Huippusuosituksi noussut Cinque Terren alue Ligurian rannikolla Italiassa on kuin ihmeen kaupalla säilyttänyt aitoutensa ja kauneutensa. Siksi Juhani Korhonen palaa nauttimaan kyläviisikon tunnelmasta yhä uudelleen.

Vuonna 1985 vain Monterosson kylässä oli muutama pieni hotelli ja leirintäalue, mutta pian opaskirjat alkoivat ylistää alueen kauneutta. Kävijämäärä lähti kasvuun. Moni halusi omin silmin todeta, onko seudun nosto Italian tärkeimmäksi kohteeksi Rooman, Firenzen ja Venetsian rinnalle ansaittu.

Onko seutu Italian upeimpia?

Tuhosiko matkailu alueen luonnon ja villi rakentaminen ainutlaatuisen arkkitehtuurin? Ei, massaturismi ei alueelle ehtinyt. Vuonna 1998 Cinque Terresta muodostettiin kansallispuisto, joka julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi. Luonnon lisäksi suojellaan viininviljelyperinnettä, kivivalleja ja penkereitä, jotka ovat uhmanneet aikaa ja luonnonvoimia yli vuosisatojen. Arkkitehtuuria ei saa muuttaa eikä uutta rakentaa.

Massaturismi ei alueelle ehtinyt.

Kansallispuisto tuo matkailijalle pieniä rajoituksia mutta myös lisää palveluja. Retkeilymajoja on edelleen vain yksi, Manarolassa. Se on suosittu, siisti ja mukava. Edullisia bed and breakfast -paikkoja riittää, mutta hotellielämä keskittyy pääosin Monterosson hiekkarantojen luo.

Kallionlohkareista rakennettu aallonmurtaja suojaa satamapoukamaa ja värikkäiden veneiden rykelmää. Kalastajat kokoavat saalistaan ja lappavat verkot. Kissat venyttelevät, odottavat osaansa.

Meren ja kalan tuoksuihin sekoittuu vastapaahdettujen kahvipapujen ja tuoreiden leivonnaisten aromi. Jopa maistuu kuppi espressoa ja uunilämmin appelsiinimarmeladileivos.

Jopa maistuu kuppi espressoa.

Välimerellinen, italialainen aamu on lomailijan unelma. Uneliaasti, viipyillen oleilen aamuauringossa ennen liikkeellelähtöä.
Heti satamasta alkavilla rinteillä kohoaa Riomaggiore, yksi Cinque Terren maakunnan viidestä kylästä. Tästä alueen nimi, Cinque Terre, viisi maata. Omaperäinen seutu on Italian jylhintä, karun kaunista rannikkoa Genovan lahden kaakkoislaidalla, länteen La Spezian kaupungista.

Näkymät ovat jyhkeitä. Kallioiset vuorenrinteet kohoavat suoraan merestä, ja vähäinen asutus on keskittynyt alueen laaksoihin, luonnonsatamien ympärille. Ylimmät talot nököttävät ylhäällä kuin yksinäiset kotkanpesät.

Jokainen kylistä on omanlaisensa. Satama on kaikille tärkeä ja meri, josta on aina saatu toimeentulo. Viiniviljelmiltä on tullut särvin ja pientä lisätuloa. Kalastus, merenkäynti ja kova työ viljelmillä ovat muokanneet seudun ihmisistä mutkattomia, italialaisittain jopa jäyhiä. Siinä onkin osa alueen viehätystä.

Kylän pääkatu alkaa aina satamasta. Katu kohoaa jyrkästi ja liittyy vuorella kulkevaan Genova–Livorno-tiehen. Satamasta katsoen kaikki tiet vievät aluksi ylöspäin ja sitten – vaikka Roomaan.

Kylän pääkatu alkaa aina satamasta.

Cinque Terressä ei ole tasaista kuin verkkaisa elämänrytmi auringon noustessa ja laskiessa. Kaikki muu tällä rannikolla on tasapainoilua, kapuamista ylös- tai alaspäin. Talot, tiet ja viinitarhat on pengerretty rinteille. Korkein vuorenhuippu yltää lähes kilometriin asti. Sinne on pitkä ja kivinen tie.

Aluksi nousu sujuu kevyesti asvaltoidulla, talojen välissä kiertelevällä kapealla käytävällä, sitten portaita. Yksi, kaksi, kolme… On mukavaa laskea askeleita: neljä-, viisi-, kuusikymmentä. Sadannen jälkeen en enää viitsi. Turvallinen kaide päättyy, betonirappuset muuttuvat kivisiksi. On niin hikikin.

On niin hikikin.

Polku polveilee ja työntyy välillä pensaiden läpi ohi viiniviljelmien, jotka vuosisatojen aikana on pengerretty luonnonkivistä sovitellen ja kiilaten terasseiksi.

Cinque Terre tunnetaan kivirakennelmistaan. Pengerrykset, vanhat talot, vajat, polut ja niitä reunustavat vallit, kaikki on kivestä. Rakentaminen on ollut raskasta. Naiset raatoivat kuin miehet ja miehet kuin pedot. Nyt kivirakennelmia kunnostetaan ja suojellaan. Ne ovat osa käsityöperinnettä ja perinnemaisemaa.

Etelään antavilla pengerviljelmillä kypsyvät vermentino-rypäleet, joista valmistuu aikanaan Cinque Terren DOC-valkoviini, Denominazione di Origine Controllata. Se on kuivaa, raikasta.

Etelään antavilla rinteillä kypsyvät rypäleet.

Ankara työ antaa viinille lisäarvoa. Jokainen rypäle on kannettava selkäkorissa, rappu rapulta satoja metrejä alapuolella odottavan auton lavalle. Nykyisin apuna ovat pienet ratashissit.

Kiipeäminen jatkuu, rappusia, rappusia. Tulemme 362 metriä merenpinnasta sijaitsevalle entiselle Monteneron luostarille. Nyt se toimii rauhallisena ravintolana ja hotellina.

Rappusia, rappusia, rappusia.

Autotiekin hotellille on, mutkan kautta, sekä hidas, omintakeinen hammasratashissi. Kiipeäminen kannatti. Näkymät matkalla ja luostarin pihalta herättävät kunnioitusta.

Jylhät rannat, rosokalliot ja alueen viinit ovat innoittaneet kirjailijoita, kuten Dantea, Boccacciota ja Charles Dickensiä. Tommy Tabermanin romaanin Vernazzan valot rakkaustarina sijoittuu tänne.

Tarinaa isketään täälläkin: Kauan sitten valtava monipäinen vesihirviö asettui La Spezian lahdelle. Se tuhosi laivat ja syöksi merimiehet kadotukseen. Lopulta rannikon rohkeat miehet kukistivat pedon. Vieläkin täältä löytyy hirviön piiloiksi kutsuttuja koloja. Luolat, hirviötä muistuttavat kalliopaadet ja salaperäiset poukamat ovat tietenkin saman julmurin tekemiä.

Rohkeat miehet kukistivat lopulta pedon.

Illan suussa palaan satamaan. Tuulenvire virkistää. Kalastajat valmistautuvat yönuotanvetoon. Kissat ovat kadonneet ja espresso vaihtunut valkoviiniin.

Ravintolassa tuoksuvat paistettu kala, katkaravut ja keitetyt simpukat. Alkuruoaksi tilaan perinneruokaa, vihreää pasta pestoa. Alueen kuiva valkoviini sopii sen ja simpukoiden kanssa. Yritän tilata jälkiruokaa: ”Si, si, sischica, ei kun sicchiiaca.” Tarjoilija ymmärtää ja tuo lasilliset paikallista ylpeyttä, kullankeltaista, aprikoosille ja akasiahunajalle tuoksuvaa, makeaa viiniä, sciacchetràa.

Si, si, sischica, ei kun sicchiiaca.

Salute, kippis! Aurinkokin painuu juuri sopivasti Genovanlahden aaltoihin.

Cinque Terre

  • Sijainti  Kyläviisikko Italian pohjoisosassa Ligurian rannikolla noin 200 km Ranskan rajalta. Kylät ovat Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso.
  • Paras aika matkustaa  Huhtikuusta kesäkuuhun on jo vilkasta, samoin syyskuu. Heinä- ja elokuu ovat tukahduttavan kuumia. Rauhallisempaa ja vielä kaunista on loka–marraskuussa, joskin silloin voi olla sateista. Kesällä majoitus on syytä varata etukäteen, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä yöpymispaikkoja on helppo löytää.
  • Tekemistä  Patikointi, sukellus, ratsastus, pyöräily. Parco Nazionale delle Cinque Terre -puistopassi oikeuttaa vaeltamaan valvotuilla reiteillä ja matkustamaan alueen busseilla. Hiekkapohjaisia uimarantoja on Monterossossa, jossa ovat myös alueen hotellit.

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.

Ligurian rannalla Luoteis-Italiassa sijaitsee Cinque Terren viehättävä kylärypäs. Pakkaa mukaan hyvät kengät ja housut, joiden vyötärö venyy.

Cinque Terren kylät eivät sovi löhölomailijalle. Sen huomaa, kun raahaa matkalaukkua Riomaggioren pääkadulla Via Colombolla.

Kylä on täydellisen viehättävä. Kadulla on kauppoja, jokunen ravintola ja leipomo. Pikkuisesta satamasta pääsee veneretkille, majapaikkojakin löytyy.

Majoitumme Appartamento Giannassa osoitteessa Vico della Valle 15. Majapaikan 40 neliömetrin kokoiselta terassilta on mukava näköala merelle, ja huoneistomme on moderni ja erittäin siisti.

Gelato on vähärasvaista jäätelöä.
Gelato on vähärasvaista jäätelöä.

Matkalaukut tosin pitää kuljettaa perille juna-asemalta, ja kävelymatkaa kertyy kilometrin verran. Jälkiviisaana on helppo todeta, että asemalta olisi kannattanut kysellä laukkujen kuljetuspalvelua. Jyrkillä kaduilla voi kunto pettää.

Vaikka lomapäivät kuluvat tutustuen kyliin, on kiva, että majoituspaikka on viihtyisä ja varustettu vähintään parvekkeella. Näkymä merelle on ehdoton. Mitä lähempänä rantaa petipaikka sijaitsee, sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmistaa, että huoneesta todella on merinäköala.

Cinque Terre nousi suosioon, kun Travel+Leisure -lehti kertoi siitä 1990.

Näissä kylissä kävellään. Jos tyytyy pelkkään junamatkailuun, jää paitsi huikeista näkymistä. Seudun kaikki viisi kylää ovat kuulemma käveltävissä yhteensä viidessä tunnissa, mutta en silti suosittele moista urakkaa kenellekään.

Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.
Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.

Patikointiin tarvitaan vain hyvät kengät ja noin kahdeksan euron hintainen patikointipassi. Jokin reitti on aina suljettu maanvyörymien takia.

Loistopaikka maisemien ihasteluun on Castello Doria. Lähes raunioiksi sortunut linnoitus on Cinque Terren vanhin ja sijaitsee Vernazzan kylän satamassa. Linnan historia alkoi jo1400-luvulla, jolloin tornista yritettiin huomata merirosvot ennen kuin kylä oli ryöstetty.

Seutua katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota viinitarhoihin, jotka on rakennettu rinteisiin. Jokainen penger on muurattu käsin ilman laastia.

Lain mukaan asukkaan pitää pengertää tonttinsa rinteet. Talot ovat runollisesti ränsistyneitä, siinä niiden viehätys.

Vernazzan kadut ovat kapeita.
Vernazzan kadut ovat kapeita.

Kaiken kävelyn jälkeen on mukava vielä vähän, no, kävellä. Sitten tulee nälkä.

Osoitteessa Via Colombo 208 toimii Mamma Mia -noutoravintola. Ravintola myy jättipizzaa, mutta myös kikhernejauhosta tehty rieskamainen farinata maistuu taivaallisen hyvältä ja sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon.

Kaadamme valkoviiniä muovimukeihin ja syömme lounaan Riomaggioren rantakallioilla.

Ruoka on hyvää kaikissa kylissä. Merenelävät ovat tuoreita ja erityisesti anjovikset kuuluisia. Seudulta ovat kotoisin focaccia-leipä ja pesto. Sciacchetra-jälkiruokaviini sopii jopa tuliaiseksi.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.
Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.

Riomaggioren satamassa toimii Diving Center 5 Terre, joka järjestää romanttisia veneretkiä ja vuokraa snorklausvälineitä sekä kanootteja.

Manarolan satamasta pääsee venereissulle Enjoy Cinque Terre Boat Toursin kyydissä. Juomat kuuluvat matkan hintaan, joka on 65 euroa.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.
Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.

Iltamyöhäisellä kipuamme vielä vuorenjyrkänteelle, joka sijaitsee Riomaggioren juna-aseman vieressä. Osoitteessa Via dell' Amore 55 on sympaattinen Bar e Vini a Piè de Mà.

Tarjoilija on jo sulkemassa baaria, mutta palvelee meitä silti mielellään. Istumme iltaa viinipullon ja juustojen kanssa tuulisella terassilla. Meri velloo alapuolellamme.

Aurinko on kadonnut horisonttiin, ympärillä on vain pimeys ja muutama valo siellä täällä.

Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.
Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 15/2017.

 

1. Cinque Terre koostuu viidestä vanhasta kalastajakylästä. Ne ovat Riomaggiore, Manarola, Vernazza, Corniglia ja Monterosso al Mare.

Kylästä kylään voi kulkea edullisesti junalla tai patikoiden vuorenrinteillä ja viinilehtojen läpi. Vain asukkaat saavat autoilla kyliin. Unesco valitsi seudun maailmanperintökohteeksi 1997.

2. Perille pääsee Milanosta junalla 3,5 tunnissa, alkaen 12 euroa. Meno-paluulennot Helsinki-Milano alkaen 160 euroa.

3. Hotelleja on vain Monterossossa, muissa kylissä on bed & breakfast -majapaikkoja ja hostelleja. Matkailija voi yöpyä myös läheisessä La Spezian kaupungissa, jossa on tarjolla paljon hyviä hotelleja. La Spezia on samannimisen maakunnan pääkaupunki, jossa on noin satatuhatta asukasta.

4. Cinque Terre Card -kortilla voi matkustaa rajattomasti kylien välillä ja lisäksi La Spezian ja Levanton kaupunkeihin.

Kortti oikeuttaa myös patikoimaan rannikkoreittejä ja käyttämään busseja. Jos perillä viipyy viikon, kannattaa ostaa juna-asemalta maanantaista sunnuntaihin voimassaoleva junapassi. Se maksaa noin kympin ja on voimassa aina sunnuntaihin asti, vaikka ostaisit sen vasta perjantaina. Kun ostat lipun, kerro aseman lipunmyyjälle haluavasi "abbonamento settimanale" Riomaggioren ja Monterosson välille.

5. Paras aika matkustaa on syksyllä ja keväällä. Kesällä junat ja kylät ovat täynnä matkailijoita. Syys-lokakuussa on vielä lämmintä ja maaliskuun lopulla aurinko lämmittää taas, mutta kaduilla sopii kulkemaan ja ravintoloihin mahtuu syömään ilman jonottamista.

Lisätietoja: cinqueterre.com