ryhtyi maratoonariksi 89-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 2003 hän juoksi Toronton maratonin 5 tunnissa 40 minuutissa.
  5. Suomen eduskunnan vanhin kansanedustaja on ollut Miina Sillanpää. Hän jätti eduskunnan 82-vuotiaana vuonna 1948.
  6. Vuoden 2017 kuntavaalien vanhin ehdokas oli vuorineuvos Paavo V. Suominen, tuolloin 97 vuotta. Hän edusti perussuomalaisia Tampereella, mutta 54 ääntä eivät riittäneet valtuustopaikkaan. Suominen täytti 98 vuotta 12. helmikuuta tänä vuonna.
  7. Maailman vanhin olympiamitalin voittaja oli ruotsalainen Oscar Swahn, joka voitti hopeaa hirviammunnan kaksoislaukauksien joukkuekisassa 72-vuotiaana vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissä.
  8. Japanilainen Shigeo Tokuda, 82, on maailman vanhin pornotähti. Hän jäi eläkkeelle matkatoimistosta ja aloitti uuden uransa 60-vuotiaana.
  9. Maailman vanhin esiintyvä taiteilija -tittelin saavutti hollantilainen Johannes Heesters. Hän nousi lavalle vielä 105-vuotiaana ja eli 108-vuotiaaksi.
  10. Tämänhetkinen maailman pisimpään hallinnassa ollut monarkki on kukas muukaan kuin kuningatar Elisabet II, 92. Hän on ollut vallassa 6.2.1952 lähtien eli 66 vuotta. Maailmanhistorian pitkäaikaisimpien hallitsijoiden listalla hän jää kuitenkin kauas kärjestä: Swasimaan Sobhuza II hallitsi 82 vuotta (1899–1982). 

Lestijärven Marttojen kurssilla värjättiin villalankaa suopursulla, lupiinilla, raparperilla, koivunlehdillä ja maitohorsmalla. Päivän jälkeen kaikkien sormet syyhysivät päästä neulomaan kauniita lankoja.

Suopursusta lähtee voimakkaan huumaava tuoksu ja suorastaan myrkyllisiä höyryjä. Siksi sitä on parempi keitellä ulkona. Koivunlehtikeitoksen aromi taas tuo kaikkien kurssilaisten mieleen kotoisan saunaillan.

Kesäkuisena aamuna Lestijärven kotiseutumuseolle on saapunut toistakymmentä innokasta langanvärjääjää. Puuhanaisina ja opettajina hyörivät Noora Lappi ja Susanna Kuorikoski. He ovat edellisenä iltana loikkineet metsässä ja suolla keräämässä kasveja värjäystä varten.

Ajankohta on värjäyksessä tärkeä: loppukesästä vihreät kasvit eivät enää anna väriä.

Laitetaan kattilat tulille ja ryhdytään hommiin. Vyyhdillä olevat käsittelemättömät pässinpökkimät on tilattu Pirtin kehräämöstä. Ne pestä huljutellaan ensin saavissa haaleassa vedessä, jossa on mietoa pesuainetta. Niin saadaan villarasvat pois.

– Villalankoja käsitellään hellästi. Niitä ei väännetä vaan vesi lypsetään pois varoen, Noora opastaa.

Maitohorsmasta tulee lankaan kellertävän vihreä sävy.
Maitohorsmasta tulee lankaan kellertävän vihreä sävy.

Kilosta kasveja 100 g lankaa

Eilen kerätyt suopursut ovat olleet liossa vuorokauden. Noora on ehtinyt keittää jo koivunlehtiliemenkin nuutuneesta juhannuskoivusta.

– Kasveja kannattaa liottaa runsaassa vedessä. Veden määrä ei vaikuta värjäystulokseen, vain vedessä olevan väriaineen määrällä on merkitystä. Esimerkiksi tässä kuuden litran kattilassa on koivunlehtiä piripintaan, ja tämä värjää sata grammaa lankaa. Pääsääntöisesti tarvitaan kilo tuoreita kasveja sadan gramman vyyhtiä kohden, Noora kertoo.

Värjäyskattilan täytyy olla ainakin kymmenenlitrainen. Se voi olla teräksinen, rautainen tai emaloitu.

– Avotulella kuumennettava rautapata olisi nostalginen, mutta sen lämpötilan säätely on vaikeaa. Lisäksi rautapadasta irtoaa metallihiukkasia, jotka saattavat muuttaa väriä. Siksi kaasupolttimet tai sähkölevy ovat parempia lämmönlähteitä ainakin aloittelijoille, Susanna perustelee.

Näin lempeän vaaleaa on villa ennen pesua ja värjäystä. Sari Sheare näyttää.
Näin lempeän vaaleaa on villa ennen pesua ja värjäystä. Sari Sheare näyttää.

Liian kuuma huovuttaa

Kasveja keitetään vedessä 1–3 tuntia. Ruohokasvien ja sienien keittämiseen riittää usein tunti, mutta varvuista ja jäkälistä väri irtoaa vasta pidemmällä keittoajalla. Lopuksi liemi siivilöidään.

– Nyt väriliemi on jäähtynyt noin 40-asteiseksi, ja lasken siihen märän lankavyyhdin kepeissä reunaan tukien. Sitten vain lisää tehoa keitokseen. Mutta liemi ei saa kiehua, vaan sopiva lämpötila on 80–90 astetta, Noora muistuttaa.

Lämpötilan tarkkailu on olennainen osa värjäystä, sillä liian kuumassa villa huopuu.

Näin kaunista väriä saadaan muun muassa samettijalalla, sipulilla, koivulla ja nokkosella.
Näin kaunista väriä saadaan muun muassa samettijalalla, sipulilla, koivulla ja nokkosella.

Purettaminen kiinnittää värin

Seuraavaksi Noora lisää keitokseen punnitun ja lämpimään vesitilkkaan liuotetun puretusaineen, alunan. Purettaminen tarkoittaa langan käsittelyä metallisuoloilla. Se lisää kuidun väripintaa, lanka tahmautuu ja värihiukkaset kiinnittyvät paremmin kuituun.

Langan voi purettaa joko etukäteen tai värjäyksen yhteydessä. Purettaminen kiinnittää värit lankaan, tuottaa voimakkaamman värjäystuloksen ja saa värit kestämään paremmin. Ilman puretusta värit lähtisivät pesussa pois tai haalistuisivat huomattavasti.

– Puretusaine pitää mitata tarkasti, sillä liian suuret määrät vahingoittavat lankaa ja liian pienet määrät kiinnittävät värin huonosti, Noora selittää.

Tavallisimmat puretusaineet ovat apteekissa myytävät aluna, viinikivi sekä kupari- ja rautavihtrilli. Eri aineilla saadaan samastakin materiaalista erilaisia värisävyjä.

– Meidän käyttämämme aluna ei muuta kasvista saatavaa väriä. Viinikivi sen sijaan kirkastaa varsinkin punaista ja keltaista. Tinasuola taas voimistaa punaisia, oransseja ja keltaisia värejä, Susanna sanoo.

Lihalämpömittari on oiva apu lämpötilan tarkkailussa. Kattilan reunassa on vanhaa väriä veriseitikki-sienestä.
Lihalämpömittari on oiva apu lämpötilan tarkkailussa. Kattilan reunassa on vanhaa väriä veriseitikki-sienestä.

Kuparivihtrilli muuttaa keltaisen sävyn vihertäväksi tai rusehtavaksi. Vihertävän se tekee tummemmaksi ja punaisen ruskeanpunaiseksi. Rautavihtrilli muuttaa keltaisen harmaanvihreäksi ja karmiininpunaisen violetiksi.

Raparperilla värjätessä ei puretusaineita tarvita, sillä raparperin sisältämä oksaalihappo toimii puretteena.

Etikka lisää värien kestävyyttä

Värin kiinnittäminen pesunkestävästi kuituun vaatii tunnin kuumennuksen. Värjäysliemi lankoineen kuumennetaan 80–90 asteeseen, alemmassa lämpötilassa väri ei tartu. Välillä lankoja käännellään hellävaraisesti.

Jos langoista alkaa tulla liian voimakkaan värisiä, ne voi nostaa kuumennuksen loppuajaksi puhtaaseen samanlämpöiseen veteen. Selvästi värillisen liuosveden voi käyttää uudestaan.

– Liuosvesi jäähdytetään, ja värjäystä jatketaan toisella lankaerällä. Jos veteen lisää toista puretusainetta, värisävy muuttuu, Noora kertoo.

"Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä."

Langat nostetaan pois värjäysliemestä jäähtymään. Jos puretusaineena on aluna tai viinikivi, langat voi jäähdyttää värjäysliemessä, jolloin niiden värisävy syvenee.

Lopuksi kädenlämpöiset langat huuhdellaan. Ensimmäiseen huuhteluveteen voi lorauttaa hieman etikkaa, sillä se lisää värien kestävyyttä. Huuhteluvettä vaihdetaan, kunnes se on kirkasta.

Venla Kiviniemi pesee lankoja ennen värjäämistä.
Venla Kiviniemi pesee lankoja ennen värjäämistä.

Kielon lehdistä aprikoosia

Värjäyspäivän lopuksi lankavyyhdit pujotetaan niiden ympärillä olevista haltialangoista keppiin, ja keppi nostetaan vanhan kiikun päälle. Siinä pässinpökkimät heiluvat tuulessa ja ehtivät kuivahtaa ennen kotiin lähtöä.

– Värjääminen on hauskaa, sillä lopputuloksesta ei koskaan tiedä. Suopursusta tulee kuparinruskeaa ja lakastuneista kielonlehdistä aprikoosin sävy. Punaista saa aikaan punaisella verihelttaseitikillä, Noora kuvailee.

Kurssilaiset ovat tyytyväisiä lankojensa herkkiin sävyihin. Vain lupiinin tuottama sinertävän harmaa väri on pieni pettymys, sillä toiveissa oli sinisempi sävy. Raparperista tuli ihanan vihreää.

Lue lisää: Lestijärven nuoret naiset rakastavat mummoilua

Lisää tietoa:

  • Puumalalainen Sanski Matikainen järjestää värjäyskursseja ympäri Suomea, rukkijarautapata.com
  • Kirja langanvärjäyksestä: Aittomäki & Colliander & Kotiranta: Luonnosta väriä lankoihin. Tammi.
  • Värjäysblogi: riihivilla.blogspot.fi

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.

  • Värjääminen luonnonkasveilla on ikivanha tapa. Kasveilla saa kauniita, pehmeitä ja toisiinsa sointuvia yksilöllisiä sävyjä. Värjäystulokseen vaikuttavat kasvien kasvupaikka, keräysajankohta, käytetty vesi, värjäysastia ja puretusaineet.
  • Kasvupaikan maalaji ja kosteus vaikuttaa värisävyyn. Helsingissä ja Inarissa kasvaneesta kanervasta voi tulla erilaiset sävyt.
  • Nuorten puiden kuori sisältää enemmän väriaineita kuin vanhempien. Männyn- ja kuusenkävyistä saa punaruskeaa väriä parhaiten keväällä.
  • Kukkivat kasvit kannattaa kerätä juuri ennen kukintaa, sillä lehtien ja varsien värit ovat silloin voimakkaimmillaan.
  • Sieniä voi kerätä syksyllä, mutta myöhemmin niiden jäätyminen tai kuivuminen antaa värisävyille voimaa.
  • Kasvit punnitaan, pilkotaan ja hienonnetaan, jonka jälkeen ne laitetaan veteen likoamaan.
  • Tuoreita ja pehmeitä kasveja liotetaan lyhyempi aika kuin kuivattuja ja kovia kasveja.