Reilusti halventuneessa Islannissa on kuvankauniita maisemia.

Reykjavik on Oulun kokoinen kaupunki, joka sijaitsee yhtä korkealla pohjoisessa. Reykjavikissa on noin 118 000 asukasta, Suur-Reykjavikin alue mukaan lukien noin 200 000. Koko maassa on asukkaita vain 320 000. Suurin osa saaren asukkaista asuu pääkaupungin alueella tai maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Akureyrissa, joka sijaitsee yhtä pohjoisessa kuin Rovaniemi.

Islannin kruunun vaihtokurssi on ollut aikaisemmin erittäin epäedullinen ulkomaisille matkailijoille. Tilanne on talouskriisin myötä muuttunut dramaattisesti. Matkailijan euro on kovaa valuuttaa.

Koska Islannin kruunu kelluu eli sen arvo ei ole vakiintunut muihin valuuttoihin nähden, kruunuja ei voi ostaa ennen matkaa valuutanvaihtopisteistä tai pankeista. Islanti on yksi harvoja maita, joissa kaikenlaiset luottokortit toimivat loistavasti – jopa nakkikioskissakin voi maksaa luottokortilla.

Ensimmäinen matka

Ensimmäisen matkamme teimme Reykjavikiin kesällä 2007. Asuimme vaatimattomassa Adam-matkailijakodissa, joka sijaitsee ihanteellisella paikalla Hallgrims-kirkon vieressä. Vaikka Reykjavikin hotellihuoneiden hinnat ovat laskeneet, halvimmalla majoittuu majataloihin (guesthouse). Niissä on siistit huoneet, joissa on wc ja suihku. Useimmissa huoneissa on myös jääkaappi ja vedenkeitin, mutta huoneiden taso vaihtelee melkoisesti jopa samassa rakennuksessa.

Koska majapaikassamme ei ollut aamiaistarjoilua, lähdimme sunnuntaiaamuna toiveikkaina etsimään avointa kahvilaa. Kaikki olivat kiinni ja koko kaupunki oli autio, vain kissat venyttelivät talojen pihoilla.
Teimme opastetun Golden Circle -päiväretken suositulle kuumien lähteiden alueelle. Kuumat vesisuihkut ovat aikanaan saaneet nimensä nimenomaan Geysiristä, mutta alkuperäinen Geysir ei enää suihkuttele, vaan sen vieressä oleva Strokkur.

Bussiretki vei meidät menomatkalla katsomaan pientä Keriò-kraaterijärveä ja Gullfossia, yhtä maailman kauneinta vesiputousta. Paluumatkalla kohteenamme oli mannerlaattojen liikuntasaumassa sijaitseva Þingvellir. Viikingit kokoontuivat paikalla vuonna 930 perustamaan oman valtionsa ja valitsemaan edustajat parlamenttiin. Istuimiksi kelpasivat kaareen asetetut kivet.

Islantia kiertämään

Vuoden 2008 matkallamme asuimme Reykjavikissa kesähotelliksi muutetussa opiskelija-asuntolassa, joka sijaitsi hieman syrjässä keskustasta. Syrjäisyys ei haitannut, koska olimme vuokranneet auton.

Islantia kiertää hyväkuntoinen 1414 kilometriä pitkä ykköstie. Ajoimme lounaaseen Reykjanesin niemimaalle ja sieltä pikkuteitä etelärannikon viljavia alueita seuraten. Maisemat vaihtelevat suuresti: on viljavia vihreitä maatalousmaisemia, joissa niityillä elelevät tuhannet lampaat ja hevoset. Reykjanesiin kärjessä laavakalliot putoavat äkkijyrkästi mereen. Merellä on korkeita kalliosaaria, joissa lukuisat merilinnut tiedottavat reviireistään.
Grindavikin kalastajakylässä pysähdyimme lounasaikaan paikalliseen Brim-ravintolaan, jossa söimme matkamme parhaan, erilaisista kaloista valmistetun aterian.

Viivähdimme hetken Blue Lagoon -kylpylässä, jossa ruuhka oli melkoinen. Ihmiset lilluivat rinta rinnan lämpimässä turkoosissa vedessä. Mineraalien sanotaan vaikuttavan tervehdyttävästi ainakin ihosairauksiin.

Kohti jäätikköä

Matkan jatkuessa maisema muuttuu kuoppaiseksi laavakentäksi, jonka väri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanvihreään. Vihreänharmaan värin laavamuhkuroille antaa vanhimpiin laavakenttiin kasvanut sammal.
Tien vasemmalla puolella hohtaa Vatnajökull-jäätikkö, oikealla puolella on merelle johtava muhkurainen laavamaisema. Aloimme jo huolestua bensiinin riittävyydestä ja majapaikasta. Vihdoin kohtasimme aution bensiiniaseman, jonka ainoa mittari toimi luottokortilla.

Illan hämärtyessä tulimme Kirkjubærin kylän lähelle ja aloimme etsiä majapaikkaa. Kaikki suurimmat hotellit olivat täynnä, mutta ystävällisen hotellivirkailijan avustuksella saimme vuokrattua lomamökin Efri-Víkin golfhotelli Lakista.

Vietyämme tavaramme mökkiin ajoimme itään päin muutamia kymmeniä kilometrejä, koska tarkoituksemme oli nähdä vielä ennen yön tuloa.

Jökulsárlónin jäätikköjärvi

Yhtäkkiä tulimme keskelle ihmeellistä maisemaa. Illan viimeiset auringonsäteet leikkivät turkoosina välkehtivillä jäälohkareilla. Näyssä ja tunnelmassa oli jotain ainutlaatuisen kaunista, ympäröivä hiljaisuus, jään kylmä hohka ja toistensa kylkiin kiehnaavat Vatnajökullin jäätiköltä irronneet jäälohkareet kiiruhtavat hitaasti kohti merta. Merellä näytelmä jatkuu, kun vuorilta valuva makea jää ja vesi kohtaavat suolaisen meriveden pörisevässä kurimuksessa.

Marsin maisemiin

Seuraavana aamuna suuntasimme auton kohti vuoria retkeilijöiden suosimaan luonnonkauniiseen Landmannalaugariin luonnonpuistoon. Kapea kuoppainen soratie nousee jyrkästi aina vain ylemmäksi vuorille, kunnes paikka paikoin laskeutuu vuolaan virran rannalle. Siltoja ei ole, virrat on ylitettävä autolla. Ensimmäisellä kerralla odotimme, kunnes joku rohkeampi meni ensin, sitten seurasimme samoja jälkiä perässä.

Landmannalaugar on vuorten ympäröimä vetinen suoniitty, jossa höyryävät kuumat lähteet. Laaksoa ympäröivät mustat, punamustat ja okranväriset laavavuoret ja sorakummut. Vuoren kupeessa on ainutlaatuinen luonnon kylpylampi, johon virtaa sekä kylmää että tulikuumaa vettä.

Landmannalaugar on suosittu myös vaellusreittien lähtökohta. Siellä on laaja telttailualue ja retkeilymaja, jonne voi majoittua makuupussissa.
Landmannalaugarista lähdimme paluumatkalle Reykjavikia kohden ensin erämaatietä F208 seuraten. Maisemat muuttuvat yhä autiommiksi ja muistuttavat Mars-planeetalta otettuja kuvia. Ei mikään ihme, että amerikkalaiset astronautit ovat harjoitelleet siellä. Ihme ei ole sekään, että autiomaassa keskellä ei mitään meitä vastaan tulee polkupyörällä yksinäinen saksalainen himomatkailija.

Linkkejä ja tietoa

www.visitreykjavik.is
www.visiticeland.com
www.icetourist.is
www.whatson.is/whats_on
www.icelandair.fi Suorat lennot kesäisin Helsinki–Reykjavik.
www.sagamatkat.fi Monipuolinen Islannin matkatarjonta.
www.accommodation.is
Hotellien hintahaarukka on laaja. Halvemmalla majoittuu hotellinomaiseen guesthouse-majoitukseen, joissa on eritasoisia huoneita omalla wc:llä ja suihkulla.
www.smyril-line.com Färsaarelaisen Smyril Linen autolautta Norröna liikennöi Tanskan Hanstholmista ja Esbjergista Islannin Seyðisfjörðuriin, joka sijaitsee Islannin itärannikolla.
www.hertz.is, www.avis.is
Auton­vuokrausta. Jos aikoo tutustua sisämaahan, pitää olla nelivetoinen maasturi, koska vuoristossa on ylitettävä useita virtapaikkoja. 
http://en.straeto.is
Reykjavikin bussiliikenne. Busseissa pitää olla tasaraha tai lippu. Lippuja myydään Reykjavikin vanhan sataman lähellä Lækjartorin infopisteessä tai pääbussiasema Hlemmurissa.
www.backman.is/mapofrvk
Reykjavikin kartta
www.rvk.is Reykjavikin kylpylät. Vesi tulee kuumista lähteistä ja on varmasti lämmintä.
www.bluelagoon.com
Blue Lagoon -kylpylä
www.re.is Opastetut kiertoajelut
www.goecco.com
Opastetut ja ohjelmalliset kävelyretket Reykjavikissa. Esimerkiksi Reykjavikin ja Islannin menneisyyteen paneutuva kävelyretki Haunted Walk tai opastettu Reykjavikin pubikierros Pub Crawl.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.