Huippusuosituksi noussut Cinque Terren alue Ligurian rannikolla Italiassa on kuin ihmeen kaupalla säilyttänyt aitoutensa ja kauneutensa. Siksi Juhani Korhonen palaa nauttimaan kyläviisikon tunnelmasta yhä uudelleen.

Vuonna 1985 vain Monterosson kylässä oli muutama pieni hotelli ja leirintäalue, mutta pian opaskirjat alkoivat ylistää alueen kauneutta. Kävijämäärä lähti kasvuun. Moni halusi omin silmin todeta, onko seudun nosto Italian tärkeimmäksi kohteeksi Rooman, Firenzen ja Venetsian rinnalle ansaittu.

Onko seutu Italian upeimpia?

Tuhosiko matkailu alueen luonnon ja villi rakentaminen ainutlaatuisen arkkitehtuurin? Ei, massaturismi ei alueelle ehtinyt. Vuonna 1998 Cinque Terresta muodostettiin kansallispuisto, joka julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi. Luonnon lisäksi suojellaan viininviljelyperinnettä, kivivalleja ja penkereitä, jotka ovat uhmanneet aikaa ja luonnonvoimia yli vuosisatojen. Arkkitehtuuria ei saa muuttaa eikä uutta rakentaa.

Massaturismi ei alueelle ehtinyt.

Kansallispuisto tuo matkailijalle pieniä rajoituksia mutta myös lisää palveluja. Retkeilymajoja on edelleen vain yksi, Manarolassa. Se on suosittu, siisti ja mukava. Edullisia bed and breakfast -paikkoja riittää, mutta hotellielämä keskittyy pääosin Monterosson hiekkarantojen luo.

Kallionlohkareista rakennettu aallonmurtaja suojaa satamapoukamaa ja värikkäiden veneiden rykelmää. Kalastajat kokoavat saalistaan ja lappavat verkot. Kissat venyttelevät, odottavat osaansa.

Meren ja kalan tuoksuihin sekoittuu vastapaahdettujen kahvipapujen ja tuoreiden leivonnaisten aromi. Jopa maistuu kuppi espressoa ja uunilämmin appelsiinimarmeladileivos.

Jopa maistuu kuppi espressoa.

Välimerellinen, italialainen aamu on lomailijan unelma. Uneliaasti, viipyillen oleilen aamuauringossa ennen liikkeellelähtöä.
Heti satamasta alkavilla rinteillä kohoaa Riomaggiore, yksi Cinque Terren maakunnan viidestä kylästä. Tästä alueen nimi, Cinque Terre, viisi maata. Omaperäinen seutu on Italian jylhintä, karun kaunista rannikkoa Genovan lahden kaakkoislaidalla, länteen La Spezian kaupungista.

Näkymät ovat jyhkeitä. Kallioiset vuorenrinteet kohoavat suoraan merestä, ja vähäinen asutus on keskittynyt alueen laaksoihin, luonnonsatamien ympärille. Ylimmät talot nököttävät ylhäällä kuin yksinäiset kotkanpesät.

Jokainen kylistä on omanlaisensa. Satama on kaikille tärkeä ja meri, josta on aina saatu toimeentulo. Viiniviljelmiltä on tullut särvin ja pientä lisätuloa. Kalastus, merenkäynti ja kova työ viljelmillä ovat muokanneet seudun ihmisistä mutkattomia, italialaisittain jopa jäyhiä. Siinä onkin osa alueen viehätystä.

Kylän pääkatu alkaa aina satamasta. Katu kohoaa jyrkästi ja liittyy vuorella kulkevaan Genova–Livorno-tiehen. Satamasta katsoen kaikki tiet vievät aluksi ylöspäin ja sitten – vaikka Roomaan.

Kylän pääkatu alkaa aina satamasta.

Cinque Terressä ei ole tasaista kuin verkkaisa elämänrytmi auringon noustessa ja laskiessa. Kaikki muu tällä rannikolla on tasapainoilua, kapuamista ylös- tai alaspäin. Talot, tiet ja viinitarhat on pengerretty rinteille. Korkein vuorenhuippu yltää lähes kilometriin asti. Sinne on pitkä ja kivinen tie.

Aluksi nousu sujuu kevyesti asvaltoidulla, talojen välissä kiertelevällä kapealla käytävällä, sitten portaita. Yksi, kaksi, kolme… On mukavaa laskea askeleita: neljä-, viisi-, kuusikymmentä. Sadannen jälkeen en enää viitsi. Turvallinen kaide päättyy, betonirappuset muuttuvat kivisiksi. On niin hikikin.

On niin hikikin.

Polku polveilee ja työntyy välillä pensaiden läpi ohi viiniviljelmien, jotka vuosisatojen aikana on pengerretty luonnonkivistä sovitellen ja kiilaten terasseiksi.

Cinque Terre tunnetaan kivirakennelmistaan. Pengerrykset, vanhat talot, vajat, polut ja niitä reunustavat vallit, kaikki on kivestä. Rakentaminen on ollut raskasta. Naiset raatoivat kuin miehet ja miehet kuin pedot. Nyt kivirakennelmia kunnostetaan ja suojellaan. Ne ovat osa käsityöperinnettä ja perinnemaisemaa.

Etelään antavilla pengerviljelmillä kypsyvät vermentino-rypäleet, joista valmistuu aikanaan Cinque Terren DOC-valkoviini, Denominazione di Origine Controllata. Se on kuivaa, raikasta.

Etelään antavilla rinteillä kypsyvät rypäleet.

Ankara työ antaa viinille lisäarvoa. Jokainen rypäle on kannettava selkäkorissa, rappu rapulta satoja metrejä alapuolella odottavan auton lavalle. Nykyisin apuna ovat pienet ratashissit.

Kiipeäminen jatkuu, rappusia, rappusia. Tulemme 362 metriä merenpinnasta sijaitsevalle entiselle Monteneron luostarille. Nyt se toimii rauhallisena ravintolana ja hotellina.

Rappusia, rappusia, rappusia.

Autotiekin hotellille on, mutkan kautta, sekä hidas, omintakeinen hammasratashissi. Kiipeäminen kannatti. Näkymät matkalla ja luostarin pihalta herättävät kunnioitusta.

Jylhät rannat, rosokalliot ja alueen viinit ovat innoittaneet kirjailijoita, kuten Dantea, Boccacciota ja Charles Dickensiä. Tommy Tabermanin romaanin Vernazzan valot rakkaustarina sijoittuu tänne.

Tarinaa isketään täälläkin: Kauan sitten valtava monipäinen vesihirviö asettui La Spezian lahdelle. Se tuhosi laivat ja syöksi merimiehet kadotukseen. Lopulta rannikon rohkeat miehet kukistivat pedon. Vieläkin täältä löytyy hirviön piiloiksi kutsuttuja koloja. Luolat, hirviötä muistuttavat kalliopaadet ja salaperäiset poukamat ovat tietenkin saman julmurin tekemiä.

Rohkeat miehet kukistivat lopulta pedon.

Illan suussa palaan satamaan. Tuulenvire virkistää. Kalastajat valmistautuvat yönuotanvetoon. Kissat ovat kadonneet ja espresso vaihtunut valkoviiniin.

Ravintolassa tuoksuvat paistettu kala, katkaravut ja keitetyt simpukat. Alkuruoaksi tilaan perinneruokaa, vihreää pasta pestoa. Alueen kuiva valkoviini sopii sen ja simpukoiden kanssa. Yritän tilata jälkiruokaa: ”Si, si, sischica, ei kun sicchiiaca.” Tarjoilija ymmärtää ja tuo lasilliset paikallista ylpeyttä, kullankeltaista, aprikoosille ja akasiahunajalle tuoksuvaa, makeaa viiniä, sciacchetràa.

Si, si, sischica, ei kun sicchiiaca.

Salute, kippis! Aurinkokin painuu juuri sopivasti Genovanlahden aaltoihin.

Cinque Terre

  • Sijainti  Kyläviisikko Italian pohjoisosassa Ligurian rannikolla noin 200 km Ranskan rajalta. Kylät ovat Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso.
  • Paras aika matkustaa  Huhtikuusta kesäkuuhun on jo vilkasta, samoin syyskuu. Heinä- ja elokuu ovat tukahduttavan kuumia. Rauhallisempaa ja vielä kaunista on loka–marraskuussa, joskin silloin voi olla sateista. Kesällä majoitus on syytä varata etukäteen, aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä yöpymispaikkoja on helppo löytää.
  • Tekemistä  Patikointi, sukellus, ratsastus, pyöräily. Parco Nazionale delle Cinque Terre -puistopassi oikeuttaa vaeltamaan valvotuilla reiteillä ja matkustamaan alueen busseilla. Hiekkapohjaisia uimarantoja on Monterossossa, jossa ovat myös alueen hotellit.