Paina nuolta oikealla kuvan päällä katsoessasi lisää kuvia.
Paina nuolta oikealla kuvan päällä katsoessasi lisää kuvia.
Iloista kaupantekoa Antiguan torilla.
Iloista kaupantekoa Antiguan torilla.
Antiguan markkinoilla on vilskettä.
Antiguan markkinoilla on vilskettä.
Espanjan siirtomaavallan aikainen arkkitehtuuri näkyy Antiguan kaduilla.
Espanjan siirtomaavallan aikainen arkkitehtuuri näkyy Antiguan kaduilla.
Kiertomatkalla Tikal–Antigua–Atitlanjärvi voi rentoutua vaikka meloen.
Kiertomatkalla Tikal–Antigua–Atitlanjärvi voi rentoutua vaikka meloen.
 Sademetsässä törmää eksoottisiin lintuihin.
 Sademetsässä törmää eksoottisiin lintuihin.

Mystisiä temppeleitä. Tulivuoria. Markkinahumua. Guatemalan taika tulee iholle – ja suuhun. Hevosomenasta mayat ovat valmistaneet jopa kumisen jalkapallonsa.

Taivaalta putoaa valkoista töhnää ruohikolle. Otan askeleen. Toisen. Kops. Jättiläismäistä maapähkinää muistuttava ruskeakuorinen hedelmä läjähtää eteeni. Se on haljennut tömähdyksestä kahtia. Tiirailen ylös puunlatvaan, josta kuulen rapinaa.

– Katso. Näetkö? Ne ovat hämähäkkiapinoita, oppaamme Manuel Lara, 54, osoittaa ylhäälle puuhun. Apinat hyppelevät oksalta toiselle kuin trapetsitaiteilijat käyttäen hyväkseen pitkää tarttumahäntäänsä. Ne napostelevat hedelmiä ja nakkailevat kuoria maahan.

Viidakosta kuuluu lintukuoron liverryksiä, ujelluksia ja rääkintää:
näemme rikkitukaaneja, papukaijoja ja sininokkaisia lokkeja. Tiheässä metsässä erotamme koateja eli pitkäkuonoisia nenäkarhuja, jotka kulkevat häntä torpedon lailla pystyssä. Ne vaikuttavat luonnon omilta, kaiken imeviltä pölynimureilta.

Katselen ympärilläni leviävää mystistä maisemaa. Pyramidien ja palatsien rauniot kohoavat lähes 65 metrin korkeuteen – salaperäisinä, mammuttimaisina muistomerkkeinä mystisesti kadonneesta maya-kulttuurista. Oloni on kuin kävelisin Indiana Jones -elokuvassa.

Guatemalan sademetsässä on kosteaa ja tukalan kuumaa. Kuuluisalla maya-kulttuurin arkeologisella alueella ei aamuvarhaisella muita turisteja näy. Vaikka varhaisimmat mayat saapuivat alueelle yli 2000 vuotta sitten, elettiin Tikalissa kukoistuskautta vasta 700–800-luvuilla. Keskiamerikkalaisessa kaupungissa asui tuolloin yli 90 000 henkeä, enemmän kuin sen ajan Lontoossa. 

Mayat olivat sivistyskansaa: he olivat tunnettuja arkkitehtuurin ja maanviljelyksen taidoistaan sekä taivaankappaleiden seurantaan perustuvasta kalenteristaan, jonka luultiin päättyvän joulukuussa 2012. Moni pelkäsi maailmanloppua. Maya-kalenterin päättymistä – ja uuden ajan alkua – juhlittiin näkyvin menoin myös Tikalissa.

Hedelmä kuin hevosen kivekset

Seisomme keskellä yli tuhannen vuoden ikäistä areenaa, jonka reunoilla kohoaa katsomon raunioita. Manuel-opas ottaa käteensä apinoiden pudottaman hedelmän ja puristaa sen sisuksista valkoista liimamaista mahlaa. Haljennut hedelmä näyttää hevosen kiveksiltä ja neste lateksilta. Mistä oikein on kyse?

– Tästä puusta mayat valmistivat kumisen jalkapallonsa. Kutsumme hedelmää täällä hevosomenaksi, Manuel toteaa.

"Kutsumme hedelmää täällä hevosomenaksi."

Mayojen pallopelistä voi lukea erilaisia historian tulkintoja. Kentän rakenne näyttää siltä, että peliä pelattiin kuin squashia, pallon kimmotessa seinästä takaisin kentälle. Joidenkin tutkijoiden mielestä hävinnyt joukkue saatettiin uhrata uskonnollisessa seremoniassa. Manuel väittää kuitenkin tämän kunnian kuuluneen voittaneelle joukkueelle, sillä mayat uskoivat jälleensyntymiseen.

Viiden tunnin aikana kuljemme sademetsän uumenissa pitkältä vaikuttavan lenkin, mutta todellisuudessa se vain on noin seitsemän kilometrin matka.

Manuel kertoo kohdanneensa poluilla myös jaguaarin, mutta sen näkemiseen tarvitaan melkoista tuuria. Kipuamiset pyramidien ja temppeleiden huipulle saavat sydämeni läpättämään.

Näemme lukuisia temppeleitä, muun muassa Kadonneen maailman aukion, Akropoliksen sekä viimeisenä Suuren torin eli Grand Plazan, jonka rakentaminen kesti yli tuhat vuotta.  Näissä tarunhohtoisissa maisemissa Manuel avusti ohjaaja George Lucasia, joka vuonna 1973 kuvasi Tähtien sota -elokuvan kohtauksia Tikalin raunioilla.

Tikal mykistää sekä kymmeniä vuosia alueella toimineen oppaamme että matkailijan. Se lumoaa niin ympäröivällä luonnollaan, sademetsän vaippaan kääriytyneillä temppeleillään, eläinten äänillään kuin mystisellä historiallaan.
Manuel istahtaa temppelin reunalle, kuivaa otsaltaan hikeä ja katselee alas kohti Jaguaari-temppeliä.

– Tämä Grand Plaza on lempipaikkani, opas kertoo.

Antigua voi toimia Hollywoodina

Yö Tikalin luonnonpuiston Jungle Lodge -hotellissa vaihtuu päiväksi kuuden aikaan. Nimensä mukaisesti olemme yöpyneet keskellä viidakkoa. Onneksi suihkukaapin seinällä majaillut kämmenenkokoinen hämähäkki on poistunut. Se halaili edellisenä iltana sitkeästi vesihanaa, ja jälkikasvua roikkuu yhä ylempänä katonrajassa.

Jätämme Tikalin taaksemme ja suuntaamme seuraavaksi kolonialismin arkkitehtuurista tunnettuun Antiguaan.

Antigua on kohdannut lukuisia suurta tuhoa aiheuttaneita maanjäristyksiä. Kapeiden mukulakivikujien varsilla kohoaa silti yhä vanhoja kirkkojen kiviseiniä kuin Hollywoodin villin lännen lavasteita. Entinen Guatemalan pääkaupunki Antigua on Unescon maailmanperintökohde sekä maan suosituin matka- ja espanjan kielen opiskelukohde.

Katolinen uskonto elää kaupungissa voimakkaana lähes 40 kirkon ansiosta. Keskustorin laidalla nousee valkoisena hohtava katedraali ja kaupungin tärkeimpiä hallintorakennuksia upeine holvikaarikäytävineen. Takana horisontissa näkyy lähes koko ajan majesteetillinen De Aguan tulivuori. Näkymä on hurmaava, varsinkin aamuvarhaisella.

Keskusaukion korkeissa puissa livertelevät linnut. Jalkakäytävää harjaa maya-kulttuurin värikkääseen asuun pukeutunut nainen. Ensimmäisenä aamulla asemiinsa saapuvat kengänkiillottajat ja lehdenjakajat, samoin tortillakauppiaat sekä muutama kerjäläinen. Leipomon avoimesta ikkunasta kantautuu uunituoreen leivän kutsuva tuoksu.

Kaduilla on kylki kyljessä vanhoja tiilikattoisia, yksikerroksia taloja. Ikkunoita peittävät raskaat, mustat kalterit, ja muhkeat puuovet komeilevat kiiltävine messinkinappikoristeineen.

Lähellä oleva Antiguan kauppatori levittäytyy laajana, labyrinttimaisena
sokkelikkona. Markkinahumussa on myytävänä kaikkea mahdollista: ruuvimeisseleitä, dvd-elokuvia,  kanoja, ja amerikkalaislaulaja Hanna Montanan kuvalla varustettuja ruokalautasia.

Kukkakauppiaiden määrä on huomattava; he sitovat yhteen kallaliljoja, ruusuja ja gladioluksia. Nuori poika kauppaa valkosipuleita pitkä sipuliletti olkapäällään. Naiset kantavat ostoksiaan päälaellaan ja pujottelevat ihmisvilinässä. Tori sykkii ja haisee joka solullaan.

Antigua on täydellinen pakkaus arkkitehtuuria, historian havinaa,
kulinaristisia kokemuksia ja kodikkaita pikku hotelleja, joissa saa sydämellistä palvelua.

Kulttuurin lisäksi matkailija voi tutustua kahvinviljelyyn Finca Filadelfian tilalla. Kahvinviljely on uskomaton prosessi, joka vaikuttaa yhtä käsittämättömältä ja monimutkaiselta kuin laatuviinin valmistus.

Lihatonta nautintoa Atitlanjärven rannalla

Olin varautunut reissullani mañana-mentaliteettiin, joka koettelisi suomalaiseen täsmäkulttuuriin tottunutta ihmistä. Yllätyin. En törmännyt myöhästelyyn: lentokoneet lähtivät ajallaan, autonkuljettajat saapuivat minuutin tarkkuudella noutamaan ja itse tehdyt hotellivaraukset pelasivat täysin suunnitelmien mukaan.

Matkamme Antiguasta jatkuu postikortinkauniin Atitlanjärven rannalle. Minibussimme kipuaa ylös vuorelle, jonka huippua hunnuttaa valkoinen pilviharso.

Saavumme Panajachelin kaupungin satamaan, jossa veneenkuljettaja on sovitusti vastassa.  Iltapäivällä Atitlanjärvi on tuulinen ja rantaan lyövät reippaan kokoiset aallot. Kuljettaja köyttää laukkumme veneen keulaan, ja lähdemme matkaan.

Saavumme vartissa majapaikkaamme Laguna Lodgeen,  joka on järvenrannalla, jyrkän vuorenseinämän kupeessa sijaitseva äärimmäisen pieni hotelli. Lähellä kohoavasta Santa Cruz La Lagunan kylästä kuuluu pauketta. Taivaalle nousee yksinäinen ilotulitusraketti. Torilla tanssitaan. Kylässä juhlitaan sen vuosipäivää.

Perinteisin maya-tekstiilein, taide-esinein ja antiikkihuonekaluin sisustetun idyllisen huoneemme parvekkeelta aukeaa mieltä tuudittava maisema Atitlanjärvelle. Edessämme kohoaa kaksi yli kolmen kilometrin korkuista tulivuorta.

Hotellimme osoittautuu ekoystävälliseksi ja kestävän kehityksen periaatteella toimivaksi majapaikaksi, jossa on vain seitsemän vierashuonetta. Rakennus on tehty hengittävistä adobe-tiilistä paikallisten kyläläisten voimin. Henkilökunta on kotoisin viereisestä Santa Cruzin kylästä. Energiaa tuotetaan aurinkovoimalla, ja ruokapöytään poimitaan ainekset orgaanisesta puutarhasta. Vuorenrinteellä kasvavat omat kahvipensaat.

Ruokalista on ”meat free” eli tarjolla on keveää, tuoretta ja terveellistä kasvisruokaa. Aamiaiseksi saamme juuri jauhettua orgaanista kahvia, tuorepuristettua appelsiinimehua, omista mansikoista murskattua hilloa ja hotellin keittiön leivinuunissa valmistunutta kokojyväleipää. Paikka tarjoaa täydellisen levon tyyssijan.

Aamupäivällä kierrän Atitlanjärveä kajakilla. Ihailen samalla sekä luonnon tyyneyttä että sen jylhyyttä. Tulivuoret piirtyvät upean terävinä horisontissa ja heijastuvat järven pintaan. Hiljaisuuden rikkoo vain melan nokasta veteen putoavat pisarat.

Lähde nojatuolimatkalle ja tutustu Matkat-osioomme.